Arvonta.

Sellainen olisi meinaan nyt tarjolla, liittyen aiemmin mainittuun Skanskan ja Ikean BoKlok-yhteistyöhön, jossa tämä marjattakin on saanut olla mukana.

Kuvitteellinen nuoripari Ella ja Juho hankkivat ensimmäiseksi yhteiseksi kodikseen BoKlok-kodin, josta pieni pala keittiön muodossa on nähtävänä Vantaan Ikealla tämän kuun ajan. Millainen oli tai tulee olemaan sinun ensimmäinen asuntosi? Mihin asioihin kiinnität huomiota hankkiessasi ensimmäistä ihan omaa kotia? Mikä on se juttu, josta et millään haluaisi tinkiä?

Aivonystyrät hyrräämään ja vastauksia kommenttilootaan, sillä vastaajien kesken arvotaan 100 euron lahjakortti Ikealle! Vastausaikaa on aina 26.1 keskiyöhön saakka ja voittaja paljastettakoot sen jälkeen pikaiseen.

Arpaonnea!

ARVONTA ON PÄÄTTYNYT! KIITOS OSALLISTUNEILLE!

Tapetissa on joulutähti.

Ulkona on kovasti pakkasta. Oikeesti on tosi kovasti. Niin paljon, että siitä tulee mainita ehottomasti heti ensimmäisissä lauseissa, sillä se on tälleen talvisin varsin erikoinen luonnonilmiö ja koska säästä puhuminen kuuluu jokaisen kansalaisen selviytymispakkaukseen.

Todettakoot vielä, että ulkona on siis kovasti pakkasta. Joulusta ei ole kuukauttakaan ja uusi verho tuo keittiöön jo kevään. Aika huimaa, sillä olohuoneessa on vielä joulu ja viereissä huoneessa kevät. Joulutähti roikkukoot silti olohuoneen ikkunassa vielä aikansa, kun kerran tuo niin rattosaa valoa talvi-illan pimeyteen.

Jatkakaamme aiheesta sää, sillä tänään paistoi aurinko. Kertakaikkiaan paistoi ja ehkä siitä syystä tällä marjatalla on ollut koko päivän ihmeellinen tuli hännän alla-olo. Koko ajan pitää tuuskata kaikenlaista mutta mitään ei silti oikeastaan saa tehtyä valmiiksi asti. 

Paukkukoot pakkanen, sillä mulla on uus kirja!

Hempiää.

Tämä martta on suhteellisen pihi mitä tulee lakanoihin ja pyyhkeisiin. Kun tavallaanhan sillä ei ole oikeastaan väliä pyyhkiikö kainalonsa vaaleanpunaiseen, ruskeaan tai kukikkaaseen pyyhkeeseen. Pääasia on, että imukyky on tallella. Lakanapuolella ihan sama juttu. Illalla otetaan päiväpeitto pois lakanain päältä, sammutetaan valot ja laitetaan silmät kiinni. Sinänsä siis hauskaa, että on väliä millaisen kuosin alla makaa pimeässä.

Mutta kyllähän ihminen tarttee kolmiolakanat ollakseen onnellinen! Samaa pätee näemmä myös keittiöpyyhkeisiin. Täytyy sanoa, että tuo Anno-tuotesarja on ylittänyt odotukset, vaikka esimaku olikin jo taannoin varsin lupaava. Näin on, että hyvää ja kaunista voi saada myös järkevällä hinnalla. Ja ihan ite nuo lakanani maksoin.

Tavallisen arkinen maanantai.

Jolloin vanhin jälkikasvusta heräsi uuteen päivään olohuoneesta, sillä toisinaan nukkumapaikan vaihtaminen saattaa kummasti jouduttaa unen saapumista ja koska erityinen  paikka tuntuu kovin jännittävältä, jolloin leikittiin koko päivä kotona ja muualla eikä tapeltu yhtään, jolloin käytiin ruokakaupassa ja hyvästeltiin taas satalappunen. Aivan tavallinen päivä mutta jostain kumman syystä aivan erityisen hyvä.

Sivupalkissa on nelinumeroinen luku ja se on perin mukavaa mutta myös varsin outoa! Emminä lakkaa ihmettelemästä, että kuka näitä pateettisia jorinoita mahtaakaan lukea vaikka myös varsin aktiivisesti koitan olla miettimättäkin sitä. Ja siltikin heräsi uteliaisuus juuri tänään maanantaina, kun tämä marjatta voi pitkästä aikaa pokkanaamalla sanoa, että tänään olen käyttäytynyt kunnolla koko päivän. Tänään on siis ilmiselvästi se päivä, kun tahtoisin kuulla minkälainen maanantai teillä on ollut. Ja ketä te olette. 

Kertokee!

Pastellista.

Nukkekoti alkaa olla väliseiniä ja asukkaita vaille valmis. Muutama ilta sitä on teippailtu ja maalailtu silleen laiskan letkeesti ja edelleen se töröttää olohuoneessa odottamassa muuttoa tyttären huoneeseen. Joulukuisen Kööpenhaminan reissun tuliaiset, postin tuomat keittiöpyyhkeet ja muutama kirpputorilta löytynyt aarre näyttää nätiltä kaiken tuon pastellivärin keskellä.

Kaapin sisällä on kuviota jos monenlaista. On vinoraitaa, kolmiota eri koossa, lattiaan maalattua mattoa ja muuta kuosia vaikka muille jakaa. Kauheen kivaa kerrankin, kun saa luvan kanssa pistää överiksi, sillä lastenkaapissa pitää olla katseltavaa. 

Nyt alkaa nukkekotiummikolla erikoinen vaihe elämässä, sillä tällä maamolla ei ole mitään haisua mistä kansalaiset hankkivat pikkutaloihinsa huonekalut ja asukkaat. Tarttee kuuklaa!

Köökistä lastenhuoneeseen.

Tämän talon vanhaan keittiöön oli seinälle asennettu varsin tumma, ruskea, iso kaapinrohjake. Se roikuksi seinällä painovoimaa uhmaten ja sai lähteä aika liukkaasti kun vanhan keittiön purkamisen aika koitti. Kaappi on majaillut alakerrassa ja odottanut uutta omistajaa tai kaatopaikkakuormaa.

Kunnes eräänä päivänä marjatan mieleen juolahti kiintoisa ajatus muuttaa tuo elämää nähnyt kaappi nukkekodiksi. Ajatus oli sen verran maukas, että tyttären kanssa suunnattiin eilen maalikaupoille ja toveri sai kuudesta ennalta valikoidusta väristä valita mieleisensä, joka oli tottamaar tuon kuoman lempiväri, vaaleanpunainen. Sillä sivellään kaappi ulkoapäin ja sisälle askarrellaan mahdollisimman paljon kaikkea erinäistä kuviota, sillä tämä jos joku on lastenkaappi.

Vähäsen harmittaa, että pihi ei raskinut ostaa kuin kolmea väriä. Kaappi kaipaa aivan selkeästi vaaleanpunaisen, harmaan ja valkoisen rinnalle myös vahvaa keltaista ja tilkkasen mustaa. Minttukaan ei olisi pahitteeksi. Väliseinälevyt unohtuivat myös kauppaan, joten myös niitä värkätään joskus muulloin kuin tänään.

Tänään maalataan! Olkkarissa ja keittiön pöydällä, tietenkin.

Det snöar.

Kuten kuvasta näkyy. Kaksivuotias haluaa jatkuvasti retkelle vanhaan tuttuun paikkaan, jonne on näin kinoksissa mahdotonta päästä ennen kevättä. Lohdutukseksi juodaan kaakaota luistelukentän laidalla tai mennään kotirantaan katselemaan valkoisuutta, kuten tänään.

Valkoisuus jaksaa hämmästyttää, vaikka luulisi siihen jo lähes kolmessakymmenessä vuodessa tottuneen. Tänään on niin valkoista, ettei kirkkaissa vaatteissa liikkuva toveri kovin herkästi eksy, ellei sitten katoa pyryyn vaivihkaa. Aika ihmeellistä tuo valkoinen aines, kun sitä oikein alkaa ajattelemaan.

Tänään on semmonen keskinkertasen kevyt mieli. Semmonen, että joku loksahtaa paikalleen ihan kohta ja sitten alkaa tuulet puhaltamaan. Vielä kun tuosta pyykkivuoresta pääsisi eroon.

Ihan tavallinen lauantai.

Se on tänään. Kolitsihousupäivä, silmäpussipäivä, laiskapäivä, päivä jolloin aurinko pilkisti pitkästä aikaa pilviverhon takaa. Ihan tavallinen lauantai.

Meillä asuu nykyään kaksi innokasta piirtäjää. Paperit on levällään jatkuvasti, kyniä pyörii pitkin lattioita ja värityskirjat ovat kovalla kulutuksella. Taidetta syntyy. Se on mukavaa, sillä ihmisen tulee harjoittaa luovuuttaan. Jälkikasvun maamokin on harrastunut luovuutta tavaran hävittämisen suhteen varsin reippaalla kädellä, sillä hyllyiltä ja pöydiltä ja kaapeista ja nurkista on lähtenyt kierrätykseen ja roskiin aivan älytön määrä erinäistä tavaraa. Ihan selkeä kevään merkki.

Nyt hän lähtee ostamaan tulostimeen väriä ja sen jälkeen toverin uutuuttaan hohtavaa kotia muuttosiivoamaan. Rattosaa viikonloppua hemmot!

BoKlok.

Sain yhdessä Bambula-blogin Nakun ja Weekday Carnivalin Riikan kanssa ilon osallistua projektiin, josta jo muutaman kerran olen salakavalasti vihjaillut. Projekti on ollut varsin innostava ja erityisen mukavaa oli päästä toteuttamaan suunnitelmia Vantaan Ikealla muutama päivä sitten.

”BoKlok on Skanskan ja IKEAn vastaus kohtuuhintaisen asumisen tarpeeseen. Ideana on luoda parempaa asumista, jossa yhdistyvät hyvä laatu, design ja kohtuulliset asumiskustannukset. BoKlok-konseptin ovat kehittäneet yhteistyössä Skanska ja IKEA. Ensimmäiset BoKlok-kodit rakennettiin Etelä-Ruotsiin vuonna 1997, ja tähän mennessä Ruotsissa on myyty jo lähes 5 000 BoKlok-kotia.  BoKlok edustaa pienimittakaavaista kaupunkirakentamista pienkerrostaloissa. Konseptin ominaisuuksia ovat suojaisa yhteispiha, mahdollisuus pihaviljelyyn sekä taloyhtiön yhteinen pihasauna. Ensimmäinen uusi BoKlok-kohde valmistuu Vantaan Kivistöön vuoden 2013 lopussa.

Lue lisää: http://www.boklok.fi ja http://kodit.skanska.fi/Kohteet-ja-asunnot/BoKlok-Vantaan-saunapolku/”

Päivän aikana rakensimme Ikeaan pienesti kolme erilaista BoKlok-kotia. Näissä kodeissa asuu eläkeläisrouva, lapsiperhe ja nuori pari. Oma keittiönurkkaukseni on pala nuoren parin, Ellan ja Juhon, ihan ensimmäisestä omasta kodista.

Ella ja Juho asuvat ja sisustavat ensimmäistä yhteistä kotiaan BoKlok-kodissa. Sisustus syntyy pikkuhiljaa ja on jatkuvassa muutostilassa. Se on sekoitus lapsuudenkodeista perittyjä ja itse hankittuja huonekaluja ja esineitä. Pieni pöytä riittää oivasti kahden hengen tarpeisiin mutta ystävien tullessa sitä on helppo kasvattaa suuremmaksi. Se toimii myös ompelu- ja nikkarointipöytänä kun innostus iskee. Jakkarat vievät vähän tilaa päällekkäin pinottuja ja näin vierastuolit ovat kätevästi saatavilla kun niitä tarvitaan.

Sivupöytä kätkee sisäänsä askartelutarvikkeita ja lukemista ja se toimii kätevästi monenlaisessa tilassa. BoKlok-kodissa on riittävästi tilaa nuorelle parille rakentaa ja sisustaa omaa ensimmäistä kotia. Sinne on myös mukava kutsua vieraita iltateelle vaihtamaan ajatuksia. Tärkeintä on, että kotona on  hyvä olla.

Kolme erilaista kotia on nähtävillä Vantaan Ikeassa kuukauden ajan. Tila sijaitsee ravintolan läheisyydessä tavaratalon yläkerrassa. Kiitos Skanskalle, Ikealle ja Kopla Helsingille tästä projektista, oli ilo olla mukana! Kiitos Nakulle porakoneen lainasta ja matemaattisista kyvyistä sekä Riikalle ruuvimeisselistä ja vaihtokaupoista!

Korkki on kaveri.

Maailma ilman korkkia olisi kamalan tylsä paikka. Se on näppärä kaveri, joka taipuu varsin sopuisasti monenlaiseen toimeen ja tarpeeseen. Aiemmin on korkista tehty koru-, vetoketju- ja kaavatelineet. Lisäksi yksi lätyskä palvelee kankaalla päällystettynä hiirimattona. Oli jo aikakin saada korkista kello.

Kauhean mukava olisi ottaa kellosta kunnia itselle mutta annettakoot tuo ilo sille kelle se kuuluu, eli armaiselle ukkelilleni, joka omin karvaisin kätösin keksi ja nyhersi korkista kellon. Rinkulan keskelle teki hän pienen reiän, josta koneiston tappi putkahtaa pihalle ja johon viisarit asetetaan. Sen jälkeen terävällä rautaputkella painoi korkkiin neljä ympyrää aikaa osoittamaan. Aika herttasa ja helppo kello tulisi niinkin, että pistelisi numeron paikoille ihan vaan nastat. Joko neljä tai sitten kaikki kaksitoista.

Kello ei tosin asuu enää meillä vaan se nyherrettiin erääseen projektiin ja aseteltiin eilen paikoilleen seinälle uudessa kotipaikassaan. Siitä lisää ihan tovin kuluttua.