Siellä minne aurinko ei paista.

Kuvissa yllä näette sievisteltyjä ja ankarasti rajattuja kuvia kodinhoitohuoneesta. Hengaritangon alla on todellisuudessa kasa puhdasta ja viikkaamista odottavaa pyykkiä mutta jostain syystä meikämartta näki hyväksi rajata yleiseen levitykseen ainoastaan tuon pimeähkön putkilon rivissä ja pinossa olevat paikat.

Tämän talon kodinhoitohuone on tilava. Olisi väärin mainita ensimmäiseksi epäkäytännölliset korihyllyt, kuvassa jo lattialla makaava hermeettinen ruskea haitariovi, huoneen puikulahko muoto tai kaksi minipientä katon rajassa killuvaa ikkunaa, jotka tuovat huoneeseen noin viisi prosenttia siitä valosta, mitä siellä oikeasti tarvitsisi.

Sen sijaan kerrottakoot, että kodinhoitohuone on tilava. Siellä on runsaasti kori- ja kaappitilaa ja kaikki talon tekstiilit sijaitsevat tuossa tilassa. Sekä likaiset että varsinkin puhtaat. On onnekasta omistaa kodinhoitohuone. 

Salin remontin yhteydessä samaan syssyyn pistetään uusiksi myös taloudenhoitohuoneen pinnat. Kerrottakoot, että on erittäin kätevää yrittää pyörittää pyykkisavottaa tilassa, jossa on verrattain reilusti jo pinnoille laskeutunutta tai ilmassa leijaavaa remontti- ja varsinkin tapettipölyä. Jos siis näette tämän talon asukkaita kylänraitilla vaatteet yltäpäältä valkoisessa hiutaleessa niin muistakaa, että se voisi olla hilsettä mutta ei ole. Sitäpaitsi niin kuivaa päänahkaa ei löydy takuulla edes ennätystenkirjasta.

Nakkisormi ja kaksi ikiliikkujaa askartelevat.

Taannoin kauan sitten hankittiin iso purkki hamahelmiä. Tähän asti niistä on tehty jotain epämääräistä siitä ilosta, että saisi tehdä jotain, jonka lisäksi kaksivuotias on pariin otteeseen ehtinyt levittää lattialle lähes koko purkin ja kerrottakoot, että tuollaisten napukoitten kerääminen on kohtuullisen hermoja raastavaa touhua.

Eilen tein on blogi, johon tällä marjatalla on keskivaikea rakkaussuhde. Kertamakaikkiaan, kun osaavat aina osua johonkin emännän herkkään kohtaan tuotoksillaan, eivätkä konsaan jätä kylmäksi. Myös siellä tiedetään, että on olemassa heitä jotka tuntevat Sonicin ja heitä, jotka eivät tunne ja tässä talossa kuulutaan ensimmäiseen joukkioon jo toisessa polvessa. Kun eilen tein-idolini Hanne väkersi hamahelmistä Sonicin ja pari muuta, niin oli varsin selvää, että niitä pitää myös tämän talon viisivuotiaan ja maamonsa saaman!

On siis väkerretty. Edes kyläilemään tulleita tovereita ei ole päästetty helpolla, vaan ovat raukat saaneet erotella helmiä väriläjiin selkärangat vääränä. Tuollainen askartelu on oikein mukavaa puuhaa, kun tekee sopivan määrän kerrallaan. Tänään tehtiin kaksi viimeistä kuvaa valmiiksi. Viisivuotias etsi helmet ja maamo nyhersi nakkisormillaan väriä piikkitauluun. Viimeisen kuvan viimeisellä rivillä meinasi tapahtua vahinko, kun laskettelulasein varustautunut pikkusisko juoksi työmaan ylitse. Onneksi tilanteesta selvittiin varsin vähäisin vaurioin.

Viisivuotias on onnellinen. Sonic ja kaverinsa roikkuvat sängyn vieressä seinällä ja kaverin luokse lähdettiin takin tasku pullottaen. Pienet ilot on parhaita iloja.

Hempiää maanantaita.

Uusi viikko, aika rientää. Tämä marjatta täällä on jonnin verran malttamaton luonne ja heti kun mittari pysyttelee nollassa tai sen yläpuolella, iskee hän vuorittoman takin päälle. No viluhan siinä tulee, sehän on fakta. Mutta ei se haittaa, kun vaan on keväinen olo.

Tässä talossa majailee kaksi pikkukaveria, joilla on varsin perinteikkäät fanituskohteet. Viisivuotias puhuu päivästä toiseen Sonicista, leikkii Spidermania ja piirtää Angry Birdsejä. Samainen toveri nukkuu Sonic-paita päällään, pyytää tulostamaan itselleen Spidermanin kuvia ja pelaa Angry Birds-peliä. Sonic-innostus periytyy varsin vahvasti äidiltä pojalle.

Kaksivuotias hoitaa vauvojaan. Nukkuu nukke kummassakin kainalossa ja teippaa huoneensa seinälle Prinsessan kuvia. Ulkoilemaan mennessä nukellekin puetaan ulkohaalari ja villapipo, sillä olisihan se surullista, jos nukkekaveri paleltuisi pakkasessa. Kotona kipitetään korkokengät jalassa, laskettelulasit päässä ja muovikruunu päässä keikkuen. Varsin vahvat innostukset heillä, jotka ovat aivan itse saaneet kiinnostuksen kohteensa etsiä.

Tänään on hempiä maanantai ja meikämartta lähtee imuroimaan remonttipölyä. Salin remontti nimittäin edistyy ja koko muu talo kylpee vaaleassa pölyssä. Sen kestää, kun tietää mistä se on peräisin.

12 x KOTI-kirja on arvottu!

Arvonta herätti suuren kansanjoukon sisustuskirjahimot ja kummako tuo, kun onhan se vaan ihan älyttömän kaunis opus.

Tällä kertaa onnettaren suosikiksi osoittautui jäljenjättö numero 17, joka on

Vea:

Jätän jälkeni, koska onhan toi kirja pakko omistaa.
-Vea

Onnea voittajalle! Laitatko osoitetietosi sivupalkissa näkyvään sähköpostiosoitteeseen, niin saadaan kirja uudelle onnekkaalle omistajalleen.

Kiitos kaikille osallistuneille! Valitettavasti vain yksi voi voittaa mutta onneksi muillakin on mahdollisuus omata tuo kyseinen mainio kirja. On vain klikattava itsensä vaikkapa tänne tai marssittava lähimpään opusta myyvään kirjakauppaan.

Kevätverhot.

On ihmisiä, jotka vaihtavat verhoja vuodenajan mukaan ja sitten on heitä, jotka killuttavat samoja verhoja akkunoissaan vuodenajasta ja vuodesta toiseen. Tämä marjatta kuuluu kumpaankin kastiin.

Olisi mielenkiintoista tietää, missä vaiheessa ihminen muuttuu kevätverhoja vaihtavaksi henkilöksi? Ennen muinoin meikämartta nimittäin roikutti kolmekin vuotta samaisia verhoja ikkunoissaan, eikä uusien hankkiminen tullut oikeastaan mieleenkään. Viimeisen vuoden aikana tässä talossa verhot ovat kuitenkin pyörineet piiri pieni pyörii huoneesta toiseen parin kuukauden välein ja lisäksi useammat uudetkin toverit on tullut hankittua. 

Kertooko moinen verhoinnostus siitä, että vuosi lisää lisätään ikään joka vuosi? Kertooko se siitä, jotta vietämme liikaa aikaa sisäseiniä tuijotellen? Vai kenties siitä, että verhoilla saa niin kamalan helposti muutettua uutta ilmettä huoneeseen ja sitä myöten kansalaisen mieliala saa ansaitsemaansa kohotusta? Haluan uskoa jälkimmäiseen, vaikkakin epäilen kaikissa väittämissä olevan vinhan perän.

Eilen istuin seitsemän tuntia autossa ja illalla oli niin kevyt mieli. Iski semmonen ilonen puuska, että miten onnekas voi ihminen olla arkisisita vastoinkäymisistä ja murheista huolimatta, kun kuitenkin on olemassa kaikki se mitä tarvitsee. Perhe, ystävät, katto pään päällä ja mukavia töitäkin vielä. Ja se että kirpputorilta löytyy villapaita kaksivuotiaalle juuri oikeassa värissä ja että on kaksi kättä, joilla voi neuloa pehmeässä tuolissa hämärän laskeuduttua. Aika onnekasta.

Remontin vihaaja.

Maalissa. Sitä on käsissä, jalkapohjissa, leuan alla, jalkapöydällä, kynsissä ja erityisen paljon hiuksissa. Tämä martta ei ole järin tarkka käsittelemään pensseliä tai telaa ja vetelää maalia. Ainesta läimitään antaumuksella ja olkapään takaa ukkeli toistuvasti muistuttaa, että "eläpä nyt joka paikkaa sotke sillä maalilla".

Viimeiset kuukaudet tässä talossa on asunut remontin vihaaja. On kauhean helppoa olla tarttumatta tapettiraappaan ja tiuskia mielessään kaikelle sille, mitä ei ole vielä tehty. On suorastaan mahdottomuus ajatella purkamisesta ja uudelleen tekemisestä mitään positiivista, jos sillä saralla ei ole tapahtunut edistystä pitkään toviin. Helpointa on olla ärsyyntynyt jo pelkästä remontin ajattelemisesta.

Tänään maalattiin katto, revittiin tapettia, maalattiin ikkunanpieliä ja tapetoitiin seinää. Puoli vartaloa on vielä hinkkauksen jälkeenkin valkoinen ja vaaleanpunainen. Kohta myös kevyesti persikkainen, kun seinään saadaan sävy.

Remonttia vihaava ihminen unohtaa kaiken sen, mitä on jo saanut aikaan. Unohtaa miltä tuntuu repiä tapettia yhdessä toisen kanssa, miltä tuntuu katosta pisaroiva maali naamataulussa. Unohtaa uuden pinnan tunnun maalisten käpälöittensä alla, unohtaa miltä tuntuu herättää tila uudestaan eloon. Unohtaa, miten hyvältä tuntuu, kun remontti edistyy.

(Ylinnä uusi vakkarikoruni, jonka sympaattisia sisaruksia voi hankkia omakseen täältä. Kiitos Sini!)

12 x KOTI.

Jonna Kivilahden ja Krista Keltasen ihanan uuden sisustuskirjan virallista julkaisua juhlittiin tänään. Välimatkan vuoksi juhlahumu jäi konkreettisesti kokematta mutta hengessä ollaan täälläkin oltu mukana tunnelmassa. Onnea Jonnalle ja Kristalle uurastuksesta!

Kirja on nyt kaupoissa ja sen lisäksi tämä marjatta sai blogissaan arvottavaksi yhden kappaleen tuota mainiota opusta! Kirjasta löytyy tämän remonttiluolan lisäksi myös 11 muuta toinen toistaan sympaattisempaa kotia, jotka on ehottomasti nähtävä.

Osallistu 12 x KOTI-kirjan arvontaan jättämällä jälkesi tämän postauksen kommenttilaatikkoon. Arvontaan voi osallistua viikon ajan, aina 15.2 keskiyöhön saakka.

Onnea arvontaan!

ARVONTA ON PÄÄTTYNYT! KIITOS OSALLISTUNEILLE!

Se on siivottu.

Ja kuka sen järjesti, lelut keräsi, rikkinäiset roskiin survoi, kirjat riviin asetti, pölyt pyyhki ja lattiat moppasi? Meikämaamo totta maar! Huoneen asukas osallistui tuohon makoisaan operaation noin viiden minuutin raivokkaan lajittelun ja sitä seuranneen puhkipalamisen muodossa. Kaksivuotiaihin ei ole luottamista siivousasioissa.

Tuhnuset kuvat kertokoon siitä, että leikkihuoneessakin on nyt kevätverhot. Enää odotellaan ikkunan toiselta puolelta saapuvaa runsasta valon määrää, joka paljastaa huoneen takaseinän taideteokset ja ikkunan sormenjäljet kaikessa karuudessaan. Sitten tehdäänkin suursiivous ja seinien pikapaikkaus ja on muuten ihan varma, että silloin lapsityövoimakin saa kantaa kortensa kekoon. Joku roti tähän palvelijan rooliinkin hei!

Kevättä rinnassa.

Tuntuu olevan, merkillistä. Vasempaan etusormeen on hinkkautunut liikkuvan langan aiheuttama syvänne kaikesta viime päivien neulomisesta. Kylässä heilutellaan semisosiaalisesti ja illalla kotona talon hiljennyttyä vähemmän sosiaalisesti, sillä nyt vaan jotenkin on neulottava.

Toveriltani taannoin peräsin kypärämyssyn ohjetta, kun niin sympaattisia väänsi. Ohje löytyy täältä ja vaikka alkuvilkaisun jälkeen näyttikin liian haastavalta kässänopen painajaiselle, niin silti hetken tavaamisen jälkeen ohje on helppo kuin mikä. Myös oikein oiva solmimisnauhan ohje tumpelolle kuvan keralla löytyi pienen etsimisen jälkeen. Uutta opetellessa tarttee olla luonteeltaan etsivä sekä oppimishaluinen, muuten ei opi.

Yllä mainittua ohjetta hieman muokkaillen sai kaksivuotias päähänsä hyvin istuvan ja korvia suojaavan tupsuhatun sekä kaverinsa. Ohjeesta on jätetty pois etukolmio sekä solmimisnauhat, muuten on tehty orjallisesti kuten ohje käski. Kaksivuotiaalle hyvä koko syntyi Isoveli-langasta 32 aloitussilmukalla. Oikea silmukkamäärä löytyy testailemalla, sillä konsaan ei saa ihminen päästä elossaan turhan helpolla. Muutenhan sitä aivan laiskistuisi!

Ruusun sulle antaisin ja täältä niitä saa.

Muutama päivä sitten tuli kaksi vuotta täyteen keskeneräisessä remonttikohteessa asumista. Ajatella, niin se aika hurajaa ja keskeneräisyyteen tottuu. Ainakin noin niinkuin fyysisesti, henkinen puoli onkin sitten toinen juttu. Tekemättömät asiat meinaan painavat takaraivossa jotakuinkin jatkuvasti ja tekevät mielen toisinaan kireäksi.

Ruusuluola on kuitenkin lähes lopullisesti kohta historiaa, sillä salissa mellastaa ihan järettömän repimisvimman vallassa eräs, joka ei toivoisi näkevänsä ruusua tapetissa tämän jälkeen enää ikinä. Onhan sitä ennenkin revitty, niin tapettia kuin ruusujakin. Kun tuon ison huoneen tapetit saavat nyt lähdön, niin ruusua löytyy enää vessan ja kodinhoitohuoneen seinästä kun taas kukkamerestä on tätä ennen jo puhdistettu kaksi makuuhuonetta, olohuone ja käytävä. Ruusu on piikikäs kukka ja tapetin repiminen justaansa yhtä kamalaa kuin aina ennenkin.

Ensin se on ihan mukavaa. Siis ennen kuin aloittaa sen repimisen. Aloitettuaan huomaa, että tapettia onkin päällekkäin useampi kerros ja jokainen on liimaantunut edellisen päälle, kuin iilimato tai purkka. Lisäksi jokainen tapetti on valittu taannoin ilmeisesti hermeettisen kumipintansa ansiosta, joten se ei todellakaan ime minkään valtakunnan kosteutusaineita vaan on revittävä irti suikale kerrallaan sormet verillä.

Ja tiiättekö. Tänään, tässä ja tällä hetkellä valitan ruusuista siksi, koska tiedän, että kun valitan ruusuista, niin remontti on edistynyt taas ihan pikkasen! Ei niistä ruusuista muuten jaksa valittaa.

No ette ikinä arvaa mitä täällä on tehty viime päivät?

Tauti tuli tähänkin taloon, kuten arvata saattoi. Nyt se on käynyt kaikki perheenjäsenet läpi, joten vielä vietetään jonkin aikaa omissa oloissamme, jotta ei tartutettaisi mokomaa pöpöä seuraavalle uhrille. Vaikka tuskinpa tuolta pääsee muutenkaan välttymään, tuntuu olevan ehtiväinen kaveri tuo yrjö.

Poteminen - mikä ihana tekosyy! Saa meinaan kutoa ihan luvan kanssa. Rakkula pikkusormen juuressa kertoo siitä, että ihan hilppasen on tullu puikkoja kalisteltua. Nojatuoli puolimakaavaan asentoon, tyyny mukavasti selän taakse ja neulontavaihde päälle, kelpaa sairastaa. 

Jotain muutakin on kuitenkin tehtävä, kuten ruokittava jälkikasvua ja ulkoiltava edes jossain määrin, sillä neljän seinän sisällä kökkiminen alkaa puuduttaa varsin nopeasti. Tänään lihapullia syövä kansa toivoi jälkiruoaksi kaakaopullia, joten tahtonsa täyttyköön. Melkoisen ylpeitä pulleroistaan olivatkin. Tässä ohje kaikille sairaslomalaisille ja varsinkin niille, jotka tahtovat verestää lapsuusmuistojaan ruskean pulleron varjolla.

Kaakaopallot

100 g voita

1 dl sokeria

1 rkl vanilliinisokeria

2-3 rkl kaakaojauhetta

3 dl kaurahiutaleita

2-3 rkl kylmää voimakasta kahvia

pinnalle:

kookoshiutaleita, raesokeria, strösseleitä tai tomusokeria

Vaahdota rasva ja sokerit kuohkeaksi. Lisää kaakao, kaurahiutaleet ja kahvi. Sekoita hyvin. Muotoile taikinasta pyöreitä palloja. Pyöritä ne kookoshiutaleissa, stösseleissä tai sokerissa. Säilytä pallot jääkaapissa kunnes ne tarjoillaan.

Perjantaita!

Tänään on perjantai ja sairaslomalaiset pakottavine pääkoppineen täällä terve!

Sairastelun kunniaksi on ilo vihdoin ja viimein paljastaa kerralla kaikkien kolmen arvonnan voittajat, jotka tulevat tässä:

Ikean lahjakortin arvontaan sateli runsaasti kommentteja, kiitos niistä! Tiivistetysti voisi todeta, että ihmiset toivoivat löytävänsä uudesta kodistaan läheisten lisäksi runsaasti valoa, järkevän pohjaratkaisun ja varsin moni haikaili myös saunan perään. Eikä säilytystilaa voi tietenkään koskaan olla liikaa.

BoKlok-yhteistyöhön liittyen 100 euron Ikean lahjakortin voitti:

ninar, joka kirjoitti:

"Suuret ikkunat, isoilla ikkunalaidoilla joissa voisi istua ja katsella pihalle kahvia juoden :)"

Domdom-arvonnassa voittaja saa valita itselleen suosikkijulisteensa putiikin Seventy Tree-printeistä. Onnetar suosi henkilöä

Juli, joka kirjoitti:

"En vissiin oo lähettäny kommenttia jonka kirjoitin aiemmin, en ainakaan löytäny sitä enää. No jokatapauksessa tuo kolmipallurainen on kaikkein kivoin!"

Taidehuoneen korttiarvonnassa arvottiin kaksi voittajaa, jotka  saavat valita haluamansa kortit kaupan valikoimasta. Voittajat ovat:

TuNnE, joka kirjoitti:

"Mä ihastuin noihin ystävyys-kortteihin. :)"

sekä

aion, joka kirjoitti:

"Yrtit on ihan paras! :)"

Rutkasti iloa onnettaren suosikeille! Yhteystietoja voi laittaa tulemaan osoitteseen kotipalapeli(at)gmail.com, niin saadaan välitettyä palkinnot uusille omistajilleen.

Onnea voittajille!

Keskellä viikkoa.

Viikonloppuna törmäsin pitkästä aikaa automarketin lankahyllyille. Jostain kumman syystä käsityöt ja muu nyhertelyä vaativa työ ei ole lainkaan maistunut viime aikoina mutta täytyy todeta, että tuo parin päivän takainen lankahyllykohtaaminen lähti köh hieman hanskasta.

Voi veljet kuin voi olla kaunihia värejä tässä maailmassa! Sen runsauden edessä olo oli kuin karkkikaupassa konsanaan. Oli ilo yllättyä positiivisesti lankahyllyllä värien suhteen, sillä pitkän aikaa on perusmarkettien hyllyt näyttäneet perin apeilta. Onneksi on käynyt niin onnellisesti, että tästä marjatasta tuli viikonloppuna viidennen kerran täti ja lisäksi läheisilleni ilmaantuu muutenkin vauvoja lähitulevaisuudessa, joten lankahamstraus oli tarpeen. Näin on ainakin hyvä itselleen uskotella.

Että ny sitten neulotaan ja voi jehna se onkin mukavaa pitkästä aikaa! Valmiiksi on saateltu kaksi kypärähattua ja kesken on kaksi villatakkia. Viisivuotiaanikin tulee saamaan sen kauan himoitsemansa sinisen villatakin, joskin maamonsa oli pakko lisätä siihen hitusen muutakin väriä, sillä värit nyt vaan on aina makosia.

Tämä martta tässä lähtee nyt tunkemaan pyykkikoneeseen ties kuinka monetta satsia petivaatteita ja nieleskelee ankarasti. Se on vain mahatautia, näillä mennään!