Tästä päivästä.
Tänään oli perjantai, ja minä ajattelen.
Kanille piti saada valjaat, koska kyllähän kanilla pitää valjaat olla. Lemmikkitarvikekaupassa kaksivuotias tarttui kiinni jokaiseen asiaan, joka käden ulottuville osui. Kaatoi kirjapinon ja laittoi ronkkimansa tavarat ihan väärille paikoille. Viisivuotias jankutti pyöräillessä jatkuvasti milloin mistäkin ja raastoi maamonsa hermoa. Tuo mainittu marjatta taas puki päälleen liian pitkän mekon, joka pyrki vispatessa pinnojen väliin jatkuvasti. Ulkona pyykkejä viikatessa iski sadekuuro, tuli kiire ja ärsytti. Illalla vielä kanikin karkasi.
Tämä oli päivä, jolloin viisivuotias käyttäytyi hammasta paikattaessa reippaammin kuin äitinsä koskaan, pyöräili monta kilometriä ja maksoi itse ostoksensa kaupassa. Kaksivuotias keräsi vinon pinon voikukkia pupuille ja kiipesi itse sinnikkäästi korkealle keinuun. Piristävä vesisade avitti juuri kylvettyä nurmikkoa kasvamaan ja pitkä hame tuntui mukavalta jalkoja vasten lepattaessaan. Illalla lähdettiin rannalle uimaan ja katsomaan punaista taivasta, vaikka oikeasti olisi pitänyt jo mennä nukkumaan. Ihmeteltiin kesäkukkia ja oltiin retkellä.
Samassa päivässä on kaksi eri tarinaa, jokainen päättää itse kumman niistä haluaa muistaa. Jokainen kirjoittaa itse oman päivänsä tarinan.
17 kommenttia:
Kiva tarina ja todella kauniit kuvat.
Niin ja lemmikki on kyllä niitä kauniimpia kukkia, niin herkkä.
Mukavaa viikonloppua!
Aivan ihana kirjoitus, sun vuoro itkettää mua! :)
Oi, kuinka kivasti kirjoitettu.
Ihania kesäisiä kuvia!
such beauty!
Viimeinen kuva on ihana ja muutenkin tämä oli kiva postaus!
hyvä postaus! :)
Kiitos te! Thank you! <3
Niin se vaan on, että päivien ja elämänsä tapahtumia ei voi aina itse valita mutta ne voi nähdä kahdelta eri kantilta ja jokainen itse päättää kumman niistä valitsee. :)
Niin totta!
Elämä on asenne. Sinulla se on kohdallaan. Hei, ajattelin vinkata arvonnasta - vink vink, blogissani on menossa Virkkuri kirja arvonta ->
Oot niin taitava kirjoittaan!! Mahtava lukea!! :) t. Tiina Sthlm
Niin totta! Nimittäin se että omasta suhtautumisesta on kiinni tosi paljon. Oon suunnitellut kans kirjoittaa tällaiset eri kantilta -tekstit. Hauska nähdä sama idea täällä. :)
Ihana tuo viimeinen kuva. Tuohon kuvaankin saisi mahtumaan tuhat tarinaa, mutta liitän sen mielessäni siihen hetkelliseen seesteyden sekuntiin, joita lapsien kanssa(kin) saa silloin tällöin kohdata.
Virpi: :)
Terhi: Niin on. Aina ei voi olla hyvä päivä mutta siihenkin kun voi itse vaikuttaa, että miltä kantilta sitä katselee. Aina ei jaksa etsiä hyviä puolia, onneksi saa hyvällä mielellä olla välillä kiukkunenkin, jopa ilman pätevää syytä. :)
Tiina: Kiitos, mukava kuulla. :)
Suvi: Niinpä! Ei ole oikesti kauhean vakavaa, jos just kuivuneet pyykit kastuu uudelleen. Tai kani karkaa. :)
Tilkkulanka: Siinä on just se seesteisyyden sekunti. :)
Voi että mä niin rakastan tätä sun blogia!
Sara: Kiitos <3
Ai että, miten liikuttavan ihana tuo viimeinen kuva on <3
Löysin blogisi tänään enkä ole malttanut lopettaa lukua... tämän kirjoituksen jälkeen oli pakko pysähtyä ja miettiä. Olet loistava kirjoittaja, loistava ajatuksen herättäjä. Niin kauniisti muistutit siitä tosiasiasta, että jokainen todella itse valitsee mista vinkkelistä sitä haluaa kokemaansa katsastella! Yritän kaikkeni, että muistaisin tämän viela illalla kun painan pääni tyynyyn ja mietin päivän kulkua. Kiitos tästä!
Lähetä kommentti