Vastustasko vastustusta?

Välillä jurppii. Vaikka yleisesti ottaen kuinka olisi mukavaa, niin kummako olisi, jos ei välillä vastustaisi. Oleellista asiassa on kuitenkin se, että vastustaa vastustusta ja yrittää edes ajatella positiivisen kautta, vaikka välillä sekin tuntuu haastavalta eikä edes huvittaisi yrittää. 

Remontti rassaa, välillä vähemmän ja välillä enemmän mutta koko ajan jossain takaraivossa edes ihan vähäsen. Siksi on kehitettävä itselleen erinäistä muuta tekemistä, että mieli pysyisi jotenkuten positiivisen puolella. Viime aikoina tuo mukava tekeminen on ollut neulomista sekä pariin mukavaan opukseen tutustumista. Myös ensimmäiset joululahjat paketoitiin viime viikolla, tällä kertaa jämäkankaisiin paperimateriaalin puutteen vuoksi.

Neulomista tosin vastustaa eräs varsin inha ongelma. Kaksivuotias nimittäin ihan ehottomasti tarvii just nyt uuden keltaisen villatakin mutta onnetar ei ole ollut lainkaan suotuisa kauppojen lankahyllyjä läpikäydessä. Tuo piristävä keltainen Kelo-lanka on meinaan ihan selkeästi poistettu valikoimista, ainakaan sitä ei mistään löydy. Auttakee toverit tässä hädässä, takki on vailla kahta kerää ja kolmaskin puuttuu, sillä tahon palauttaa sisarelleni lankalainan. Kuka tietäis mistä löytyis?

Tämän hetken ehdoton lempiväri on edelleen keltainen. Ja tomaatti. Ja sinertävä minttu. Ja haalean vaaleanpunainen. Tuokoot ne väriä tähän ulkona vallitsevaan harmauteen.