Lähikaupunkimatkailua.

Viime lauantaina tuli taas lähtö pois remontin jaloista, joten päätimme jälkikasvun kanssa lähteä oikein kunnolla lähikaupunkia könyämään. Edellisenä yönä meikämarjatta vietti oikein kerrassaan mukavan illan ja alkuyön Asuntomessujen Messujen yössä, joten siitä oli hyvä jatkaa tutkailemaan tätä tuttua mutta silti niin tuntematonta kaupunkia hieman tarkemmin.

Ihminen tuppaa olemaan sellainen, että oma lähikaupunki saattaa jäädä hyvinkin vieraaksi ja paikkoja lähdetään koluamaan kaukaisempiin kaupunkeihin. Ruoho on muka jotenkin vihreämpää kuntarajan toisella puolella. Tällä tavalla on ainakin käynyt tälle marjatalle ja siksi oli oikein hyvä lähteä tutkimusretkelle, kun vielä on kesää jäljellä.

Ensimmäiseksi suuntasimme Alvar Aalto -museoon, joka sijaitsee tietenkin osoitteessa Alvar Aallon katu 7, Jyväskylä. Edellisestä vierailusta oli hurahtanut jo parisen vuotta, eikä kumpikaan lapsista muistanut aiemmin paikassa edes vierailleensa. Koulutaipaleensa juuri aloittanut 7-vuotias oli suorastaan hämmästyttävän innoissaan paikasta, tavasi seiniltä kuvatekstejä ja ihmetteli pienoismalleja suurella mielenkiinnolla. Lähtiessä halusi jättää asiakaspalautteeksi seuraavaa: "Tykkäsin tooooooooooosi paljon!" Pikkusiskonsa piirsi lipunmyynnin ystävälliselle tädille muistoksi piirustuksen. 

Seuraavaksi suunnattiin satamaan jätskille. Venekuljetus asuntomessuille lähti aivan vierestä. Nyt on tietenkin jo myöhäistä himota matkaavansa venekuljetuksella messuille, mutta ehkä kevyesti harmittaa, että ei tullut testattua.

Sataman jälkeen suunnaksi otettiin Toivolan Vanha Piha.  Tätä on jo suorastaan noloa myöntää, mutta tämä käynti oli tälle marjatalle ihka ensimmäinen ihan kunnon tutustuminen tuohon herttaisaan paikkaan kesäaikaan. Talvella kävimme tovereitten kanssa Kahvila Muistossa brunssilla, joka oli oikein suositeltava kokemus. Iloisin yllätys oli Salaputiikki, josta löytyy nuorten suomalaisten suunnittelijoiden tuotteita, sekä kierrätystarpeistoa. Tuo sympaattinen puoti on auki enää tämän viikon, joten suosittelen käymään vilkaisemassa! Sitten onkin jo niin syksy, että suurin osa pihapiirin pikkupuodeista pistää pillit pusseihin kesän jäljiltä. 

Historian havinan jälkeen suuntasimme ystäviä tapaamaan Mäki-Matin perhepuistoon. Kadusta löytyi taidetta metritolkulla. Liukumäkien ja karusellien jälkeen suunnattiin kaupunkiin syömään ja siitä vielä sujuvasti tovereitten luokse iltateelle.

Mukavan päivän kruunasi iltauinti ja aurinko sekä kotona rutkasti edistynyt remontti. Kyllä elokuu on aina elokuu ja lähikaupunkimatkailu avartaa! Paikallisille tässä vielä huutelen, että olisko vinkkejä antaa tulevia viikonloppuja ajatellen? Velipoika vinkkasi Keski-Suomen luontomuseosta sekä Harjun Vesilinnasta. Sinne suunnataan siis ainakin seuraavaksi!

Leiki väreillä!

Sain SodaStreamilta haasteen, jossa kehotetaan leikkimään väreillä. Omaksi haastevärikseni oli puolestani valikoitu keltainen ja aluksi meinasi aivan epäilys nousta pintaan, että mahtaako meiltä enää keltaista löytyä. Katsokaas, kun omasta mielestäni melko tehokkaasti olen keltaista vältellyt ainakin viimeisen vuoden ja luulin jo aivan päässeeni yli tuon pirtsakan värin ylivallasta. Kuva yllä kertoo totuuden!

Loppujen lopuksi keltaista löytyi talosta siinä määrin, että päätin pitäytyä pelkästään keittiön keltaisissa, sillä yleensä SodaStream-laitetta käytetään köökin puolella. Olipa hauskaa puuhaa muuten! Harvoin tulee järjesteltyä erilaisia keltaisen sävyjä ja muotoja niin hartaasti, kuin eräänä heinäkuisena aamuna.

SodaStream-laite on ollut koko kesän ahkerassa käytössä. Sillä on tehty kivennäisvedet mukaan rannalle, limpparit synttäreille ja muuten vain nahisteltu kuka saa painaa hapot pulloon. Yksi miinuspuoli tosin on löytynyt: 7-vuotias ei ole koko kesänä saanut taskurahaa panttipulloista, kun kaupasta kotiin ei ole kannettu pullon pulloa!

PLAY - Leiki väreillä! 

SodaStream kutsuu sinut ottamaan 11.8-14.9 kuvan kotisi suosikkiväristä. Kokoa samanvärisiä esineitä ja niihin sopivia elementtejä yhteen ja sommittele niistä hauska asetelma!

Lataa kuva väriasetelmastasi  SodaStreamin Facebook-sivuille, jossa kansalaiset voivat äänestää suosikkikuvaansa. Kuvassa ei tarvitse olla SodaStream-laitetta, vaan sellaisen voi haasteeseen vastaamalla voittaa! 10 eniten ääniä saanutta voittaa SodaStreamin PLAY-laitteen oheistarpeineen. Lisäksi suosituin kuva voittaa 500 euron lahjakortin Finnish Design Shopiin. Facebook-sivuilla pääsee myös kyylimään meikämarjatan sekä viiden muun bloggaajan väriasetelmia.

Postaus tuotettu yhteistyössä SodaStreamin kanssa

Koulu alkoi.

Tänään perjantaina haluan heti alkuun todeta sellaisen tosiasian, että täällä marjatan matalassa majassa ei ole vuosiin leijunut niin paljon pölyä, rakennuspölyä, levynkappaleita, puhallusvillaa ja muuta erinäistä kotiäidin unelmaa, kuin tällä hetkellä! Voi kyllä, kuvissa näyttää niin herttasen siistiltä, raikkaalta suorastaan, mutta pöly ja kurkkuun tarttuva matsku ei usein näykään kuvissa. Jalkapohjat saa illalla jyystää puhtaaksi taltan ja vasaran avulla, joten siinä vähän tartuntapohjaa kyseiseen väittämään. Kyönää on ja riittää, ja parin päivän takainen positiivinen fiilis on jo pois pyyhkäisty. Semmosta perus remppaelämää näes tää tämmönen.

Kalenterissa luki tämän päivän kohdalla, että koulu alkaa. Niinpä iski tämänkin perheen koululainen rakkaan Duudson-reppunsa selkään ja iloisin askelin marssi kohti koulua. Muutama kynsi meni matkalla parempiin suihin, joten hitusen saattoi jännittääkin. Tippahan siinä maamolle nousi silmäkulmaan ihan yrittämättä.

Käytävälle ostettiin rautakaupasta kellarivalaisimet joskus kolmisen vuotta sitten. Nyt ne vihdoin pääsivät seinälle ja ovatkin oikein sopivat käytävää valaisemaan. Valo leviää sopivan tasaisesti koko käytävälle. 

Tänään ovikello soi ja sen takana oli luokkatoverini ala-asteelta. Edellisestä tapaamisesta alkoi olla ihan justiin se 20 vuotta aikaa, joten olikin aika nähdä. Tuo kuoma totesi näin: "Muistatko sen Annan, joka oli meidän luokalla? Me silloin joskus mentiin pyörillä tästä ohi uimarannalle, niin Anna sanoi, että tiesitkö, että tuo talo tuossa on Ruotsin kuninkaan kesämökki?" Hellyttävintä tässä tarinassa oli tietenkin se, että lapsi on herkkäuskoinen ja vasta monta vuotta myöhemmin tuo toveri oli tajunnut alkaa epäilemään tarinan todenperäisyyttä. 

Ajatella, asua nyt Ruotsin kuninkaan kesämökissä kaikki nämä vuodet tietämättä sitä itse! Taidankin sen kunniaksi nykästä kesäpotaatit tulille.

Huuda huuda ilosta. Tai vaikka koruista.

Tässä kun on pakerrettu remonttia niin, että muu elämä on ikäänkuin joutunut odottelemaan, niin tietyin välein on kuitenkin ollut paettava remonttiajatuksia askartelujen pariin. Siispä on syntynyt jonnin verran koruja, joista suurin osa on matkannut postin tai kämmenen välityksellä tovereitten luokse.

Nyt kuitenkin kun kaveritkin alkaa olla lahjottu, niin mietin tässä, että mitenhän monta korua ihminen periaattessa tarvitsee? Muutama lempparikoru on aina oltava, mutta johonkin on raja vedettävä. Siksipä rykäisin loput tekeleet tänne huudettavaksi. Huutakee pois, jos siltä tuntuu. Jos ei tunnu, niin elekääpä sitte huutako. Kyllä mää niille omistajat keksin!

Remontin loppurutistus.

Uskomatonta mutta totta - se on totta! Yksi oma ja kolme talkooukkelia paahtaa remonttia loppuun niskat hiessä. Ei tässä voi muuta, kuin olla älyttömän kiitollinen kaikille ja kaikesta. Ehkä pikkusen hämmentynytkin. Tekemättä olevat asiat voi laskea melkeinpä kahden käden sormilla!

Käytävä on luopunut ruusuistaan ja on nyt tylsästi valkoinen. Tylsä, mutta toimiva. Seinävalaisimet odottavat vielä kytkemistä, muuten käytävä pakerrettiin viikonlopun aikana lopullisesti valmiiksi. Makuuhuoneen suihku odottelee uutta suihkukaappia ja muutama laatta vaihtoa. Pukuhuoneeseen rakentuu katto paraillaan tätä tekstiä näpytellessäni. Pora laulaa ja sirkkeli soi. Aikamoisia sulosointuja, voin kertoa! Koko taloon on vaihdettu uudet vesiputket myös heinäkuun aikana ja nyt on sekin projekti onnellisesti loppuun saateltu.

Ulkoseinälle uudet palotikkaat paikoilleen, terassiin muutama reunalauta ja laatotuksen reuna valmiiksi. Siinä se sitten taitaa ollakin! Jos en olisi hillityn perinteinen suomalainen ihminen, niin saattaisin vetästä lipun salkoon ja huutaa kitarisat lepattaen niin kovaa, että naapurikylässäkin tiedettäisiin: 

"ME TEHTIIN SE!"