No onko vähän kesä!

Eilen meille putkahti ihania yllärivieraita naapurimaasta, joten oli pistettävä grilli tulille. Sorjempaa keliä tuskin olisi grillikauden virallisille avajaisille voinut toivoakaan, sillä päivällä helle helli ja illallakin vielä terassilla viltin alla tarkeni. Tänäänkin on nautiskellen hikoiltu auringossa ja jälkikasvu korkkasi vesipyssy- ja uikkarikauden.

Yksi ongelmakin on toki ilmennyt, tuo jok´ainoa kesä yhtä puskasta tuleva ja yllättävä. Juuri se, että tarttis jotain kesäistä, jota päälleen nykäistä! Edellisten kesien leningit on joko pieniä, isoja, kulahtaneita, myyty tai hukassa. Sama laulu joka kesä! Jospa vielä joskus hoksaisi ajatella kevyempää vaatetusta ennen helteitä. Villapaidat on toki kivoja ja lenkkarit kevyet, mutta selkärangassa vuolaana virtaava niagara ei niinkään nautinnollista.

Vaan emmepä valita, nyt nautitaan! Grillataan tuoretta, maustetaan suolalla ja pippurilla ja nautitaan hyvässä seurassa. Tästä kesä voi alkaa!

Perjantai.

Onko perjantai viikon paras päivä? Saattaa olla, tai vähintäänkin yhtä hyvä kuin sitä edeltäneetkin päivät. Eilen illalla oli yhtäkkiä ihan kesäfiilinki, ilman takkia pihalla, aurinko paistoi eikä satanutkaan. Ystävän hierontapöydällä korjattiin jäsenet vähän lähemmäs niille tarkoitettuja paikkoja ja illalla uni tuli kuin napista painamalla. 

Tänä aamuna satoi ja tuuli aivan järettömän vilposesti, kesästä ei tietoakaan. Vaan haittaako tuo, jos rinnuksessa on kevät ja jalassa uudet Papu-vinoraitapökät. (Muuten, suosittelen kurkkaamaan missä ympäristössä Papu-kemuja viime lauantaina vietettiinkään! Riikan kuvat on aina ja edelleen siinä määrin ihania, että jos olisin kateuteen taipuvainen ihminen, niin juuri tällä hetkellä naamavärkkini suorastaan vihertäisi kateudesta.) 

Tänään oli myös siitä erilainen päivä, että sain ilon käydä ojentamassa kunniakirjan eräälle puihin kiipeilevällä mummille! Tuota energiapakkausta seuratessa ei voi muuta kuin tulla hyvälle tuulelle. Mutta siitä lisää tuonnempana.

Aurinkoa mieliin ja kieliin, jopa suupieliin! (Kyllä vain, runosuoni laukkaa, ihan vain perjantain kunniaksi.)

Kiinalainen Arabiassa.

Tuossa pienessä seinälautasessa meinaan. Se löytyi kirpputorilta, valmiit seinäripustimet ja kaikkea. Niitä oli kolmoset, mutta jostain pihistä syystä (hintaa oli kuitenkin sen huikeat 3e/kpl) kaksi kaverusta jäi pöytään odottelemaan ja mukaan lähti vain yksi. Nyt kiinalainen ja uusi omistajansa sitten tietenkin itkevät noiden kahden kaverin perään, kuten arvata saattaa. Kyllä jokainen kansalainen tarvitsee keittiöönsä ainakin yhden kiinalaisen, mutta mitä useampi, niin sitä parempi.

Lankavetimet ruuvattiin irti vaatehuoneen seinästä ja se pääsi S-koukkujen kanssa roikuttelemaan keittiön patalappuja, käsipyyhkeitä ja muita. Varpusen pussiin piilotetaan leivät ja muut.

Kuten aiemmin jo tuli mainittua, niin tätä tekstiä kirjoittavan henkilön pää on kevätväsymyksen kourissa. Yläpallossa ei liiku senkään vertaa mitä yleensä ja lomaa odotetaan ihan huolella. Silloin saattaa lipsahtaa vielä entistäkin useammin kuvaamaan aina vain samoja nurkkia, purkkeja ja hyllyjä. Tai vaikka säälittäväksi nyhdettyä salaattiruukkua.

Kyse ei ole siitä, ettenkö haluaisi! Kylmaar tahon, koska on ihanaa kun valoa riittää, eikä kuvaamista tarvitse yrittää saada tehtyä muutaman valoisan tunnin aikana, kuten viimeisen puolen vuoden aikana. Siksi kysyn ensi kertaa tämän blogin historiassa ideoita toivepostauksista! Olisi meinaan aika huisaa, kun marjatta saisi laittaa aivot osittain narikkaan ja antaa teidän tovereitten hoitaa tämän blogin päivitys. 

Siis te, jotka olette kyllästyneet keittiön betoniseinään, lastenhuoneiden seinävuoristoon, String-hyllyyn, keltaisiin valaisimiin, Lokkiin, Ruutukaava-tapettiin, Hayn laatikoihin, tauluhyllyyn tai eteisen mustaan seinään, antakee kuulua: mitä toivoisitte näkevänne ja lukevanne tässä blogissa tulevien viikkojen aikana! Kovin henkilökohtaisia vuodatuksia lienee turha toivoa, mutta lähes mitä vain remontin, sisustuksen, asumisen, kevään, käsityön, kesän, pyöräilyn, navetan, nurmikon ja eväsretkien parissa voitaneen luvata toteuttaa.

Toivon tosi tiukkoja toiveita teiltä toverit! Tiedän teidän tuntevan tanakkaa tunnetta tietoisuuden toisella tasolla, tuokaa toiveenne tietooni. Toivokaa!

Kevätväsymystä.

En tiiä teistä, mutta täällä meilläpäin on ainakin kevätväsymystä ilmassa. Tämä vuosittainen ilmiö on takuuvarma merkki siitä, että kesä ja loma on tuossa ihan kulman takana, eikä millään jaksaisi odottaa. Kevät tuntuu tuottavan tekemistä siinä määrin, että lepääminen ei ole vaihtoehto. Onneksi on asioita, jotka tasaavat tilannetta niin, että plusmiinus-tilastossa ollaan kuitenkin plussan puolella. Sellaisia asioita on esimerkiksi sulkapallon peluu hyvässä seurassa, pyöräily, ystävien ja läheisten seura sekä saunominen.

Lauantaina kääntyi auton keula kohti Nokiaa, jossa odotti Hanna-Riikka, Anna ja moni muu, kun suuntasimme uusia Papu-vaatteita tutkimaan. Matkatoverini Katja kaivoi matkalla laukustaan pussillisen kertakaikkisen houkuttelevan tuoksuista kahvia, joka on paahdettu ihan täällä meilläpäin! Siitäkö lahjan saaja ilahtui, koska paahtimoita ei varsinaisesti ole liikaa ja siksi, että näin vanhemmiten on tästäkin martasta kuoriutunut melkoinen kahvin suurkuluttaja. Oli siis ilo kuulla toverin suusta, että meillä on ihan uusi Paahtimo Papu. Launtai oli siis yhtä Papua aamusta iltaan.

Kevätväsymystä helpottaa myös ylimääräisestä tavarasta eroon pääseminen, joten Kirpparilla 265 on koodi, jolla löytää uutta kotia odottavat hatut, pipot, pallonauhat ja muut. Viikon ajan pengastetaan lisää myytävää, jotka saa ilomielin käydä noukkimassa uusiin koteihin. 

Ei näin tiltahtaneilla aivoilla tämän pitempää tarinaa suolleta, joten jatkakaamme kukin tahoillamme. Toivotan rattoisaa viikkoa ja muistakaapa pitää kahvitaukoja!

Palatkaamme Pärnuun.

Viime kerralla marjatta keskittyi listaamaan Pärnun maukkaita ruokakohteita yhden postauksen verran, mutta tällä kertaa tehdäänkin jotain ihan muuta.

Visit Estonialta saamaamme matkasuunnitelmaan oli kirjattu kohteita monenlaisia: oli vesipuistoa, pyöräilyä, taiteilua, ratsastusta ja maaseudun rauhaa sekä erinäisiä hieman pienempiäkin eläimiä, jotka tätä tekstiä kirjoittavassa henkilössä herättivät kevyitä vilunväreitä, mutta jotka sulattivat jälkikasvun sydämet.

Lauantaina suuntasimme heti aamusta keskustaan. Aurinko paistoi, mutta tuuli niin, että luita ja ytimiä myöten paleli. Sehän ei tietenkään vauhtia hidasta, se on fakta. 

Pyörävuokraamon täti oli kiltisti nostanut kyltin tienpieleen, jotta turistiperhe löytäisi perille. Kuten kuvasta näkyy, niin pyörien vuokraaminen ei ihan kamalasti kustanna.

Polkupyörät odottelivat sisäpihalla. Saimme henkiseksi tueksi oikein herttaisen ja hyvin armasta kotokieltämme taitavan oppaan. Pyörävuokraamo löytyy osoitteesta Rüütli 21.

Tällä pyöräilyreissulla oli ideana nähdä Pärnua muualtakin, kuin vain keskustasta, sinne kun turistitkin useimmiten jämähtävät. Toinen vinguttamisen tarkoitus oli etsiä reittejä, joissa on lasten kanssa turvallista pyöräillä. 

Ai että, kun oli meren rannalla vilu! Tämän lähemmäksi merta emme tällä reissulla päätyneet, seuraavalla kerralla sitten. Pyöräilimme ensin sataman kautta meren rantaa pitkin. Pyörätiet olivat hyväkuntoiset ja tasainen maasto takasi pienemmänkin pyöräilijän jaksamisen. Parituntisen pyöräilyn loppumatkan ajoimme joen rantaa, jonka pari vuotta sitten uudistettu pyörätie takasi miellyttävän köröttelyn.

Joen ylitse menee kaksi siltaa, jotka kiertämällä saa oivallisen pituisen ja maisemaltaan varsin soman lenkin tehtyä, joko pyörillä tai jalkaisin. Siltalenkille tulee pituutta yhteensä noin 10 km.

Pyöräilyn jälkeen hörpimme pyörävuokraamolla lämmikkeeksi mustaa teetä ja suolaisia piiraita. Sen jälkeen suuntasimme Vaas & Vaaside työpajaan, joka sijaitsee osoitteessa Uus tn 5, Pärnu. Keltainen talo löytyy, kun poikkeaa kävelykadulta sivukujalle. 

Rakennuksessa toimii useita käsityöntekijöitä. Pääsimme seuraamaan muun muassa saven valamista ja huovutusta. Rakennuksessa sijaitsee myös pieni kauppa, josta noita käsitöitä voi ostaa omakseen. Marjattaa jäi kaihertamaan eräs varsin pehmeä ja graafinen, käsintehty viltti.

Tiiättekö mikä on paras matkamuisto, jonka kansalainen voi matkalta kotiinsa kantaa? No ite tehty tietenkin! Pääsimme askartelutyöpajaan mukavaan parituntiseen, jossa mieli lepäsi ja aivot pistettiin nollille. Lapset saivat valita haluamansa tekemisen pahviaskartelun parista ja aikuisille oli luvassa puun maaluuta.

Jälkikasvu keskittyi lintujensa värittämiseen, ja täytyy todeta, että rauhoittuminen ja askartelu tuli tosiaan tarpeeseen! 

Marjatta ja ukkelinsa ähräsivät puun kimpussa ja keskittyivät kieli keskellä suuta, välillä suun vieressäkin.

Maarja-Magdaleena Gildin käsintekijöitä yhteiskuvassa sekä eräs vikkelä kolmevuotias valmiin lintunsa kanssa.

Pikkutarkka nyhertäminen ei kuulu meikämartan vahvimpiin puoliin, mutta kyllähän noilla jauhelihan käryyttää.

Lauantai kääntyi jo iltaan, kun suuntasimme ajoneuvomme keulan kohti Lihulan maantietä ja Maria talua. 

Punainen päärakennus on sijainnut samassa paikassa jo sata vuotta ja sitä isännöi jo neljäs sukupolvi. Maria talu eli Marian maatila on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka! Paikka löytyy, kun ajaa Lihula maanteetä noin 12 kilometriä, jonka jälkeen voikin jo alkaa tähyillä vasemmalle Maria talun kylttiä. Tôstamaan maantietä ajetaan noin 22 kilometriä ja maatila onkin tien reunassa vasemmalla. Pärnusta tulee ajomatkaa siis reilut 30 kilometriä.

Illan ehdoton kohokohta oli poniratsastus. Kuinka onnellinen voikaan ihmisen lapsi olla! Heti kun silmä vältti, niin kaveri oli karannut takaisin ponin selkään.

Marian maatilalla on uusia vierastaloja, joita saa vuokrata. Tilalla järjestetään paljon juhlia ja tapahtumia, erityisesti kesäaikaan. Maatilalla on myös aamupala- ja ruokailumahdollisuus sekä sauna, jonka tämäkin pesue sai oikein hyväksi todeta. 

"Äiti, miks me ei muka voitas ostaa omaa ponia? Ne on niin ihania, ostetaan oikeesti, pliiis!"

Kuvassa tilan ensimmäinen sukupolvi, päätalon rakentaneet Jaan ja Maria, jonka mukaan tila onkin saanut nimensä.

Marian maatilan mukava opastäti ja herttaiset keittiö- ja saunavastaavat jäivät mieleen. Onhan se merkillistä, että tällainen nynnynpuoleinenkin henkilö koki heti olonsa kuin kotiin tulleeksi! Tämä pätee yleisesti matkalla tapaamiimme ihmisiin. Ei suotta sanota, että Viro on ystävällisten ihmisten maa. Marjatta perheineen otettiin ainakin avosylin vastaan eikä pienet kielivaikeudetkaan koituneet ongelmaksi. 

Sunnuntaina kirjauduimme ulos hotellista ja etsimme tiemme osoitteeseen Akadeemia 7, jossa sijaitsee Pärnun Mini Zoo. Hieman jouduimme paikkaa etsiskelemään, mutta löysimme lopulta opasteiden avulla perille.

"Äiti, nää kilpikonnat on niin ihania. Voitasko me ostaa meille yks kilpikonna, pliis!"

Tämä paikkahan oli ihan lasten unelma! Ja ehkä rohkeampien aikuistenkin, marjattaa meinaan hieman kylmäsi. Saimme opastusta kotokielellä ja opin ehkä enemmän käärmeistä kuin koko elämän aikana yhteensä. Siltikään en suostunut sitä parimetristä jättiläiskärmestä nostamaan harteilleni.

Käärmemies piteli useampaakin pienempää otusta kädessä ja kikatti, kun käärme kiertyi niin hauskasti käsivarren ympärille.

"Äiti, miks me ei voitais ostaa meille käärmettä? Meillä vois ihan hyvin olla käärme ku nää on niin ihania, pliis!"

Kolmevuotiaskin uskalsi muutamaakin eri käärmettä pitää kädessä, tosin käsivarren mitan päässä. Jälkikasvun ilakointia seuratessa oli maamonkin repäistävä, eikä käärmeen kiemurtelu loppujen lopuksi niin vastenmieliseltä kädessä tuntunutkaan!

Paljon nähtiin mutta paljon jäi vielä näkemättä. Tähän aikaan vuodesta Pärnu on vielä kovin hiljainen, turistit kurvaavat kaupunkiin heti, kun säät lämpenevät. Mini Zoon setäkin totesi, että kaupunki on talviaikaan niin hiljainen, että kesää tosiaan odotetaan. Ja muistakaapa jos Pärnuun lähdette, että vierailemalla näissä ja muissa pienissäkin yrityksissä pidetään kaupunki elävänä myös turisteille. Sen lisäksi takaamme sen, että ihmiset saavat tehdä työtä rakastamansa asian parissa.

Ensi kerralla on lähdettävä Pärnuun niin, että meren rannallakin tarkenee. Merta ja hiekkarantaa ei nimittäin sovi missään nimessä unohtaa, kun Pärnusta puhutaan, vaikka tällä kertaa säät eivät suosineetkaan. Mutta siellä se meri odottaa - seuraavaan kertaan!

Postaus tuotettu yhteistyössä Visit Estonian kanssa