Kiitos hyvää ja keittiölle myös.

Alimmassa kuvassa kasan päällimmäisenä oleva kirja on Virpi Mikkosen Kiitos hyvää, herkkuja ilman sokeria ja gluteenia. Testaukseen on ehtinyt vasta pari reseptiä, joista erityisesti on mainittava maanmainio toffee, joka koukuttaa kyllä ensimmäisestä suupalasta aika tehokkaasti. Suosittelen! Kirja on herkkua myös verkkokalvoille, Virpin itsensä ottamat kuvat on kovin kauniita.

Pientä muutosta ja tavarain liikuttelua on tapahtunut olohuoneessa. Ja koska on kevät, niin pikkasen samaa on tapahtumassa myös keittiössä, jonka vuoksi tänään muutaman kuvan karsitusta köökistä näppäisin, ennen kuin se pääsee muutoksen kouriin. Keittiön keltaiset lamput ovat löytäneet uuden kodin ja tilalle on tulossa tuo ylimmässä kuvassa näkyvä sekä kaverinsa.

Asiahan on sillä tavalla, että tämä talo etsii uutta omistajaa edelleen, kevään edetessä putkahtaa taas julkiseen myyntiin. Talvi on hyvää aikaa hengitellä rauhassa, keväällä aloitetaan sitten taas viikottainen siivousurakointi. Ja vaikka äkkiseltään luulisi, että myynnissä olevaa taloa ei juuri huvita remontoida tai tehdä pientäkään pintamuutosta, niin kyllä huvittaa! Ja silloin jos huvittaa niin sitä tehdään, koska omaksi iloksihan se on. Asuipa talossa sitten tulevan vuoden tai viikon, kodissaan tulee kansalaisen viihtyä.

Pesuhuoneen muodonmuutos jatkuu.

Viikko sitten kirjoitin pesutiloista, jotka ennen-kuvissa näyttivät kovin kolkoilta ja ankeilta. Ja sitä ne olikin kyllä, tuona tavallisena maanantaina, kun yritin jonkunlaisia otoksia noista tiloista saada muistikortille tallennettua.

Kuten kuvista yllä saattaa huomata, niin pientä pintastailausta on noissa tiloissa harrastettu sitten edellisten kuvien. Ja olipa se mukavaa, nuo tilat kun ovat olleet kovin vähällä huolenpidolla sitten valmistumisensa jälkeen. Oikein iski hinku tehdä pikkusta stailinkia muuallekin taloon, kun kerran vauhtiin päästiin!

Kuten edellisessä postauksessa jo mainitsin, niin olen mukana kannustamassa ihmisiä stailaamaan kylppäreitään ja täten osallistumaan IKEA muodonmuutos-kilpailuun. Laitan osallistumisohjeet vielä kerran tähän: 

Ota kuva kylpyhuoneestasi ennen ja jälkeen pintastailauksen. Kyseessä ei siis tarvitse olla mikään massiivinen remontti, vaan pelkkä pintastailaus riittää. Muutos voi olla myös aiemmin toteutettu, kunhan siitä on todisteena ennen  ja jälkeen-kuvat. Julkaise kuvat peräkkäin Instagramissa. Olet mukana kilpailussa käyttämällä kuvien yhteydessä tageja #IKEAmuodonmuutos ja @IKEAsuomi. Kilpailuun voi osallistua  2.2-23.2.2015, jonka jälkeen IKEA-asiantuntija valitsee kymmenen parasta kylpyhuoneen muodonmuutosta. Näiden joukosta arvotaan kolme voittajaa, jotka saavat palkinnoksi 500 euron IKEA-lahjakortin! Tarkemmat osallistumisohjeet löytyvät täältä.

Täytyy sanoa, että sekä pesuhuoneesta että pukuhuoneesta tuli paitsi toimivampi, niin myös vähintään triplasti kotoisampi! Vaalea puu tuo kaivattua pehmeyttä kolkkoon kellariin, kaiken mustavalkoisen ja harmaan keskelle. Erityisesti ihastuttaa pukuhuoneen IVAR-hylly, joka on ajaton ja kätevä, ja tarpeeksi kapea, että mahtui tuohon melko pitkulaiseen tilaan tukkimatta sitä. Tätä samaista hyllyä pystyy varioimaan jatkossa vaikka miten paljon jos tarve vaatii, sillä päätytikkaita, hyllyjä ja kaappeja pystyy ostamaan lisää ja liittämään kätevästi jo olemassaoleviin. 

Pesuhuoneen NORNÄS-penkki on käyttöä kestävää ja kaunista mäntypuuta, jonka voi halutessaan myös käsitellä maalilla, petsillä tai öljyllä. Pesuhuoneessa se on toki järkevää suojata vähintään saunasuojalla, jotta veden käytön kanssa ei tarvitse alkaa nipottamaan. BEKVÄM-jakkara on klassikkoainesta, sitä on näkynyt tässäkin talossa useammassa eri kuosissa jo vuosien ajan. STUGVIK-pyyhetanko ja imukuppilaatikko olivat oikein mukava löytö myös, sillä laattoihin ei meinaa millään raaskia ja uskaltaa tehdä reikiä. Ovat myös varsin kätevät ja miellyttävän vähäeleiset.

Instagramista löytyy #IKEAmuodonmuutos-tunnisteen alta jo reilusti kylpyhuoneita suuren tai pienemmän stailauksen jälkeen. Vielä ehtii kilpailuun mukaan, vain osallistumalla voi voittaa!

Postaus tuotettu yhteistyössä IKEAn kanssa

Leipoo leipoo.

Ja leipoo, niin on mukavaa uusien reseptien bongailu ja niiden testailu! Tuohon kuvissa näkyvään leipään liittyy runsaasti hehkutusta, eikä suotta. Se on kerrassaan makoisa, täyteläinen, ei suinkaan kevyt. Mukavan rapea päältä ja pehmeä sisältä. Gluteeniton vielä kaupan päälle, eli mahakin tykkää!

Olen saanut kuulla useammankin toverin hehkuttavan tätä leipää, mutta linkkaan täten ystäväni Piian blogiin, koska olen tätä leipää leiponut juuri tällä toverin ylöskirjaamalla tavalla. Piia otsikoi leipäohjeen kysymyksellä; Maailman parasta leipää? Vastaus tähän on hyvin yksinkertainen: Maailman parasta leipää! Näin ollen kirjaan tuon ohjeen ylös myös tännekin itselleni talteen ja kenties jollekin toiselle vinkiksi. Tätä leipää on väännetty meillä jo usempaankin otteeseen ja siemenet on valittu kulloiseenkin leipään aikalailla sen mukaan, mitä on sattunut kaapissa olemaan. 

Gluteeniton herkkuleipä

2,5 dl auringonkukansiemeniä
1 dl pellavansiemeniä
1 dl murskattuja hasselpähkinöitä
2 rkl chia-siemeniä
3,5 dl gluteenittomia kaurahiutaleita
2 rkl psylliumjauhetta
1 tl suolaa
1 rkl hunajaa tai siirappia
3 rkl voita
3,5 dl vettä

Sulata voi ja hunaja vesihauteessa. Sekoita tällä välin kuivat aineet keskenään. 

Lisää vesi voi-hunaja-seokseen ja kaada neste kuivien aineiden sekaan. 

Sekoita taikinaa kunnes se alkaa jähmettyä. Kaada seos esimerkiksi leivinpaperilla voideltuun pitkulaiseen leipävuokaan. Laita jääkaappiin ja anna tekeytyä yön yli.   

Paista leipää 175 asteessa ensi vuoassa noin 20 minuutin ajan, poista tämän jälkeen vuoka ja jatka paistamista ritilällä vielä noin 45-50 minuutin ajan.

Vyyhti, Kuusi ja pari muuta.

Jokunen viikko takaperin tässä talossa kaivettiin ompelukone pitkästä aikaa esiin ja olihan se mukava kartuttaa tyttären vaatekaappia muutamalla uudella vaateparrella. Tuolloin uskaltauduin ensimmäistä kertaa eläissäni kokeilemaan joustavien kankaiden ompelua ompelukoneella ja sen verran on todettava, että yllättävän helppoa oli ja ainakin tähän päivään asti ovat pysyneet kasassa! Eli jos siellä joku toinenkin kansalainen jännittää tuota mainittua asiaa, niin kannustan täten, että rohkeasti vaan yrittämään. Tykkään siitä, kun saa värkätä. Aina ei ihan kaavat tai muut osu kohilleen, mutta väliäkö tuolla, seuraavalla kerralla sitten paremmalla onnella.

Sain tuon ompelupostauksen jälkeen Rocking´skidi designin Elisa Tuohimaalta viestiä, josko olisin mahollisesti kiinnostunut ompelemaan jotain hänen suunnittelemistaan kankaista. No terve vaan sitten, eipä tarvinnut kuvien vilkaisun jälkeen kauan miettiä, kun alkoi uudet ompelusuunnitelmat vilistä pääkopassa! Niinpä sain postia, josta löytyi melkoinen pino mitä herttasimpia, Elisan suunnittelemia kankaita*; mustavalkoinen Mummolan tuntu (Verson puoti), Kuusi (Verson puoti), Vyyhti (Ainola), Tytöt ja pojat (Majapuu, Pehemiä ja Verson puoti) sekä Kaverukset (Selia). Viimeksi mainitusta kuosista syntyi jo samana päivänä housut ja pipo tuona päivänä tätin luona hoidossa olleelle veljenpojalle, Vyyhti ja Kuusi taas päätyi oman nelivuotiaan ylle. 

Pikkupojan haaremihousuihin löytyi kaava uusimmasta Ottobre-lehdestä, pipo ja tupsu tehtiin täysin leikkaa, liimaa, askartele-tekniikalla, eli vanhasta piposta kaavaa ja muutaman kavennuksen kautta löytyi oikea koko. Kuusi-mekkoon otin myös kaavan tuoreimmasta Ottobre-lehdestä, joskin muokkasin peplum-helmaisen paidan kaavan mekkoversioksi. Vyyhti-housuihin tein kaavat vanhoista lempihousuista, joihin tuli polviin reikä. Samoin toppiin ratkoin auki nelivuotiaan isoveljen vanhan ja kulahtaneen paidan, joka oli malliltaan hyväksi todettu. 


* Kankaat saatu blogiyhteistyön kautta

Pesuhuoneen muodonmuutos.

Viime kesän loppupuolella valmistui tämän talon viimeinen suurehko remonttirupeama, kun alakerran pukuhuone saatiin valmiiksi. Pesuhuone ja sauna valmistui melkolailla tasan vuotta aikaisemmin, joten hyvän tovin sai pukuhuone seisoa keskeneräisenä retron oransseine kattoineen, ennen kuin aika ja voimat antoivat periksi saatella tuon urakan loppuun asti. 

Kuten kuvista yllä näkee, niin valmista on siis, mutta varsin kolkkoa. Valmistumisen jälkeen nämä tilat ovat olleet ahkerassa käytössä, mutta sisustusmielessä niille ei ole juuri suotu ajatustakaan. Siksi olikin mukava päästä mukaan kertomaan IKEA muodonmuutos-kilpailusta, jossa kannustetaan kansalaisia tekemään pientä pintastailausta wc- tai pesuhuonetiloissaan!

IKEA muodonmuutos-kilpailu on seuraavanlainen: 

Ota kuva kylpyhuoneestasi ennen ja jälkeen pintastailauksen. Kyseessä ei siis tarvitse olla mikään massiivinen remontti, vaan pelkkä pintastailaus riittää. Muutos voi olla myös aiemmin toteutettu, kunhan siitä on todisteena ennen  ja jälkeen-kuvat. Julkaise kuvat peräkkäin Instagramissa. Olet mukana kilpailussa käyttämällä kuvien yhteydessä tageja #IKEAmuodonmuutos ja @IKEAsuomi. Kilpailuun voi osallistua  2.2-23.2.2015, jonka jälkeen IKEA-asiantuntija valitsee kymmenen parasta kylpyhuoneen muodonmuutosta. Näiden joukosta arvotaan kolme voittajaa, jotka saavat palkinnoksi 500 euron IKEA-lahjakortin! Tarkemmat osallistumisohjeet löytyvät täältä.

Yllänähtävät kuvat on peräisin ajalta parin päivän takaa, ennen pintastailausta. Juuri sellaisena, kuin nuo tilat tuolloin tavallisena tiistaina oli. Pikkuisen lämmintä puuta on noissakin kuvissa nähtävissä pehmentämässä tuota varsin mustavalkoharmaata kokonaisuutta. Lisää silti kaipaan, joten meille on muuttanut ainakin NORNÄS-penkki ja MAGGA-kori, jotka tuovat kaivattua pehmeyttä ja kotoisuutta kellariin. Lisää pintastailattuja kuvia seuraa jälkeen-postauksessa pikapuoliin. Ottakaapa sillä välin luurit käteen ja osallistukaa!

Postaus tuotettu yhteistyössä IKEAn kanssa

Jauhottomana kiitos!

Uudenlaista syömistä on opeteltu ja sitä myöten myös innostuttu testailemaan erinäisiä reseptejä, erityisesti leipää on väännetty monenmoista. 

On muutakin, ja onneksi on, sillä MeNaiset-lehdestä löytyi mitä mainioin lettu-ohje. Itseasiassa siinä määrin maukas, suorastaan kielen vievä, että tämä välipala/jälkiruoka tulee tähän taloon jäädäkseen! Kyseessä on siis jauhottomat banaaniletut. Tämä ohje on perinteisten kahden aineen banaani-muna-lettujen hienostueempi versio. Itselleni on vaikeaa nieleskellä banaania missään muussa kuin tuoreessa muodossa, joten nuo kahden aineen letut hieman tökkivät, koska banaanin maku puski niin tiukasti läpi. 

Jos jollain toisellakin toverilla on samanlaista makuongelmaa paistetun banaanin suhteen, niin kerronpa ilouutisen: tässä reseptissä banaanin maku on kätevästi piilotettu kanelin avulla! Aiettä kertakaikkiaan, että osaavatkin olla maukkaita nämä lätyt! Eilinen syömäkaverini valitteli ähkyä sen verran, että oli helppoa huomata, että en ole ainoa uuden jälkiruoan löytänyt. Limetti on unohtunut kauppaan joka kerta, kun näitä lättyjä on tässä talossa paistettu, joten hyvin toimii siis ilmankin, jos sitä ei satu kaapista löytymään. Kirjaan tämän runsaasti hehkutetun ohjeen nyt tännekin, että mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan näistä jauhottomista proteiiniherkuista.

Jauhottomat banaaniletut (Ohje MeNaiset 4/2015)
3-4 annosta 
(itse teen tämän ohjeen tuplana, jos syöjiä on neljä)

2 kypsää banaania

1 limetti

2 munaa

2tl kanelia

1/4tl leivinjauhetta

1/4tl suolaa

öljyä paistamiseen

1 päärynä

1/2 granaattiomena

paksua jogurttia

hunajaa

1. Viipaloi banaani sauvasekoittimen kulhoon. Halkaise limetti ja purista toisen puolikkaan mehu banaaneille. Lisää munat, kaneli, leivinjauhe ja suola. Soseuta sauvasekoittimella taikinaksi.

2. Kuumenna öljyä pannussa keskilämmöllä. Paista pieniä lettuja (helpompaa paistaa) tai pari isoa lettua. Levitä taikinaa pannussa niin, ettei letusta tule liian paksuja.

3. Kuori päärynä ja leikkaa se viipaleiksi. Purista toisen limetinpuolikkaan mehu päärynöille tummumisen estämiseksi. Irrota granaattiomenasta siemenet. 

4. Letut nautitaan päärynöiden ja granaattiomenan siementen kanssa. Tarjoa lisänä paksua jogurttia ja hunajaa.

Jämähtänyttä.

Tuntuu olevan. Niin täällä blogin puolella, kuin oikeassa elämässäkin. Mikä kumma se on, kun ei tunnu saavan kiinni oikein mistään, sillälailla tosissaan? Oliskohan vastaus vuodenajassa? Päivä on pitenemässä, mutta silti syytän vetelästä päänupista tätä aikaa vuodesta, joka pimeyden lisäksi onneksi myös paljon mukavaa ja kaunista tarjoaa. Ei auta kuin pitää mieli pirteänä, nähdä ystäviä, tehdä työnsä ja hoitaa velvollisuudet mahdollisimman hyvin. Ja levätä, jos siltä tuntuu. Nukkua päiväunet! Siinä vasta sana, joka ei kuulu tämän marjatan sanavarastoon kuin pari kertaa vuodessa, vaikka useammankin soisi tuon varsin miellyttävän oloisen sanan kurkusta kumpuavan.

Tänään ajattelin ihan vain innostuksen ja harrastuksen vuoksi kuvata kaikki tämän talon seinäkoristukset, eli taulut ja julisteet, sekä muistella mistä kukakin toveri on tähän taloon tiensä löytänyt. No, kovin pitkälle en päässyt, sillä olohuoneen hyllyllä olevat kirjat alkoivat huudella ponnekkaasti. Nuo kolme kaveria olivat pikkuveljelläni lainassa pitkähkön tovin ja nyt ne ovat tönöttäneet lipaston päällä siitä lähtien, kun tuo mainittu velipoika kirjat takaisin kantoi ja lipaston päälle ne laski. 

En muista olenko aiemmin jo maininnut, että Joanne Harris on niin kirjailija meikämartan makuun! Erityisesti nämä kaksi kirjaa (Appelsiinin tuoksu ja Sarkaa ja samettia + unohtamatta tietenkään Suolaista hiekkaa ja Herrasmiehiä ja huijareita) ovat kerta toisensa perään yhtä nautinnollista luettavaa! Keveitä, mutta antavat mukavasti myös mielikuvitukselle töitä. Ei se taida auttaa, kuin ottaa Appelsiinin tuoksu taas pitkästä aikaa yöpöydälle. Kirjavinkkejä otetaan myös mielellään vastaan! Saa olla kevyttä, mutta ei liian. Saa olla jännitystä, mutta sopivasti, koska tätä tekstiä kirjoittaa liiallisen hyvällä mielikuvituksella siunattu henkilö. Olisi myös mukava ottaa pitkästä aikaa luettavaksi oikein vanha kunnon kirjasarja!

Koska alkuperäinen aikomukseni oli kertoa tauluista, niin kerrottakoot, että ylähyllyllä kultakehyksissä nojaileva juliste on Metsolasta ja alempi  kasettitaulu ostettu Kaisalta viime keväänä.