Joulukalenterin ensimmäiset joululahja-arvonnat on nyt suoritettu! Arvontakone on täysin puolueettomasti arponut kaikista osallistuneista ne, joiden joulua postipoika tänä vuonna tämän blogin puolesta ilahduttaa. Tätä tekstiä näpyttävä henkilö taas on just se samainen tyyppi, joka kaikista sadoista osallistujista laski ja tarkisti useampaan otteeseen, että voittonumero osuu varmasti kohilleen ja sille tarkoitetun henkilön kohdalle! Melekosta tavaamista, voin kertoa.

Lovin joulukuusi keräsi runsaasti osallistujia, eikä kehuissa säästelty. Mitäpä sitä suotta panttaamaan, että onhan tuo kuusi kaunis kuin mikä! Kiitos kaikille osallistuneille! Voittajaksi arpajaiskone arpoi arvan numero 239:

Mertsi

"Puunvärinen kuusi kiitos!"

Onnea Mertsille! Kovasta etsimisestä huolimatta sähköpostiosoite jäi löytymättä, joten voittaja ystävällisesti ilmoittakoot yhteystietonsa kotipalapeli ( at ) gmail.com, niin tiedot ohjataan eteenpäin!

Kaunisteen kanssa arvottiin joululahjaksi keittiöpyyhkeitä. Tällä kertaa onnetar oli suosiollinen arvalle numero 26:

 Jenna | mehtämiehen muusa

       "Kyllä mää taijan valita sinisenä molemmat :)"

Voittajalle on ilmoitettu henkilökohtaisesti, onnea voitosta!

PosterMisterin herttasia kortteja tavoittelevista arvottiin kaksi voittajaa. Tällä kertaa onnetar oli suosiollinen seuraaville: 

appple

"Mukana ehottomasti :) "

Sähköpostiosoite on hukassa, joten osoitetiedot voi laittaa tulemaan osoitteeseen kotipalapeli (at) gmail.com. Onnea voitosta!

huuuhtala

     "Menossa mukana :)"

Voittajalle on ilmoitettu henkilökohtaisesti. Onnea osuvasta arvasta!

 Miikon leikkuulauta herätti suuresti ihastelua, eikä suotta! Pelin henki on kuitenkin se, että tällä kertaa vain yksi voi voittaa, joten tuo onnekas täten paljastettakoon. Voittava arpa on tällä kertaa arpa numero 138:

 Hansku

"Niin kaunis, sopisi meillekin!"

Onnea leikkuulaudan voittajalle ja keittiön kaunistukselle onnea uuteen kotiin! Osoitetietoja voi huudella sähköpostiin kotipalapeli (at) gmail.com, niin pistetään postipoika taas liikenteeseen. 

Kiitos kaikille arvontoihin osallistuneille, kuin myös kiitos kaikista kauniista ja kannustavista sanoista, joita olen saanut tähän joulukalenteriin liittyen!

Joulukalenteri, luukku 12.

Yksinkertaista yksinkertaiselta. Tätä pikkusta joululahjavinkkiä varten ei ole käytetty kovinkaan suuresti aivokapasiteettia. Tässä on lähdetty liikeenteeseen kuulkaa siitä, mihin Kaisan vessan korutelineessä törmäsin sekä todettu sellainen tosiasia, että koska korujen käyttäminen tuntuu olevan niin kovin haastavaa, niin aloitetaan harjoittelu yksinkertaisesta!

Näin ollen muutama pallukainen puuhelmi on valjastettu tähän harjoituskäyttöön jo aikaisemmin. Samaan seuraan päätyi myös viime viikonlopun Kööpenhaminan matkalta tuliaisiksi tuodut jännittävän malliset puutimantit.

Yksinkertaista, mutta totta. Tämä marjatta on kuulkaa nyt aivan yllättänyt itsensä käyttämässä kaulassa killuvaa koristusta monta päivää putkeen! Väritön, mauton ja hajuton - siinä näemmä oikotie koruonneen, yksinkertainen kun on monikäyttöinen. Neljävuotias pujotti oman puuhelmensä valkoiseen naruun ja sehän sopiikin oikein passelisti Metsolan ihanan pisaramekon* kaveriksi.

Näin tässä on todettava, että ruutia ei ole keksitty uudestaan eikä maailmankirjoihin kirjata uutta lukua huikean tee se itse-idean kunniaksi, mutta ehkä joku muukin koruton ihminen saa täten kuitenkin muistutuksen siitä, että aina kannattaa yrittää! 

* Mekko saatu blogiyhteistyön kautta

Joulukalenteri, luukku 11.

Joulua lastenhuoneessa. Tänä vuonna kuulkaa joulukuu tuli niin varkain, että valohoitoon ei tässä talossa ole hoksattu panostaa juuri lainkaan! Kyntteliköt ja ikkunatähdet viihtyvät kaapissa, kynttilöitä on tosin poltettu siitäkin edestä. Talon ainoa jouluvalaistys löytyykin siis lastenhuoneesta, jonne tytär viritti patterilla toimivat lumihiutalevalot sängynpäätyään piristämään. Yleisesti ottaen tuo huone on edelleen kuin hävityksen kauhistus suurimman osan ajasta, joten on siis ihan mukavaa pitää välillä päällä ihan vain tunnelmavalaistusta ja unohtaa kaikki lattialla vellova ryönä.

Tänään on keli sitä luokkaa, että sormet alkavat ikäänkuin itsekseen hakata näppäimistöön sanoja äkkilähtö ja aurinko. Ei taida valittaminen kuitenkaan tuoda valoa tähän maailmaan, joten on kääriydyttävä lämpimiin ja oltava muka jotenkuten pirtsakkana!

Tämän joulukalenterin 11. luukun lahjan tarjoaa Metsola, eli pistetäänpä jälleen pystyyn arvonta! Jätä puumerkkisi tämän postauksen kommenttilaatikkoon ja olet mukana arvonnassa, jossa yksi onnekas voittaa itselleen tai kaverilleen joululahjaksi tuon ihanan pehmeän Metsolan Waterdrop-peiton sekä Candy-tyynynpäällisen! Osallistumisaikaa on 14.12 iltaan saakka. Arpaonnea!

ARVONTA ON PÄÄTTYNYT!

Arvonta järjestetty yhteistyössä Metsolan kanssa

Joulukalenteri, luukku 10.

Jäkälää. Siinäpä vasta sana, kun oikein alkaa asiaa ajattelemaan! Tuossa jokunen viikko sitten kuitenkin kaivoimme pihavarastosta sinne aiemmin jemmatun jäkälän, sekä hieman oheistarpeistoa. Tuona päivänä koimme marraskuulle kovin erikoisen valoilmiön, kun aurinko intoutui kurkkimaan alas mustaan maailmaan oikein useampaankin otteeseen. Aurinko, jos nyt kuulet tämän, niin uusintaa odotellaan! Kyllä valoa kaipaa tämä tunhuaivoinen sielu.

Hieman lähti kyllä nyt aiheesta, joten palatkaamme jäkälään. Tuona aurinkoisena päivänä varastosta kaivettiin siis jäkälän lisäksi myös kanaverkkoa. Tarkoituksena oli saada aikaiseksi jonkunsorttinen, pyöreä jäkäläjuttu, jonka voisi ripustaa piharakennusta koristamaan.

Niinpä kanaverkosta leikattiin ronskista palanen, jonka sai muotoiltua ympyräiseen muotoon.

Jäkälästä revittiin pikkusia paloja, joita tökittiin pallukan koloihin. Neljävuotias näyttää tuosta mainitusta toimenpiteestä mallia yllä omalla, hieman lituskaisen oloisella kanaverkkohäkkyrällään.

Materiaali loppui hieman kesken, joten aika paljon jäkälää kannattaa varata tällaistan palleroa varten. Tarpeiston määrä riippuu toki myös siitä, minkä kokoista koristusta on tekemässä. 

Oikein kun jaksaisi, niin koristaisi palloa kauniiksi. Toisaalta tykkään siitä kyllä tuommoisenaankin, koska kuten tässäkin blogissa on sen sata kertaa todettu; yksinkertainen on kaunista!

Joulukalenteri, luukku 9.

Leipäkin tykkää. Leikkuulauta voi olla keittiössä pääkäyttötarkoituksensa lisäksi myös vaikkapa tarjotin tai taulu. Tuo kuvissa näkyvä Miikon leikkuulauta on kertakaikkisen komea, yksinkertainen ja ajaton. Se toimittaa keittiön seinään nojaillessaan taulun virkaa ja on kuin siihen tehtävään luotu.

Kauniin leikkuulaudan huono puoli on tietenkin se, että sitä ei meinaa raskia käyttää. Asiat on kuitenkin tehty käytettäviksi ja koettaviksi, joten kovassa käytössä ovat tämän talon kaikki kauniit litteät kaverit. Siksipä juuri on ajateltava näin, että leikkuulautoja ei voi koskaan olla liikaa, sillä ne ovat käyttötavaraa ja vaihtelu virkistää.

Tämä mustavalkea kaveri on siis kotoisin Miikolta.

"Miiko Design on nuori suomalainen yritys, jonka tuotteet on valmistettu luonnonmateriaaleista; villahuopa, nahka ja koivuvaneri ovat käytössä hyväksi havaittuja - ja tietysti kauniita! Tuotteiden muotoilu ja materiaali on tehty kestämään aikaa. Miiko-tuoteperhe on syntynyt intohimosta käsillä tekemiseen ja uuden luomiseen."

Miikon Sanna kyseli, josko tahtoisin ilahduttaa teitä tovereita joululahjalla? No tahoin, kun tähän sorjaan leikkuulautaan törmäsin, ihastuin ja ajattelin sen ihastuttavan muitakin! Miikon muita tuotteita pääsee ihastelemaan heidän nettisivuiltaan ja jälleenmyyjät löydät täältä.

Näin siis joulukalenterin kunniaksi hihkaistaan ilmoille jälleen arvonta! Ilmoita osallistumisesi tämän postauksen kommenttilaatikkoon ja olet mukana arvonnassa, jossa yksi onnekas voittaa Miikon Viiva-leikkuulaudan! Leikkuulauta on materiaaliltaan pinnoitettua vaneria ja se on valmistettu Suomessa. Arvonta on pikainen, jotta palkinto ehtii varmasti joulupukin matkaan. Osallistua voi 12.12 keskiyöhön saakka. Onnea arvontaan!

ARVONTA ON PÄÄTTYNYT!

Arvonta järjestetty yhteistyössä Miiko Designin kanssa

Joulukalenteri, luukku 8.

Lämpöä jomotukseen. Jokunen vuosi sitten tähän taloon ilmaantui ensimmäinen kauralla täytetty lämpöpussi, kauratyynyksikin kutsutaan. Siitä lähtien tuo pötkylä on ollut ahkerassa käytössä, jos ei ihan päivittäin, niin ainakin viikoittain. Se on ollut lievittämässä niin kasvukipuisia jalkoja, kuin myös mahajomotusta, joka erityisesti naisille saattaa olla tietyin väliajoin tuttu tunne. Niskajumiakin helpottaa niin mukavasti, kun lämpimän pötkön hartioilleen asettaa!

Koska tuommoiset pussit ovat kovakäyttöistä tavaraa, niin siinä tarttee ehdottomasti olla irrotettava päällinen jonka voi näpäkästi ottaa irti ja heittää koneeseen, kun sen aika on. Täten ja tässä siis pienimuotoista ohjetta tuon hyvin yksinkertaisen, lämmittävän kaverin tekemiseen!

Leikkaa kankaat. Sisäpussin koko on noin 20x40cm. Leikkaa päällyskankaasta* myös pitkulan mallinen pala, leveys sama kuin sisäpussissa mutta pituutta kankaassa saa olla enemmän. Sanottasko, että semmoiset 5-10cm lisää sisäpussin pituuteen nähden. Ompele sisäkankaasta pitkät saumat kiinni, jotta syntyy pussi.

Täytä sisäpussi kauranjyvillä tai riisillä. Meikämartta on käyttänyt itsetekemiinsä pusseihin puuroriisiä, toimii oikein hyvin. Sopiva määrä on noin 1-1,5kg. Käännä avoimesta reunasta sisäänpäin noin sentti ja ompele reuna kiinni. Sitten päällyspussin kimppuun käy tiemme!

Ompele pitkulan kumpaankin päähän taitokset, jotta reunoista tulee siistit.

Aseta täytetty sisäpussi päällikankaan päälle, suurinpiirtein keskikohtaan. Käännä lipareet reunoilta pussin päälle.

Asettele takasauma hyvälle kohdalle, keskikohta on yleensä aika hyvä. Perussuorittaja ei lähde liikaa katsokaas tällaisissa asioissa taktikoimaan! Muista asettaa päät siis reilusti päällekkäin, jotta sisäpussi ei solahda pois päällisen sisältä. Poista sisäpussi ja neulaa reunat kiinni oikeille kohdilleen. Ompele reunat kiinni ja käännä pussi oikein päin. Suorista ja silitä, ujuta sisäpussi täytteineen päällisen sisään. Valmis!

Tämä lienee helpoin mahdollinen tapa tehdä päällinen, olipa kyseessä sitten tämä tällainen lämmöntuoja tai vaikkapa tyyny. 

Tukalan olotilan iskiessä ja helpotusta kaivatessa lämmitä pussia mikrossa noin 1,5-2 minuuttia, riippuen mikron tehoista. Pussi saa olla reilusti lämmin, mutta ei tietenkään polttava, joten tarkkana on oltava. Tämä lahjaidea siis omaan tai kaverin käyttöön, kipua ja kolotusta helpottamaan!

* Kangas saatu Kaunisteelta

Joulukalenteri, luukku 7.

Suolaa kasvattamassa. Vaihdoimme taannoin Nenan kanssa lauseita villasukista, kun tulin toivoneeksi ideanikkarilta ajatusta liittyen tähän joulukalenteriin. Tällöin pompahti ensimmäistä kertaa verkkokalvoilleni tieto siitä, että suola on kiipeilevää sorttia!

Lasipurkin pohjalle laitetaan noin sentin verran karkeaa merisuolaa sekä ihan pikkusen vettä. Sen verran on sopivasti, että suola juuri ja juuri peittyy. Nestettä tulee helposti liikaa, joten suola ei saa jäädä purkinpohjalle lillumaan. Purkki asetetaan lämpimään paikkaan ja uskokaa tai älkää, suola alkaa kiipeilemään pitkin purkin reunoja!

Lopputulos on oikein kauniin kuurainen. Varsinkin näin synkeän ja mustan joulukuun aikaan suolahuurrekin kelpaa, kun maa ei muutu valkoiseksi sitten millään. Itse poltin tuikkua kipossa, joten suola lähti kiipeämään varsinkin pienemmässä purkissa varsin rivakasti. Isommassa purkissa suola nousi reunoja pitkin hitaammin, mutta parissa päivässä sekin ylsi tuohon kuvissa näkyvään lopputulokseen.

Kasvatuspurkkeja etsiessäni huomasin lasimaljakoiden ja pienen lasitarpeiston puutteen vaivaavan talouttamme, joten tyydyin testaamaan suolan kasvatusta piltti- ja säilykepurkkeihin. Näistä tulis kuulkaa aivan älyttömän nätit, kun niitä olisi oikein paljon ja ulkona suojaisassa paikassa illalla kynttilöitä polttelisi! Vettähän eivät tietenkään luonnollisesti kestä, tai lunta.

Huurre se on suolahuurrekin!

Joulukalenteri, luukku 6.

Tykkään korteista. Joulun aikaan on tietenkin ihan parasta hakea postia laatikosta, koska lootasta saattaa löytyä tähän vuodenaikaan jotain muutakin, kuin niitä iänkaikkisia, rahaa vieviä valkoisia kirjekuoria. Joka vuosi käy mielessä ajatus, että tänä vuonna taitaa korttien lähettäminen jäädä, mutta kun ei niitä vaan malta olla lähettämättä, koska niiden saaminen on niin mukavaa!

Tämän vuoden joulukortit saapuivat Poster Misteriltä. Muistatteko vielä viimejouluisen Joulun säännöt-julisteen, johon halusin kirjattavan omat, joulunviettoon liittyvät toiveeni? Poster Misterin Salla laittoi marraskuun puolella viestiä, josko saisivat käyttää samaa ideaa eri tekstillä tulevassa joulukortissaan. Ja siinäpä niitä nyt on, nättejä kuin mitkä! Kortin väri on ihanan tomaatinpunainen, sellainen pehmeän punainen.

Kuuleppa kuoma, jos olet vielä joulukortteja vailla ja haluat ilahduttaa lähipiiriäsi leppoisilla lauseilla, niin nyt niitä saa! Auetkoon kalenterin kuudennen päivän luukusta siis arvonta, jossa arvotaan kaksi voittajaa. Voittajat saavat valita Poster Misteriltä joko 20kpl joulukortteja tai sitten 20kpl ihan mitä tahansa kortteja! Osallistumisaikaa on 12.12 iltaan saakka, voittaja julki huudetaan seuraavana päivänä. Onnea arvontaan!

Hyvää itsenäisyyspäivää!

ARVONTA ON PÄÄTTYNYT!

Arvonta järjestetty yhteistyössä Poster Misterin kanssa

Joulukalenteri, luukku 5.

Paketoimisen iloa. Tavaran pakkaaminen on hauskaa, kun sitä saa tehdä omaksi iloksi ja silloin tällöin. Tämäkin marjatta on muutamassa entisessä työpaikassaan paketoinut siinä määrin tarpeistoa erinäisiin paketteihin, että jossain vaiheessahan siitä kuulkaa aivan meinasi riemu kadota! Sittemmin tuo kadonnut into on palautunut, joten se siitä sitten tällä kertaa.

Ikeasta löytyi kiiltävää paperia niin kullan, kuin kuparinkin sävyssä. Perinteistä voimapaperia taas löytyy lähes jokaisesta paperitavaraa myyvästä putiikista. Kuusenkoristeita syntyi Fimo-massasta siinä määrin, että osa päätyy myös paketteja koristamaan. Senhän voi lahjan saaja sitten vaikka ripustaa kuuseen roikkumaan, kun lahjat on jaettu! Sama ajatus on myös puuhelmirinkulaisen kohdalla. Alimman kuvan ihana teippi on Kanelikaupan valikoimista ja kortti Kaunisteen. Puolukanvarvut omin käsin metsästä poimitut.

Joulukalenteri, luukku 4.

Keittiön kaunistus. Ennen muinoin tämä marjatta ei suonut ajatustakaan keittiöpyyhkeille. Tai tarkemmin sanottuna niiden kauneudelle. Keittiön kaapissa piileskeli milloin minkäkin näköinen, yleensä kohtuullisen kulahtanut pyyheriepu. Nykyään tämä asia kuulkaa aivan toisin, koska käsipyyhemarkkinat pullistelevat toinen toistaan sorjempia kaunokaisia. Ei niiden ohitse noin vain kävelläkään! Pienestä arjen ilahduttajasta voi olla yllättävän iso ilo.

Yksi kauneimmista näkemistäni käsipyyhkeistä on ehdottomasti Kaunisteen Kuma-käsipyyhe. Paremmin tuo herttaisa karhuherra on nähtävillä Kaunisteen sivuilla, sillä en viitsinyt näitä kuvauksen kohteena olleita alkaa silittämään. Kaunisteen Kalenteripyyhkeet ovat myös jokavuotisella pakko saada-listalla. Kalenteripyyhkeet 2013 ja 2014 löytyy tästä talosta jo, ja niihin käsiä kuivaillessa on mukava muistella mistä ja milloin ne on hankittu ja mitä muistoja tuohon kyseiseen vuoteen liittyy.

Täten täräytänkin käyntiin tämän joulukalenterin toisen arvonnan, jossa yksi onnekas voi voittaa itselleen toivomansa keittiöpyyhkeet! Ilmoitappa siis kommenttilootaan vastaus näihin kahteen kysymykseen: tahdotko Kuma-karhusi vihreänä vai sinertävänä ja tahdotko muistella menneitä sinisen vai keltaisen kalenteripyyhkeen avustuksella? Onnettaren suosikki voittaa itselleen nuo toivomansa käsipyyhkeet! Osallistua voi 12.12 keskiyöhön asti, voittaja ilmoitetaan seuraavana päivänä. Arpaonnea!

Ps. Kaunisteen nettikaupassa saa alekoodilla KOTIPALAPELI ilmaiset postikulut jouluun asti!

ARVONTA ON PÄÄTTYNYT!

Arvonta järjestetty yhteistyössä Kaunisteen kanssa