Palatkaamme Pärnuun.
Viime kerralla marjatta keskittyi listaamaan Pärnun maukkaita ruokakohteita yhden postauksen verran, mutta tällä kertaa tehdäänkin jotain ihan muuta.
Visit Estonialta saamaamme matkasuunnitelmaan oli kirjattu kohteita monenlaisia: oli vesipuistoa, pyöräilyä, taiteilua, ratsastusta ja maaseudun rauhaa sekä erinäisiä hieman pienempiäkin eläimiä, jotka tätä tekstiä kirjoittavassa henkilössä herättivät kevyitä vilunväreitä, mutta jotka sulattivat jälkikasvun sydämet.
Lauantaina suuntasimme heti aamusta keskustaan. Aurinko paistoi, mutta tuuli niin, että luita ja ytimiä myöten paleli. Sehän ei tietenkään vauhtia hidasta, se on fakta.
Pyörävuokraamon täti oli kiltisti nostanut kyltin tienpieleen, jotta turistiperhe löytäisi perille. Kuten kuvasta näkyy, niin pyörien vuokraaminen ei ihan kamalasti kustanna.
Polkupyörät odottelivat sisäpihalla. Saimme henkiseksi tueksi oikein herttaisen ja hyvin armasta kotokieltämme taitavan oppaan. Pyörävuokraamo löytyy osoitteesta Rüütli 21.
Tällä pyöräilyreissulla oli ideana nähdä Pärnua muualtakin, kuin vain keskustasta, sinne kun turistitkin useimmiten jämähtävät. Toinen vinguttamisen tarkoitus oli etsiä reittejä, joissa on lasten kanssa turvallista pyöräillä.
Ai että, kun oli meren rannalla vilu! Tämän lähemmäksi merta emme tällä reissulla päätyneet, seuraavalla kerralla sitten. Pyöräilimme ensin sataman kautta meren rantaa pitkin. Pyörätiet olivat hyväkuntoiset ja tasainen maasto takasi pienemmänkin pyöräilijän jaksamisen. Parituntisen pyöräilyn loppumatkan ajoimme joen rantaa, jonka pari vuotta sitten uudistettu pyörätie takasi miellyttävän köröttelyn.
Joen ylitse menee kaksi siltaa, jotka kiertämällä saa oivallisen pituisen ja maisemaltaan varsin soman lenkin tehtyä, joko pyörillä tai jalkaisin. Siltalenkille tulee pituutta yhteensä noin 10 km.
Pyöräilyn jälkeen hörpimme pyörävuokraamolla lämmikkeeksi mustaa teetä ja suolaisia piiraita. Sen jälkeen suuntasimme Vaas & Vaaside työpajaan, joka sijaitsee osoitteessa Uus tn 5, Pärnu. Keltainen talo löytyy, kun poikkeaa kävelykadulta sivukujalle.
Rakennuksessa toimii useita käsityöntekijöitä. Pääsimme seuraamaan muun muassa saven valamista ja huovutusta. Rakennuksessa sijaitsee myös pieni kauppa, josta noita käsitöitä voi ostaa omakseen. Marjattaa jäi kaihertamaan eräs varsin pehmeä ja graafinen, käsintehty viltti.
Tiiättekö mikä on paras matkamuisto, jonka kansalainen voi matkalta kotiinsa kantaa? No ite tehty tietenkin! Pääsimme askartelutyöpajaan mukavaan parituntiseen, jossa mieli lepäsi ja aivot pistettiin nollille. Lapset saivat valita haluamansa tekemisen pahviaskartelun parista ja aikuisille oli luvassa puun maaluuta.
Jälkikasvu keskittyi lintujensa värittämiseen, ja täytyy todeta, että rauhoittuminen ja askartelu tuli tosiaan tarpeeseen!
Marjatta ja ukkelinsa ähräsivät puun kimpussa ja keskittyivät kieli keskellä suuta, välillä suun vieressäkin.
Maarja-Magdaleena Gildin käsintekijöitä yhteiskuvassa sekä eräs vikkelä kolmevuotias valmiin lintunsa kanssa.
Pikkutarkka nyhertäminen ei kuulu meikämartan vahvimpiin puoliin, mutta kyllähän noilla jauhelihan käryyttää.
Lauantai kääntyi jo iltaan, kun suuntasimme ajoneuvomme keulan kohti Lihulan maantietä ja Maria talua.
Punainen päärakennus on sijainnut samassa paikassa jo sata vuotta ja sitä isännöi jo neljäs sukupolvi. Maria talu eli Marian maatila on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka! Paikka löytyy, kun ajaa Lihula maanteetä noin 12 kilometriä, jonka jälkeen voikin jo alkaa tähyillä vasemmalle Maria talun kylttiä. Tôstamaan maantietä ajetaan noin 22 kilometriä ja maatila onkin tien reunassa vasemmalla. Pärnusta tulee ajomatkaa siis reilut 30 kilometriä.
Illan ehdoton kohokohta oli poniratsastus. Kuinka onnellinen voikaan ihmisen lapsi olla! Heti kun silmä vältti, niin kaveri oli karannut takaisin ponin selkään.
Marian maatilalla on uusia vierastaloja, joita saa vuokrata. Tilalla järjestetään paljon juhlia ja tapahtumia, erityisesti kesäaikaan. Maatilalla on myös aamupala- ja ruokailumahdollisuus sekä sauna, jonka tämäkin pesue sai oikein hyväksi todeta.
"Äiti, miks me ei muka voitas ostaa omaa ponia? Ne on niin ihania, ostetaan oikeesti, pliiis!"
Kuvassa tilan ensimmäinen sukupolvi, päätalon rakentaneet Jaan ja Maria, jonka mukaan tila onkin saanut nimensä.
Marian maatilan mukava opastäti ja herttaiset keittiö- ja saunavastaavat jäivät mieleen. Onhan se merkillistä, että tällainen nynnynpuoleinenkin henkilö koki heti olonsa kuin kotiin tulleeksi! Tämä pätee yleisesti matkalla tapaamiimme ihmisiin. Ei suotta sanota, että Viro on ystävällisten ihmisten maa. Marjatta perheineen otettiin ainakin avosylin vastaan eikä pienet kielivaikeudetkaan koituneet ongelmaksi.
Sunnuntaina kirjauduimme ulos hotellista ja etsimme tiemme osoitteeseen Akadeemia 7, jossa sijaitsee Pärnun Mini Zoo. Hieman jouduimme paikkaa etsiskelemään, mutta löysimme lopulta opasteiden avulla perille.
"Äiti, nää kilpikonnat on niin ihania. Voitasko me ostaa meille yks kilpikonna, pliis!"
Tämä paikkahan oli ihan lasten unelma! Ja ehkä rohkeampien aikuistenkin, marjattaa meinaan hieman kylmäsi. Saimme opastusta kotokielellä ja opin ehkä enemmän käärmeistä kuin koko elämän aikana yhteensä. Siltikään en suostunut sitä parimetristä jättiläiskärmestä nostamaan harteilleni.
Käärmemies piteli useampaakin pienempää otusta kädessä ja kikatti, kun käärme kiertyi niin hauskasti käsivarren ympärille.
"Äiti, miks me ei voitais ostaa meille käärmettä? Meillä vois ihan hyvin olla käärme ku nää on niin ihania, pliis!"
Kolmevuotiaskin uskalsi muutamaakin eri käärmettä pitää kädessä, tosin käsivarren mitan päässä. Jälkikasvun ilakointia seuratessa oli maamonkin repäistävä, eikä käärmeen kiemurtelu loppujen lopuksi niin vastenmieliseltä kädessä tuntunutkaan!
Paljon nähtiin mutta paljon jäi vielä näkemättä. Tähän aikaan vuodesta Pärnu on vielä kovin hiljainen, turistit kurvaavat kaupunkiin heti, kun säät lämpenevät. Mini Zoon setäkin totesi, että kaupunki on talviaikaan niin hiljainen, että kesää tosiaan odotetaan. Ja muistakaapa jos Pärnuun lähdette, että vierailemalla näissä ja muissa pienissäkin yrityksissä pidetään kaupunki elävänä myös turisteille. Sen lisäksi takaamme sen, että ihmiset saavat tehdä työtä rakastamansa asian parissa.
Ensi kerralla on lähdettävä Pärnuun niin, että meren rannallakin tarkenee. Merta ja hiekkarantaa ei nimittäin sovi missään nimessä unohtaa, kun Pärnusta puhutaan, vaikka tällä kertaa säät eivät suosineetkaan. Mutta siellä se meri odottaa - seuraavaan kertaan!
Postaus tuotettu yhteistyössä Visit Estonian kanssa
