Mummi ja minä-arvonta on suoritettu.

Onnekkaat Mummeli-voittajat ovat arvat numero 148 ja 164:

 P. sanoi...

"Omena olisi ihan lisä tuoksuihin. :) "

 Leena sanoi...

"Siivoaminen ei ole mitenkään herkuinta, joten jos sitä mitenkään voi edesauttaa kivoilla siivousvälineillä ja/tai pesuaineilla, olis mahtava! Ihania tuotteita nämä!"

Voittajat ilmoitelkoot osoitetietojaan sähköpostiin kotipalapeli(at)gmail.com, niin toimitan tiedot eteenpäin. Kiitos kaikille äänensä jättäneille ja onnea voittajille!

Arvonta järjestetty yhteistyössä Mummien kanssa

Lankaleikki.
Suomalainen Kirjakauppa piristi syksyn harmautta ja pisti postipojan juoksemaan tämän talon postilootaan Veera Välimäen Lankaleikki-kirjan*. Neulomisinto ei ole katoamassa mihinkään vähään aikaan, joten aina on hyvä olla seuraava työ valmiina mielenpäällä odottamassa. 

Kirja on todella kaunis kokonaisuus, jossa selkeästi hahmotettavat piirrokset, ohjeet ja valokuvat tukevat toisiaan. 

"Arkkitehtuuria opiskelleen Veera Välimäen modernit neulemallit ovat menestyneet kansainvälisesti - hänen mallejaan ostetaan ympäri maailmaa. Vuonna 2012 hänet valittiin Vuoden käsityöläiseksi."

Kirjassa on ohjeita, jotka saavat neulomista aloittelevan sävähtämään silkasta pelosta mutta samaan hengenvetoon on ilo todeta, että opukseen on kirjattu ylös myös sen verran yksinkertaisia ja helppoja ohjeita, että niihin tekee rähmäsormisemmankin mieli tarttua välittömästi. Erityisesti mieleen jäi aikuisten yksinkertainen hupputakki, lasten lippapipo, erilaiset huivit ja aikuisten pitkä neuletakki. 

"Neulemallit ovat selkeän tyylikkäitä pienine kiinnostavine yksityiskohtineen. Yksinkertainen neulepinta ja hyvin istuvat mallit antavat värien hehkua. Kirjassa käytetään käsinvärjättyjä lankoja, joita löytyy monista lankakaupoista - mutta yhtä hyvin neuleet syntyvät teollisisista langoista. Monipuolinen Lankaleikki tarjoaa malleja niin aloittelijalle kuin kokeneellekin neulojalle."

Nyt Suomalaisesta Kirjakaupasta Lankaleikki-kirjasta -10% koodilla kotipalapeli1810. Koodi on voimassa 30.11 asti. Aika passeli kirja lahjaksi tai vaikka ihan vaan itelle!

* Tuote saatu blogiyhteistyön kautta 
   Postaus sisältää mainoslinkkejä

Tiistaita.

Viime viikolla löytyi kierrätyskeskuksesta punainen ja varsin hilseilevä kynttelikkö, joka samantien veti puoleensa magneetin lailla. Kaapissa majaileva kultaspray saikin samantien tehdä taikojaan ja vanhasta retrounelmasta tuli parilla suhaisulla kuin uusi. 

Yksi ongelma kuitenkin ilmaantui, sille ei meinaan löytynyt paikkaa. Tämä marjatta kun kauheasti koittaa kailottaa, että hankin uutta vain silloin, kun sille on jo valmiiksi paikka tiedossa. Silloinhan on niin onnekasta, että kampe ei jää nurkkiin lojumaan, vaan pääsee samantien sille suunnitellulle paikalle. 

Tuo kultainen kaveri kuljeksi ympäri taloa aikansa, kunnes muistui mieleen navetta ja pihasauna. Mikäpä sen maukkaampaa, kuin talvikirpakassa saunoessa sytyttää kynttelikköön liekit loistamaan ja saunan jälkeen siemailla puupenkillä notkuen vilpakka saunajuoma. Kuten huomata saattaa, niin täällä ollaan taas pitkästä aikaa navetan lumoissa. Kun se vaan jotenkin on niin rouhean alkeellinen ja siksi niin nätti. Taas kerran jotenkin niin omistajiensa näköinen.

Kaikki lähti lapasesta.

Ja sitten lähti lapasesta. Nyt on meinaan 20 vuoden takainen lapaseen liittyvä kässäntuntitrauma lopullisesti purettu, sillä tänä syksynä vääntäytyi tämän marjatan puikoista ihka eka lapanen sitten viime vuosituhannen! Ja koska ihmisen on harjoiteltava, niin toki noita mainittuja kätöstenlämmittäjiä on syntynyt parikin pariskuntaa, kun kerran alkuun päästiin.

Nämä hansikkaat on älypuhelinlapasia, sillä niissä on aina toisessa kappaleessa peukalon juuressa ja etusormen kohdalla aukko. Näin saa tekniikkaan jumahtanut kansalainen näprätä telefooniaan kovassakin pakkasessa ja säästää hermojaan vieroitusoireilta. Aika hupaisaa mielestäni, siis tuo kännykkään juuttuminen. Välillä tekee oikein hyvää olla ilman päivä tai parikin.

Joululahjoja ovat, nuo lapaset. Tai pikkujoululahjoja. Ehkä pikkupikkujoululahjojakin jopa, sillä jo neljä paria on löytänyt aiemmin uuden kodin. Ei meinaan ole meikämartta mikään maailman pitkähermoisin lahjojen säilyttäjä, ne kun tekee mieli antaa samantien eikä millään malttaisi odottaa h-hetkeen. 

Niin semmosta vaan, että lapasesta lähti.

Joulu tulee kirpputorilta.

Jostain muistin syövereistä kaivautuu lapsuuden jouluista kuva kultaisista tuikkukipoista, ehkä kuusestakin. Siksi olikin jotenkin älyttömän sympaattista huomata, että tänä jouluna nuo aiemmin kammottaneet kultaiset toverit näyttivät taas niin kovin nykyaikaisilta ja varsinkin kotoisilta.

Ensin löytyi tuikkukuusi ja sen jälkeen kipot. Joku niissä viehättää ja tuovathan ne toki syksyn pimeyteenkin hitusen aurinkoa. Jos niitä ei vielä kuitenkaan tohdi ihan julkisesti pitää esillä ja käytössä, niin joulun tullen ne ainakin pääsevät aitiopaikalle kaikkea valkoisuutta pehmentämään.

Aivan meinaa tippa tirahtaa linssiin silkasta nostalgian huumasta.

Mummi ja minä.

Taannoin hankin paikallisesta putiikista purkillisen Polkkakarkin tuoksuista astianpesuainetta, jonka tuoksu kertakaikkiaan vei mennessään ja teki piinaavasta tiskihetkestä hilppasen miellyttävämmän. Tuon mainitun putelin valmisti Mummi ja minä ja varsin suuresti riemastuin, kun sain ilon järjestää teille tovereille arvonnan näiden mainioiden pesuaineiden tiimoilta.

"Mummi ja minä -pesuaineet eivät sisällä zeoliittiä, fosfaattia, keinotekoisia väri-, hajuste- ja säilöntäaineita. Mummit eivät ärsytä herkkääkään ihoa ja siksi ne sopivat useimmille allergikoille. Tuotteet on valmistettu kasviperäisistä, uusiutuvista raaka-aineista, jotka hajoavat luontoon 100 %:sti. Yhtään Mummien raaka-ainetta ei ole testattu eläinkokeilla, ja myös vegaanit voivat niitä käyttää. Valmistettu Suomessa."

Tuoksuina aivan herkulliset Sitruunasooda, Mansikkamarenki, Polkkakarkki ja tämän syksyn uutuus Lakritsipommi, joka kuulkaa pamahtikin keittiötä luututessa huoneilmaan mitä maukkaimmin.

Täten julkaistakoon arvonta, jossa palkinto on mitä huikein!

"Mummi ja minä -pesuaineperhe kehittyy. Jos saisit päättää, niin millaisia tuotteita haluaisit Mummi-tuoteperheeseen? Uusia tuoksuja tai kenties kokonaan uusia tuotelajikkeita? Tai ehkä pesuaineisiin sopivia oheistuotteita tai valikoituja tuotesettejä? Ideoi ja kerro hurjimmatkin toiveesi, saatamme napata parhaat ideat tuotantoon!"

Jätä idea tai toive tämän postauksen kommentiboksiin ja olet mukana arvonnassa, jossa kaksi onnekasta voittaa kahdeksan ( ! ) Mummi ja minä-tuotetta oman valinnan mukaan! Arvontaan voi osallistua tästä hetkestä aina torstain 24.10 klo 24 saakka.

Onnea arvontaan ja Mummien tuoksua!

Arvonta järjestetty yhteistyössä Mummien kanssa

ARVONTA ON PÄÄTTYNYT!

Huonoista aamuista ja kynttilöistä

Tässä talossa on pyörinyt ankara raivauspyörremyrsky viime aikoina. Kaatopaikalle on kuskattu jätesäkkitolkulla erinäistä sälää ja roipetta, kirpputoripöytää on pidetty ja puhelimella pidetty kaverikirppistä yllä. 

Vaikka kotona kaipaankin tilaa, valoa, avaruutta ja puhtaita pintoja, niin yksi heikko kohta vähintäänkin löytyy tämän marjatan aivojen pakko saada-osiosta. Nyt puhutaan kynttiläkipoista ja siitä miten paljon yksikin pieni tulenliekki voi ihmismielen hyväksi tehdä. 

Joskus kun oikein pahalla tuulella herää eikä tahtoisi koko päivän jatkuvan samaan malliin, niin mikäpä silloin paremmin piristäisi, kuin lempimusiikki, kahvimotti ja silmien edessä lepattava kynttilän liekki. Silloin huonokin aamu piristyy väkisinkin edes ihan vähäsen.

Eilisestä kirpputorilöydöstä innostuneena raahasin tänään navetan kulmalle pihasaunaan kynttiläkipon jos toisenkin. Niistä kerrottakoot lisääkin päivinä tulevina.

Ps. Nyt on viimeiset hetket käsillä jättää äänensä Gloria Blog Awardsiin ja voittaa huikeita palkintoja. Kipin kapin äänestämään siis!

Istuin tänään sisävaatteissa ulkona lukemassa Aku Ankkaa.

Ajatelkaa, lokakuun puolivälissä! Aurinkokin paistoi niin älyttömän nätisti, että melkeen tirahti tippa linssiin pelkästä valon voimasta.

Kenties samasta voimasta myös epävirallisen virallinen työkoneeni otti ja heittäytyi ylettömän jumittavaksi ja vaikeaksi, joten uuden kuvasadon lataaminen ei vain kertakaikkiaan ole onnistunut. Järettömän ponnistelun tuloksena kone on kuitenkin taas saatettu yhteistyön lämmittäviin syövereihin ja kamera on tyhjätty sinne kerääntyneistä otoksista. Jatkakaamme siis.

Päivänä eräänä tällä viikolla löysi tytär kirpparille menevästä kasasta Puuha-Pete - silikonivuoan ja nosti melkoisen mekkalan. Toverin mielestä tuo keltainen vuoka on meinaan siinä määrin tärkeä, että sitä ei missään nimessä saa myydä eteenpäin, vaikka se onkin seissyt käyttämättömänä kaapin perimmäisessä nurkassa kokonaisen kolmevuotiaan eliniän. 

Pari tirautettua kyyneltä teki tehtävänsä ja vuoka pääsi takaisin vanhaan paikkaansa kaapin perälle. Toki sitä ennen oli leivottava kaakku, joka sitten suurella hartaudella väännettiinkin. Tuotoksen valmistumista odotellessa syötiin taikinaa siinä määrin, että makeanhimo oli taltutettu onnistuneesti jo ennen kuin torttula pääsi ulos uunista.

Ja tiiättekö mitä - aurinko paistaa, on välttämätöntä lähteä retkelle n-y-t !

Syksyn taikaa.

Crocs-arvonta on suoritettu ja suuren osallistujajoukon seasta onnistui palkinnon itselleen onkimaan

 Tirlittan 

"Women’s A-leigh Leather Bootie espresso/walnut-väreillä 

on suosikkini ehdottomasti! :) "

Voittajalle on ilmoitettu henkilökohtaisesti. Kiitos kaikille osallistumisesta!

Koska osallistujia oli hurjasti ja vain yksi voi voittaa, niin lohdutukseksi kerrottakoot, että Crocsin verkkokaupasta saa alekoodilla KOTIPALAPELI15 ostosten loppusummasta -15%. Koodi koskee siis myös jo valmiiksi alennettuja tuotteita ja on voimassa 5-7.10.

Onnea vielä voittajalle ja lämmintä syksyä!

Eteistä.

Lokakuu ei paljon valolla leveile, joten yllä varsin hämäräperäisiä kuvia juuri valmistuneesta eteisestä. Eteinen on oikeasti varsin vaalea, sillä mustaa on vain yksi seinä ja lopputila seiniä, lattiaa, kattoa ja portaita myöten vaalea. Kuvat tummalta seinältä tänään siksi, että muu huone on vielä sisustamaton.

Suunnittelin jo taloon muutettaessa, että pihavaraston takaa löytynyt pyykkiteline tulisi muuntautumaan hengaritangoksi. Laiskuus kuitenkin iski ja niinpä ryöväsin toverin roskakasasta metalliputken, joka sai pintaansa mustan värin. Rautakaupasta saparot kattoon ja pätkä mustaa köyttä, siinäpä se. Pari päivää sitten kotiin tullessa yllätyin, kun perheen ahkerin jäsen oli ripustanut hökötyksen kattoon pienen yllärin keralla. Kupari viimeisteleekin mustan roikutuspuun oikein somasti. Vanhat ruskeat hengarit maalattiin myös mustaksi. Ajatuksena oli, että tanko ikäänkuin sulautuu seinään, jolloin takit ovat pääosassa.

RK Designin* juliste istuu ystävältä saadun lampun viereen kuin nenä päähän. Kummitätiltä saatu ryijymatto pehmentää mukavasti kaikkea mustaa ja kiiltävää. Kattoa piristää Johtoin Valoroikka*. 

Eteinen kaipaa vielä portaisiin kaidetta, mattoja, peiliä ja kenkätelineitä. Varaston hyllyt kantavat harteillaan talon asukkaiden kenkä- ja takkivarastoja, joten hengaritangot ja timantit seinällä on tarkoitettu pääasiassa kyläilijöitten takeille. Oon ihan kauheen onnellinen siitä, että vuoden tauon jälkeen meillä on taas eteinen.

* Tuote saatu blogiyhteistyön kautta

Roskat pipossa paljastaa omppurohmun.

Päivänä eräänä läksimme navetan kulmille omenoita keräämään oikein neljän korin voimin. Siellä on nimittäin montakin yli 30 vuotta vapaana rehottanutta omenapuuta, jotka laahaavat maata mutta siitä huolimatta tuottavat aivan erityisen maukkaita ja punaposkisia omenoita.

Tänä kesänä ja syksynä on kaikenlainen sato jäänyt korjaamatta. Kun kaikki illat ja lauantait on mennyt remontointiin tai sitten ei ole vain huvittanut. Yhtäkään marjaa ei ole pistetty pakkaseen talven varalle ja omenasaaliskin jäi oikein laihaksi. Kävi nimittäin niin, että saalista oltiin keräämässä aivan liian myöhään. Maata peitti pehmentynyt omenamatto ja puussa roikkui enää pikkunen korillinen syötäväksi kelpaavia yksilöitä. Sentään sen verran, että saatiin kinuskiomenat omasta puusta.

Haluan julkistaa erään suuren ja mieltä lämmittävän asian pienen ihmisen elämässä: eteinen on valmis! On lattia, on katto, on seinät, on väliovet, on listat. On portaat, on varaston hyllyt, on naulakot seinällä. On timantit, on plafondit, on lipasto, on kattolamppu. Proppuja ei, joten niitä lähden nyt ostamaan. Sitten on hengaritankokin. 

Aikamoinen tiistai.

Ps. Kuvat yllä eivät liity omenoita lukuunottamatta aiheeseen. Siinä roikuksii makuuhuoneen seinällä lempeä neule talvea varten ja lattialla könöttää kohta puhkikulutetut lempparikengät. Ja pipo, jonka omenapuu tahtoi moneen otteeseen omia itselleen. Syksyn värinen.