Nuuka ruukaa nuukailla.

Eilisen haamutuhtailun vastapainoksi tänään pihistellään. 

Harvalla meistä on oikeasti varantoa maksaa 250 euroa pienestä pöytälampusta. Ainakin tässä perheessä tuon kokoinen niin kutsuttu ylimääräinen rahasumma käytetään johonkin yhteiseen isompaan asiaan tai säästetään lomaa ajatellen, eikä suinkaan pistetä haisemaan pikkaraiseen lamppuun, niin soma kuin onkin. Toki silloin tällöin hankitaan jotain kauan haaveiltua, kuten vaikkapa keittiön Lokki-lamppu, mutta nämä tämäntapaiset kalliit hankinnat ovat kuitenkin varsin harvinaisia tässä taloudessa. Mieluiten kolutaan kirppareita ja tehdään mahdollisista löydöistä oman näköistä. Myös rautakaupat ovat oivia luovuuden lähteitä.

Nuukan viisi pihistelyvinkkiä huhtikuulle tulee tässä:

1. Lapsuuden kotoa omavaltaisesti peritty kakkuvuoka palveli kerran vuodessa ahkeraa leipojaa mutta muuten lojui nurkkakaapissa tilaa viemässä. Tilkka maalia pintaan ja siitä kuoritutui oiva munateline, kynttilänjalka, karkkikippo, keskustelun avaaja, ihan mitä vain.

2. Käännä jauhopussi nurinpäin, laita pohjalle jokin lautasen tai pienen kulhon tapainen ja tunge horsmake pussiin. Luontoystävällinen kukkaruukku on valmis.

3. Jos kaapeissasi sattuu lojumaan ylettömän monta korkkista pannunalustaa, niin hyötykäytä ne korutelineinä. Naulaa alunen seinään haluamaasi kohtaan ja pistele koukuiksi pitkiä nastoja. Ripusta korut kätevästi esille.

4. Höytykäytä vanhat vetimet vaatekoukkuina tai osta edullisia uutena. S-roikuttimia löytyy varmasti kaikista rautakaupoista monessakin sävyssä.

5. Ompele vanhasta lakanasta tyttärellesi kesämekko.

Elämän kevät.

Sellaasta se on elo, että se on välillä kauhian syvällistä ja raskasta mutta sitten taas toisena päivänä matka käy kuin leikiten. Vaikka tämä kevät on nyt tällä sivustolla ollut hyvinkin pinnalla ja varsin materialistisissa merkeissä, niin kuitenkin tämäkin elämän kevät on oikeasti varsin paljon muuta, kuin tavaraa. 

Viime aikoina olen saanut rutkasti tunnustuksia ja haasteita ja niin mielelläni kuin itsestäni puhunkin, niin haluan kiittää ja nöyrästi kumartaa mutta silti jättää tunnustukset tunnustamatta. Kiitosta teille kilteille ihmisille kuitenkin muistamisesta! Tänään tartuin kuitenkin yhteen pinnallisen oloiseen haasteeseen, jonka sain Verstaalta, sillä tänä päivänä kaksi omaa ja yksi hoitolapsi ovat vieneet tästä marjatasta mehut ihan silkasta elämisen ilosta. Tää tartti tän fiilistelyhetken juur tähän väliin!

Haaste kuului: leikkishoppaile 500 euron arvosta ja tee valinnoistasi kollaasi. Niinpä tein! Makuuhuoneeseen uudet petivaatteet, keittiöön purkki, työhuoneeseen hylly, eteiseen verho ja olohuoneeseen lamppu. Jokaiseen jotain. Parasta tällaisilla ostoskierroksilla on tietenkin se, että rahat säästyy. 

Haastan seuraavat henkilöt tarttumaan leikkituhlaushaasteeseen: Killi, Laura ja Enni. Olokee hyvät!

Callie-pussilakana 17,95e

Minna-pussilakana 17,95e

Mon Amie-purkki 33e

Flower Pot VP3 pöytävalaisin 269e

String-hylly 136e

Ryijy-kangas 34e

Tuotteet löytyvät klikkaamalla tekstiä.

Huhtikuuta.

Tiskipöytä-blogi kunnostautuu jälleen. Keltaiset kukelmat ovat hirveen hanakoita kasvamaan. Kun niille kerran erehtyy pikkusen vesilasia vilauttamaan, niin kasvavat silkasta säikähdyksestä parikymmentä senttiä ja ovat samantien liian pitkiä miten korkeaan purkkiin tahansa.

 

Tämän takatalvisen päivän piristyksiä ovat Nakun tekemät puutapit, Aajuskalta voitettu mustavalkoraitanen ikikauppakassi, taannoin kirpputorilta löydetty mummolamppu, joka piakkoin oikealle paikalleen asennetaan, mattopiiska, joka on kaikessa yksinkertaisuudessaan ehkä yksi maailman kauneimmista esineistä, sekä munateline.

 

Saattaisi äkkiseltään luulla, että oranssin hyllyn päällä pönöttävä kiiltävä vihreä juttu olisi jonkin sortin päärynähyytöle tai muu makosan olonen jälkiruoka. Vaan eipä ole. Oikeastihan tuo erikoinen möykky on mukasuora kopio kynttilänjalasta, jonka valmistajaa en nyt vain kertakaikkiaan saa mieleeni. (Edit: tässä.) Tämä kiiltävän oloinen yksilö kaivettiin nurkkakaapista ja maalattiin laatikon pohjalta löydetyllä vihreällä. Onhan se vähän outo, mutta palvelkoot nyt munatelineenä tämän pääsiäisen yli. Sitten kesällä sen voi siirtää pihapöytään, jossa saa kynttilän kanssa valaista lämpimiä kesäiltoja. 

Sama pää kesät talvet. Ja pääsiäiset.

Tänään on tapahtunut suuria asioita remontin osalta, sillä yläkerrassa on nyt lähes kaikki uudet väliovet paikoillaan. Vanhat ruskeat ja sympaattiset laakaovet olisivat muuten saaneet armon jäädä mutta olivat jonkin verran saaneet koloa ja osumaa vuosien saatossa, joten vaihtoon meni. Nyt on valkoset ja aj että kun on nätit!

Miehelleni kuuluu kunnia tämän päivän uurastuksesta, sillä toisen ahkeroidessa meikämarjatta makasi sukulaisten leponojatuolissa makuuasennossa ja luki Aku Ankan-taskukirjaa. Ohimennen toki määräilin ja passasin myös kahta omaa ja yhtä lainalasta mutta pääasiassa lusmusin ja kasvatin sanavarastoani. Tänään on myös vastaanotettu ensimmäiset takkihaasteen takit, tästä se lähtee!

Tämän päivän mainitun ahkeroijan lapsuustavaralaatikosta löytyi aika makonen peilikuva ralliautosta. Se pääsi heti aitiopaikalle olohuoneen hyllylle. Pääsiäiskukan työnsin nurinpäin käännettyyn jauhopussiin.

Jaa että miten se oli, sama homma joka vuosi. Huomennako sitä taas pitäis olla oven raossa munat ojossa?

Arvoituksellisen elämän pinnallinen puoli.

Syksystä asti jatkunut täydellisen takin metsästys on päättynyt. Pari päivää sitten toveri opasti meikämartan kauppaan, jossa tuo haaveksittu yksilö roikkui. Tämä on takuulla monen vuoden takki ja se verran makonen, että sen avulla pääsee todella huikeisiin poseeraussuorituksiin sotkuisessa keittiössä. Tai ainakin takakenoisiin.

Kenkäkauppa Spartoo auttoi nelivuotiaan kesäkenkävarastot sille mallille, että tennareitten lisäksi hankitaan enää sandaalit ja se on siinä. Tilaus saapui nopeasti, enää odotellaan viime yönä satanutta lunta sulavaksi. Kyllä se kesä sieltä vielä tulee! 

Materia ja muu pinnallinen muuttuu toisarvoiseksi kun elämä yllättää. Voisin luopua kaikesta mitä omistan, jos sillä korjaisi yhden pienen sydämen.

Torstai on toivoa täynnä.

Tämä siivouspäivä on muuttunut myös pienimuotoisesti sairastelupäiväksi, kun jälkikasvusta toinen makoo sohvalla peiton alla ja tärisee. Toivomme pikaista paranemista, sillä sääliksi käy pieni kuumakalle. Toisaalta on nähtävä sairastelun hyväkin puoli. Nimittäin se, että talossa vallitsee varsin leppeä ja rauhallinen ilmanala, joten siivous juoksee.

Parin päivän takaisin kuvin vaihdetaan aiheeseen vaatteet. Nyt kun tämä maamo on päässyt yli kässäntuntitraumoistaan, niin on erittäin mukavaa, että voi osittain tehdä jälkikasvulleen vaatetusta myös omin kätösin. Erityisen makosaa on pukea toveri iltojen kähmeessä neulottuun villatakkiin tai napittaa päälle takki, josta ei ainakaan tunnetta puutu.

Ulkovaatepuolella on siis rohkaistuttu yrittämään ominkin voimin mutta sisävaatetus vaatii vielä hieman aikaa. Siksi onkin mukavaa, että on olemassa vaikkapa Mini Rodini, jonka mielikuvitusrikkaasta mallistosta löytyy varmasti jotain jokaiselle. Meillä ihastuttiin erityisesti keltaisiin pillisammareihin ja saman väriseen huppariin, yllättäen kevään väreissä. Yritys on perustettu Tukholmassa vuonna 2006 ja nyt Mini Rodinia löytyy nettiputiikeista ympäri maailman, Suomesta vaikkapa täältä ja täältä.

Sylvanian Families ilahdutti pienellä kissalähetyksellä, joten enää ei pupuperheenkään tarvitse reissata yksin. Sataa sataa ropisoo, se tarkoittaa ke-vät-tä! 

Paikka kaikelle.

Eilen kävimme hankkimassa taloon uudet väliovet sekä muuta pientä tarpeellista rakennustarvetta. Kevät on tuonut pienen innostuksen myös remonttisuunnitelmiin, sillä makuuhuoneen suihku on vihdoin taas pelissä mukana ja vessassa on uusi ovi. Remonttilapsen tuntee siitä, että kodin valmiusaste on myös nelivuotiaan huulilla: "Hei äiti, voinko mää sitten kertoa sille mun kaverille, että meillä on vessassa uus ovi?"

Tänään matami ruuvaili omin luvin makuuhuoneen vaatehuonepuoliskon seinään peilin sekä muutaman vaateripustimen. Sattuu nimittäin olemaan niin, että tämä martta tässä on ihan tolkuttoman laiska laittamaan tavaroita oikeille paikoilleen ja illalla nukkumaan mentäessä vaatteet tipahtavat milloin minnekin, yleensä johonkin sängyn liepeille, josta osa sitten päivän mittaan vilahtaa sängyn alle pölykoirien seuraksi. Asiaan on tultava muutos!

Rautakaupasta löytyi mainioita lankavetimiä, sekä pienempiä että isompia. Valkoisten koukkujen avulla niistä tuli oivia roikuttimia juuri noille puoliksi käytetyille vaatteille, jotka muuten vaeltaisivat päämäärättömästi ympäri lattioita. Jospa jatkossa jaksaisi ottaa kaksi askelta sängyn vierestä vaatehuoneen suuntaan ja ripustaa vaatekappaleet helposti ja sulavasti koukkuihin. Peräseinälle ruuvasin kauan aikaa paikalleen pääsyä odottaneen peilin, joka on siitä kätevä, että saranoitten avulla siitä pääsee poseeraamaan myös toiseenkin ilmansuuntaan. Että kelepaa!

Tämän on kässän-open painajaisen takkihaaste.

Menneenä syksynä kässän-open painajainen haastoi ensin itsensä ja sitten teidät toverit mukaan takkitalkoisiin. Olihan se hulppeata katseltavaa minkämoinen villatakkien virta haasteeseen lopulta päätyi mukaan ja erityisesti varsinkin se, kuinka monta kässäntuntitraumaa tuohon villatakkimereen hukkui.

Tänään ollaan kohta keväässä ja villatakit saa taas pikkuhiljaa kaivella kaapeista takin virkaakin toimittamaan. Mutta kah, eipä pelkkä villa pidä kansalaista lämpimänä, tarvitaan myös ihan oikea takki! Sen vuoksi tällä kertaa pitäisikin heittää puikot kaapin perälle ja kaivaa ompelukone esiin.

Ehkä joku muistaakin vajaan kuukauden takaa erään tapauksen, jossa lensi ärräpäät ja lopulta koko takin raato takaovesta lumihankeen  yön yli rauhoittumaan. Se oli kova koulu, voin kertoa. Silloin otettiin marjatasta mittaa ihan todenteolla, sillä perhesopu ja itsetunto alkoivat olla jo kovasti koetuksella.

Kuinka ollakaan kävi kuitenkin niin, että emännällä lähti homma hanskasta. Kun ensimmäisen on taistellut raivolla ja tuskan hiellä valmiiksi, niin seuraava on jo vähän helpompi. Mieheni uhmaa kohtaloaan ja tilasi seuraavaksi itselleen kalastustakin. Rohkea mies.

Haaste tulee tässä:

- Otappa ompelulehti kätösiin. Jos et itse sellaista omaa, niin lainaa naapurilta kuten meikämartta teki, tai mene kirjastoon.

- Etsi joku hyvä takin kaava oikeassa koossa. Tai sitten hupparin, josta saat pidennettynä tai muuten vähäsen muokkaamalla takin. Koko on aivan ompelijan itsensä päätettävissä oleva asia, se voi olla sopiva lapselle tahi aikuiselle. Piirrä kaavat, leikkaa kankaat ja ompele takki.

- Loistava vuoritetun takin ompeluohje löytyy täältä.

- Takin ompelija saa olla ensikertalainen, ammattilainen tai jotain siltä väliltä. Työn jälki ei ole tämän haasteen pääpointti.

- Jotain sääntöjäkin saattais olla hyvä olla, joten ne tulee tässä: takissa täytyy olla vuori, jotta se on kelpo tähän haasteeseen. Lisäksi siinä on oltava huppu, että löydetään  kaikista osallistujista jokin yhdistävä ulkoinen tekijä. Takki saa kuitenkin olla mitä materiaalia tahansa, pitkä tai lyhyt, vetoketjulla tai napeilla, yksivärinen tai kuviollinen. Ainoat kriteerit ovat vuori ja huppu.

- Kuvaa valmis takki ja lähetä se sivupalkissa näkyvään sähköpostiosoitteseen. Liitä mukaan pieni tarina takin synnystä sekä takin nimi. Kuvia otetaan vastaan aina 15.4 saakka, joten aikaa on riittämiin.

Haasteeseen vastanneet takit ovat mukana tulevaisuudessa järjestettävässä äänestyksessä, jossa voittajatakki ja sen tekijä saavat runsain määrin mainetta ja kunniaa sekä luultavimmin jonkin materiaalipalkinnonkin.

Kaikki innolla ompelukonetta rökittämään!

Keltaista.

Ei ole epäilystä mikä on ollut tämän talon viehätysväri numero yksi viimeisen vuoden ajan. Tomaatti ja vihreä pönöttävät vankasti jaetulla kakkossijalla mutta ihan ehoton ykkönen on vuodenajasta riippumatta aina vain keltainen. Leijonankeltainen, oranssinkeltainen, sitruunankeltainen, tipunkeltainen. Näin keväisin ihan mikä tahansa keltaisen sävy enemmän ku passaa tälle matamille.

Pääväreissä pysyttely on mukavaa mutta onhan tämä kevät tuonut tähänkin taloon pieninä paloina hempeät pastellit. Ei sentään liiallisin määrin tai ylihempeät mutta pieninä paloina ne istuvat aivan mainiosti päävärien kanssa yhteen. Pääväreillähän meinaan noita, joita sekoittelemalla muut väri syntyvät, kuten tiedätte. Mintunvihreä on alkanut näyttämään mahottoman kauniilta, kuin myös haalea keltainen ja vaalea beige. Konsaan ei kansalainen tiedä miltä maalipurkilta itsensä löytää.

Materialisti kevätmielellä.

Kevät on jännittävää aikaa ihmisen elämässä. Se on odotuksen aikaa mutta hyvin vahvasti myös uudistumisen ja uudistamisen kulta-aikaa, ainakin mitä uuden tavaran hankkimisen ja vanhan roinan hävittämisen suhteen tulee. Tämänkään matamin pääkoppa ei ole poikkeus, sillä siellä pyörii materia tähän vuodenaikaan mitä suurimmassa määrin ja jos rahavarantoja olisi suotu loputtomasti, niin keväisin postipoika saattaisi heilua lievän hermoromahduksen partaalla aina materiaalirohmun postilootaa lähestyessään.

Kaksi kuvissa nähtävää valaisinta löytyi kirpputorilta viime kesänä ja ovat siitä asti odotelleet kaikessa rauhassa kaapin uumenissa. Mummolan lamppua peitti tahmainen ja pölyävä kangas, joka sai lähtöpassit. Tuon punarunkoisen lampun idea on jonkun aivan muun kuin tämän martan keksimä ja varsin runsaasti ympäri nettiä nähty mutta siitä huolimatta, tai juuri siitä syystä, aina yhtä raikas. Rangan väri jäi miehen päätettäväksi ja autotallista ilmaantui juuri se mitä pitikin, tomaatti. Keltainen lamppu päätyi lastenhuonetta piristämään.

Koska materialistinkaan elo ei ole mukavaa yksin, niin päätin hankkia myös teille tovereille vähän naputeltavaa ja virikettä pääkoppaan. Alla kollaasi poikineen tämän tanttaran suosikkikaupoista, joista löytyy melkein ihan mitä vaan ja jonne saisi uppoamaan loputtoman määrän varantoa. Ehkä näistä poiminnoista pomppaa verkkokalvoille jokin herttasa löytö, joka muistuttaa olemassaolollaan juuri tästä keväästä.

Kevättä keittiöön: punainen Purnukka-purkki, Muija-patakinnas, Sagaform-yrttiruukku, Sky planter-kukkaruukku ja Lapuan Kankurit-keittiöpyyhe Stockmann, keittiöpyyhkeet Ellos, Normann Copenhagen suola- ja pippurisirottimet, Ferm Living-pannumyssy, Rörstrand-säilytyspurkki, Ferm Living-kananmunakupit ja Chess-koukku Room21.

Olohuoneen päivitykseen: Ferm Living-nalletyyny, Flower pot-kattovalaisin, Muuto-säilytysjärjestelmä ja Röshults lehti/puuteline Room21, mintunvihreä ruukku Ellos, palovaroitin, Marimekko-tyyny ja valopallot Stockmann.

Makuu-/työhuoneeseen: punavalkoiset koukut, vaalea Bill-ripustin, Nud-lampunjohto, kirjainkortti ja keltainen String-hylly Room21, musta säilytyshylly naulakolla, Orion-riippuvalaisin, oranssi Casa Stockmann sekä raidallinen Marimekko-pussilakana Stockmann.

Kevät tunkee myös vaatekaappiin: takki ja remmisandaalit Ellos, nilkkurit, maiharit, tennarit ja puukengät Spartoo, shortsihaalari ja laukku Finnish Design Shop. Eikä pidä unohtaa Stockmannin houkuttelevaa takki-ja mekkovalikoimaa.

Kevät!

Viikonloppuna.

Viikossa on viikonlopun lisäksi parasta arkipäivät. Kotomaamon elossa saattaa joskus käydä niin, että huomaa olevansa sen verran ulapalla, että viikonpäivän muistaminenkin tekee tiukkaa. Täytyyhän se todeta, että ainakin tämä matami nauttii täysin siemauksin vielä tästä tiedottomuuden tilasta, kun saa olla kotona ja elää viikonloppumielellä jokaisen päivän.

Toki viikonlopuissa on sitä jotain. Tämän viikonlopun ensimmäisen päivän osalta tuo jotain on meikätätin kohdalla tarkoittanut yhtä asiaa: ompelemista. Onneksi eilen sentään olimme kaakaoretkellä, jotta jälkikasvu säästyisi liian suurilta ompelutraumoilta ja tänään saisi vapain mielin könytä lankakasassa.

Makuuhuoneessa on tapahtunut pieniä edistymisiä, suihkuverho ja muutama lamppu ovat päätyneet oikeille paikoilleen. Keskeneräisyys ei ole yöunia häirinnyt, sillä joka aamu on yhtä mukava herätä valkoisuuden keskeltä uuteen aamuun. Tämän päivän aamu ei tosin ollut ihan niin keväinen kuin olisi voinut toivoa, mutta loppuihan se lumisade iltaan mennessä kuitenkin.

Sain haasteen haastaa teidät toverit mukaan takkitalkoisiin. Syksyllä ilmoilla kiiri kumea kaiku kaikille kässän-open painajaisille ja varsin monta villatakkia lopulta saatiinkin kasaan. Tällä kertaa pitäisi huuteleman kevättakkien puolesta, sillä lapsosten takit eivät kuuleman mukaan muuten valmistu. Palatkaamme asiaan siis!

kenziepoo

the boo and the boy

with two cats

design for mankind

Thank you!

Tänään mielessä neljä kysymystä.

Viikko sitten vietimme rattosan iltapäivän jäällä. Mukana monta mukavaa sekä lapikkaani. Nuo mainitut kengät eivät ilmeisimmin pitäneet mönkijäajelusta ja nuotiolla istumisesta yhtä paljon kuin omistajansa, sillä imivät itseensä vettä kuin viimeistä päivää ja kuivuivat märän näköisiksi. Ovat rumat kuin mitkä ja mitä ilmeisimmin pilalla, mikä avuttomille avuksi?

Vuosi sitten muutimme taloon, jonka ala- ja yläkerran erotti tukevat portaat muovimattoverhoilulla. Muovimatot ovat saaneet häipyä, vain liima jäi muistoksi betonin pintaan. Tuota olemme katselleet jo reilun puolen vuoden ajan mutta pelkällä katselulla ei näemmä tule tulosta. Mikä portaisiin pinnaksi?

Makuuhuoneessamme majailee suihkukoppi sekä wc. Huoneen makuuosiota ja toilettitilaa ei erota mikään vaan sängystä on suora näköyhteys suihkuun sekä ääniyhteys vessakopperoon. Suunnitelmat jonkinlaiseksi näkösuojaksi ovat olleet kovasti mietinnässä mutta tila on ollut täynnä makuuhuoneremontista jäänyttä työkalua ja maalipurkkia. Tänään, vain kaksi kuukautta makuuhuoneen valmistumisen jälkeen, tämä matami tempaisi itsestään irti sen verran, että siivosi koko helahoidon. Kysymys kuuluu: onko mahdollista olla näin ylettömän laiska ja tympääntynyt remontointiin?

Työhuone on kuin tornadon jäljiltä, sillä siellä on lähipäivinä ollut niin huvipuisto kuin uimahallikin. Lattia on täynnä patjaa ja peittoa, tietokoneen löytää työpöydältä kun vähän kaivelee. 

Talon yksivuotias on osoittanut omaa tahtoa ja pätevän emännän elkeitä parin kuukauden ajan mutta nyt sama on iskenyt myös nelivuotiaaseen. Jos asiat eivät suju toivomallaan tavalla, niin kaveri pistää ranttaliksi. Tavarat lentelevät ja suusta hypähtelee melkoisia sammakoita, eikä mikään tunnu kelpaavan. Tuo samainen kaveri osaa kuitenkin välillä olla myös leppeä vanha itsensä ja eilen esittikin pyykin viikkauksen lomaan ilmaantuneen halailutuokion jälkeen tärkeän kysymyksen: "Äiti tiesitkö, että hali tulee sydämestä?"