Sveriges nationaldag.

Se on tänään! Tätä tekstiä kirjoittava henkilö on kovasti isänmaallinen ihminen, mutta silti varaston seinässä on liehunut naapurimaan lippu vuodesta toiseen. Oma siniristilippumme on tietenkin lippu numero yksi, mutta koska talossa asuu myös yksi Ruotsin kansalainen, niin olkoot pieni keltaristilippu sen kunniaksi myös osa tämän perheen arkea.

Ja ohan se Ruotsi hieno maa! Kyllä sinne tarttee ja kannattaa suunnata, Tukholmaa pidemmällekin. Telttailu tuli tutuksi viime kesänä ja eihän sille mitään maha, että tänä kesänä pitää lähteä uudemman kerran. Maisemat hellii verkkokalvoja, leirintäalueet ovat nättejä ja ihmiset ystävällisiä. Kotimaassakin on toki retkeilty sen verran ahkerasti, että saman voi todistettavasti sanoa myös armaan Suomemme leirintäalueista ja maisemista. Suurimmasta osasta ihmisiäkin jopa. Naapurimaan kultapossut viettävät tänään vapaapäivää näin kansallispäivän kunniaksi. Du gamla du fria vaan teillekin, toivottavasti keli hellii tänään!

Talon pihamaata on myörinyt ja kukkia maljakoihin asetellut tuo tämän talon ruotsalainen iltapuhteikseen. Vaimonsa on tyytynyt asettelemaan kaupan kukelmia erinäisiin astioihin ja katsellut vierestä, kun toinen on niin ahkerana. Talon sisätilat ovat vähintäänkin kesäkunnossa, enkä tällä nyt tarkoita sitä timmiä ruotsalaista, joka ruskettuu kauniin tasaisesti ja jonka valkoinen purukalusto näyttää entistä hohtavammalta päivettynyttä ihoa vasten. Tarkoitan ihan ehtaa kotimaan lihaa, niskasta palanutta ja vähäsen kulahtaneissa kesämekoissa kulkevaa. Yhtä onnellisia molemmat.

Yöpöydät nostettiin seinälle.

Keväällä makuuhuoneessa tapahtui sen verran, että sänky ja työpöytä vaihtoivat paikkoja päikseen. Samalla iski tajuntaan ajatus seinäbokseista, jotka saisivat toimittaa yöpöydän virkaa. Minkäänmoisia kirjan tahi puhelimen säilytykseen tarkoitettuja tasoja ei tässä talossa olekaan sängyn vierellä nähty vuosikausiin.

Eilen illalla roudasin postista kotiin isohkon laatikon, jonka sisältä paljastui kaksi Lehtorinne design studion Wall Boxia*. Tänään heti aamusta malttamaton marjatta rykäisi lootat seinälle ja ai että kun ovat justiinsa niin hyvät kuin pitikin olla! Tilavat ja kevyet, eivät ole edessä imuroidessa ja tavarat ovat osimoilleen näppärästi käden ulottuvilla. 

Tämän talon emäntä ei ole mikään järjestyksen ihminen, kuten jo monesti onkin tullut todettua. Siksi on eräs asia, joka on tullut tässä vuosien mittaan älyttyä: mitä vähemmän tavaraa on lattialla, niin sitä helpompaa on pitää yllä järjestystä, tai ainakin illuusiota siitä. Näin ollen on tässä talossa nostettu seinälle tai kattoon kaikki mikä vain suinkin on mahdollista.

Tänään on muuten just hyvä päivä tehdä pientä pintaremonttia, koska ulkona sataa ja ukkostaa. Ei tartte potea huonoa omaatuntoa siitä, että viettää aikaa sisätiloissa, eikä esimerkiksi roiku perä pitkällä kasvatuslaatikon reunalla ja asettele porkkanan siemeniä nätteihin riveihin.

* Tuote saatu blogiyhteistyön kautta

Repäsin.

Marjatta päätti, että kesäkuun ensimmäisen päivän ja auringon kunniaksi on sännättävä paikalliseen kukkapuutarhaan ja laitettava kesäkukat multiin. Kovin suuresti ei taideta tässä talossa viherryksiin tänä kesänä  panostaa, mutta kyllä muutama silmänilo pitää aina olla puutarhaa ja varsinkin piharakennusta piristämässä.

Perheen mies ruuvasi piharakennuksen terassin kattoon myös viime kesäisin kierrätyskeskuslöydön. Rottinkinen keinu oli melkoisen huonossa hapessa, mutta pienen hiomisen ja maalaamisen jälkeen se on kuin uusi. Muutama rottinkilenkurakin siellä roikkui, mutta nyt se on ihan toimiva pehvanvalloittaja. Kyllä siihen kannatti kymppi uhrata.

Navetan vintiltä löytyi vihertävä, kantokahvainen kaukalo, jonka alkuperäisestä tarkoituksesta ei ole mitään käsitystä. Melko romuskainen kaveri on kuitenkin kyseessä. Ensin se sai palvella pihalelujen säilytyksessä ja nyt se pääsi toimittamaan kukkalaatikon virkaa. 

Alkaa pikkuhiljaa tuntumaan siltä, että kohta on ihan oikeastikin kesä. 

Lugano.

Viikko sitten perjantaina körötimme Italian puolelta reilun tunnin matkan Sveitsin Luganoon. Joitain vuosia sitten kävimme sisarusten kanssa tuossa kertakaikkiaan hurmaavassa kaupungissa, jonne oli nyt ehdottomasti päästävä uudestaan!

Kaupunki oli edelleen yhtä mieleenpainuva, kuin ensimmäiselläkin kerralla. Polkuveneet yhtä punaisia, aurinko yhtä lämmin, joutsenia yhtä paljon ja maisemat ehkä jopa vielä kauniimmat, kuin mitä muistikuvissa. Kyllä lomalaisena kelpasi olla!

Muistan, kun ensimmäisellä kerralla jurnutimme junalla Zürichistä Luganoon läpi koko Sveitsin. Tuntui, kuin olisi astunut ihan uuteen maahan ja maailmaan. Taustalla häilyy lumihuippuisten vuorten siluetit ja vieressä huojuu palmupuut. Kontrasti on kutkuttava. Heti Italian ja Sveitsin rajan ylitettyään huomaa, että tultiin toiseen maahan. Kaikki on niin kovasti vimosen päälle. Tiet ehjiä, tienpientareet siistejä ja ihmiset kovin tyylikkäitä. 

Ei mulla muuta kuin että jos Sveitsiin tai Italiaan suuntaatte, niin käykääpä Luganossa polkemassa punaisilla polkuveneillä ja nauttimassa pääkopan täydeltä silmänruokaa!

Ketä haluaisit kiittää kunniakirjalla?

Muistatteko, kun joitain viikkoja sitten mummo kiipesi puuhun laulamaan ja sivulliset soittivat poliisit paikalle? 72-vuotiaan Oilin erikoinen harrastus herätti ihmisiä, keräsi kehuja ja kannustusta. Myös Mummi ja Minä-pesuaineperhe huomasi uutisen, ihastui Oilin rohkeuteen ja elämäniloon ja päätti toimia!

Yhdessä Postermisterin kanssa Mummilaiset tarttuivat toimeen ja loihtivat kunniakirjan, jossa sanotaan näin:

Supermummi 
Oili Forsman 

tämä kunniakirja myönnetään ketteryydestä 

ja kauniista lauluäänestä sekä erityisesti myönteisestä elämänasenteesta 

ja rohkeudesta elää itsensä näköistä elämää. 

11.5.2014 
Mummi ja Minä-pesuaineperhe

Koska kyseessä on oman kylän mummo, niin sai tämä marjatta kunniatehtäväkseen käydä luovuttamassa kunniakirjan sekä paikallisten yrittäjien muistamisia tuolle puissa kiipeilevälle Supermummille. 

Liian usein jätämme kiittämättä, kehumatta ja muistamatta heitä, jotka kiitoksen ansaitsevat. Siksi haastan täten teidät toverit kiittämään ja kehumaan! Ketä haluaisit kiittää? Onko se ihminen, taho tai yritys? Pomosi, puolisosi, lapsesi iltapäiväkerho, korisjoukkueesi, talonmies, lähikauppasi ystävällinen kassa, lääkärisi vai joku ihan muu? 

Ketä mielessäsi muistat ja kiität, mutta kiireessä kiitos jää ääneensanomatta? Kerro pienesti tahosta ja kiitoksen aiheesta tämän postauksen kommenttilaatikossa. Kaikista viestin jättäneistä Mummit sekä meikämartta valitsevat yhden tahon, joka saa vastaanottaa huikean Mummi ja Minä-paketin sekä vapaavalintaisen tyylisen ja näköisen kunniakirjan Postermisteriltä. Kommentin voi jättää keskiviikon 3.6 iltaan saakka.

Muistetaanpa kiittää ja kehua! 

Kiitokset on tällä erää jätetty. Kiitos  osallistuneille <3

Postaus tuotettu yhteistyössä Mummi ja Minä-pesuaineperheen sekä Postermisterin kanssa

Terveisiä Italiasta.

Pitkä viikonloppu kului hyvässä seurassa, auringon lämmössä, silmänruoasta nauttien. Sanottasko sillä tavalla, että parempaan saumaan ei olisi voinut neljän yön loma tulla. Puolestaan puhuu totaalinen aivojen tyhjennys ja loputon unen tarve.

Kotomaassakin oli loman aikana kuulemma tarjennut, nurmikko oli kasvanut ihan silmissä ja puihin ilmaantunut lehdet tuon paripäiväisen aikana. Omenapuu kukkii. Tänään tihkuttaa vettä ja on viileää, sekin tuntuu piristävältä helteen jälkeen.

Ensimmäisenä lomapäivänä heräsimme Bergamossa, pakkasimme aamusta autot täyteen lomalaisia, suuntana Venetsia. Olihan tuo erikoinen kaupunki nähtävä, kun kerran Italian maaperälle oli majoituttu. Ajomatkaa kohteeseen oli parin tunnin verran, mutta köröttäminen kannatti, sillä Venetsia oli juuri sitä, mitä luvattiinkin.

Se oli puluja, turisteja, karnevaalinaamareita, kirkkoja, gondoleita ja jäätelöä. Se oli myös kapeita katuja, kukkaloistoa, hiljaisia sivukujia, ikkunasta kantautuvaa pianomusiikkia, piknikkiä ja romanttisia hetkiä. 

Erityisesti suosittelen poistumaan turistimassojen kansoittamilta pääalueilta ja kaduilta. Vaeltamaan päämäärättömästi toinen toistaan kapeammilla kujilla, bongaamaan pappoja Marilyn Monroe-paidassa, syömään italialaista jäätelöä portailla, hengittämään Venetsiaa.

Paluumatkalle riitti sulateltavaa, ja uni tuli käskemättä.

Tunnetteko Styleroomin?

Sain alkuvuodesta kutsun tutustua uuteen sisustusyhteisöön, jossa pääsee vierailemaan suomalaisiin koteihin. Styleroom otti ja koukutti! Sivustolle voi kuka tahansa luoda omia kansioita helposti ja samalla pääsee imemään inspiraatiota muista tavallisten kansalaisten kodeista.

Sain ilokseni tehtävän selata sivustoa oikein hartaudella ja valita kaikista sadoista kansioista omia lempistyleroomilaisia ja heidän ihania kotejaan. Tehtävä ei ollut helppo, sillä silmänruokaa ei puutu ja iski suoranainen runsaudenpula. Alla seitsemän ihanaa kotia, nauttikaa!

Talosanomien Jenni on ollut innokas sivuston käyttäjä alusta alkaen, enkä voi sanoa muuta kuin, että kiitos kun olet! Styleroomin ansiosta löysin Jennin kertakaikkisen ihanan kodin, josta ei lämpöä ja tunnelmaa puutu. Visuaalista silmää ei ylläolevien kuvien ottajalta puutu, tunnelma kuvissa suorastaan kutsuu luokseen! Kaunista.

Harmaana päivänä suosittelen hakemaan elämäniloa täältä! Lifethrualens-jäsenen kansiot ovat täynnään mitä aurinkoisempia värejä ja tunnelmaa. Olohuoneen säntillinen kirjahyllysysteemi aiheuttaa jopa kevyitä kateudentunteita. Hurmaava väriläiskä!

Cirkus-joannan kansioista löytyy uutta, vanhaa ja itse tehtyä. Asukkaan itse entisöimät 60-luvun nojatuolit ovat kertakaikkisen kauniit! Makuuhuone on kodin väriläiskä. Inspiraatiota etsivä löysi mitä haki.

Mustikkamäki on varmasti monelle tuttu, mutta tälle marjatalle ihan uusi tuttavuus. Voiko tuohon puutarhaan muka olla rakastumatta? Kyllä mää sanon, että on se kumma jos ei ala viherpeukalontynkää kutittamaan Tiinan kuvia katsellessa!

Sort of Pinkin kuvat hurmaavat pastellin sävyissä. Kuvista löytyy paljon yksityiskohtia, joita tekee mieli tuijotella pitkään. Väriterapiaa ja harmoniaa. 

Kuistin kautta-jäsenen albumeista tuli heti kotoisa olo. Vanhan talon tunnelma hurmaa, eikä hellyttävä hauva ovenraossa ainakaan vähennä ihastusta.

Yllä koti, joka otti ja hurmasi! Elinan koti on ihanan rosoinen ja persoonallinen. Puukäsityöluokasta pelastettu vanha metallipöytä on ihan täydellinen ruokapöydäksi. Maltan tuskin odottaa remontin edistymistä ja uusia kuvia!  

Nämä yllä nähdyt ja lisää ihania koteja löytyy siis Styleroomista. Suosittelen tutustumaan! Jos sivusto on jo tuttu ja kansioita luotuna, niin pistäkääpä linkkiä tämän postauksen kommenttilootaan. Silmänkarkkia maanantaille!

Postaus tuotettu yhteistyössä Styleroomin kanssa