Seuraa kolme tarinaa siitä, kun tehään ihan ite.

1. Tammikuussa tein valuhommia. Lopputulokseksi saatiin, että noin puolet tuotoksista on käyttökelpoisia joko sellaisenaan tai pienen viilauksen jälkeen. Tämän tarinan pöytävalaisin kuuluu tuohon jälkimmäiseen porukkaan.

Valaisimesta piti tulla ihan toisen muotoinen, mutta muotti pehmeni, kulmat painuivat lysyyn ja hienosta suunnitelmasta tuli epämääräinen mötikkä. Alkuperäinen idea jätetään vielä salaisuudeksi, sillä jatkosuunnitelmat ovat jalostuneet ja uusi yritys testataan piakkoin. Tuo epäonnistunut möykky joutui armottomaan jatkokäsittelyyn, kun se kohtasi keittiön lattialla suurehkon puukon. Puukko jyysti myökystä neliskanttisen oloisen jöntin, joka kaipaa vielä suuresti puukkoa kylkiinsä ja varsinkin pohjaansa sekä lisäksi melko ankaraa hiontaa. Uskokaa pois, kyllä siitä vielä valaisin saadaan! Luovuttamatta paras.

2. Harakka osaa joskus olla kerrassaan rasittava lintu, mutta joissain tapauksissa kovasti sympaattinenkin. Tämä harakkakangas* saapui taloon Metsolasta ja onpahan siinä vaan kyllä erikoisen veikeän oloinen otus! Kankaasta oli ehdottomasti ommeltava tyttärelle mekko ja varsin harakkamainen siitä tulikin. Helma oli ensimmäisessä tekeleessä jopa vähän turhankin lintumainen, joten alaosa otettiin uusiksi parikin kertaa. Vähän överihän tuo on vieläkin, mutta tytär tykkää. Muulla ei sitten niin väliäkään.

3. Piipadoon järjestämässä kässäkerhossa innostuin kovasti Piian tekeillä olevasta tyynynpäällisestä, joka on saanut innoituksensa tietenkin Annon Pandora-matosta. Kuosi suorastaan huusi olevansa kuin luotu villapaidaksi, joten toki oli eskarilaiselle paita neulottava. Tällä kertaa lähdettiin liikenteeseen ihan täysin kokeilemalla aina silmukkamäärästä lähtien ja tekele osoittautui yllättäen aivan sopivaksikin. Paita on tällä hetkellä hihoja vaille valmis ja täytyy todeta, että siitä tulee hieno!

Keskeneräisiä tekeleitä ja uusia ideoita - niistä on kuluneet viikot tehty.

* Tuote on saatu blogiyhteistyön kautta