Matkalla menneisyydessä.
Menin navetan vintille hakemaan pitsireunaisia lakanoita. Nuo monta vuosikymmentä sitten mankeloidut vitivalkoiset lakanat oli pakattu muun liinavaatekaapin kanssa suureen ruskeaan pahvilaatikkoon ja siellä ne olivat kiltisti odottaneet uutta elämäänsä kesästä ja talvesta toiseen.
Löysin hääkuvankin, ja parittomia kahvikuppeja. Katsoin, kun valo leikki lankkulattialla. Ajattelin. Onko tuo hääpari juonut hääkahvinsa näistä kupeista? Ottanut lisäksi sokerikakkua, josta taittanut sormilla palan? Tuo kaunis nainen mustassa jakkutakissaan ja pilkullisessa kauluspaidassaan, onko tuo nainen tarkistanut aikaa tuosta pienestä ruskeasta pöytäkellosta? Ja onko tuo vakailmeinen mies rakentanut tämän vajan ovet? Asettanut paikoilleen nämä kivet, tehnyt tämän lattian, jolla minä nyt seison? Onko tuo kuvan nainen virkannut pitsin tämän lakanan reunaan?
Mitä he sanoisivat nyt, kun pihamaalla on taas elämää? Kun pitsilakanat pääsevät uuteen käyttöön, juhannuspöytää kaunistamaan? Kun piha täyttyy lasten äänistä, kesäpäivän tuoksuista ja mauista? Kun vapaasti rehottanut heinikko siistitään juhlaa varten, kaivon päälle rakennetaan uusi kansi ja saunassa saunotaan taas?
Minä luulen, että he pitäisivät siitä. Tiedän.
23 kommenttia:
Tuollaiset vanhat aarteet saa kyllä mielikuvituksen laukkaamaan ja kehittelemään tarinoita. :) Itsekin olen talostamme löytänyt mm. vanhat kengät ja kortteja, joissa onnitellaan kihlaparia. Meidän naapuri pitää yhä silloin tällöin yhteyttä rintsikkamme rakentaneeseen vanhaan leskirouvaan. Hän on kuulemma tyytyväinen, kun taloon muutti pariskunta, joka pitää siitä huolta. :) Itse en ole rouvaa tavannut, kun olemme kolmannet omistajat.
*kylmätväreet* :)
Varmasti pitäisivät siitä, minäkin uskon niin. Kivaa juhannusviikon jatkoa teille.
Mahtavia mietteitä tavaroiden takaa. Ja kyllä - he olisivat varmasti ikionnellisia nähdessään teidän herättäneen muistoja jälleen eloon :)
Oi! Tämä oli ihana bloggaus! Terveisin eräs joka on aina rakastanut vanhojen nurkkien tönkimistä ja mielessään rakentanut tarinoita
Aivan varmasti!
Mukavaa jussia!
kuulostaa samalla niin suloiselta ja jännittävältä :)
Kiva fiilis tuolla navetan vinnillä :D, (niinkuin Savossa sanotaan), tunnen tuon tunteen ja ajatukset! Tiedätkö, minun tuli mieleeni, että tuo kuva voisi olla myös pariskunnan kihlakuva. Ennenvanhaan oli tapana ottaa virallinen kihlakuva ja taisivat jo silloin saada ensimmäiset kapionsakin. Yhdyn ajatukseen, että pariskunta on onnellinen teidän kunnioituksesta entisaikoja kohtaan! Rentoa Juhannusviikkoa ja Juhannusta myös!
Mikä ihmeen aarreaitta! Mieltä lämmittävä ajatus tosiaan, että jokin hylätty puhalletaan eloon. Tietäisipä, onko pariskunta elänyt keskenään hyvän elämän. Silloinhan voisi jättää heidät katselemaan menoa ja meininkiä.
Mieheni sukutilan vanhassa navetassa on kaikenlaisia aarteita. Kyllä sielläkin historia havisee!
Tunne. Tunnelma. Liikuttavaa!
Aivan varmasti pitäisivät!
Olipa ihana teksti. Ja kauniita ajatuksia. Ihanaa juhannusta teille :)
ihanan tunelmallisia kuvia!!
Kaunista tekstiä ja kuvia.
:)
Niin kauniita ja puhuttelevia kuvia!
Voi kiehtovuus.. muistanet sen vanhan koulun. En kestä tämmöisiä.. <3<3
Kiitos kaikki! Haluan uskoa myös, että sieltä jostain talon ikkunoista kurkkivat juhannuksenviettäjiä hymy huulillaan. :)
Onpa kyllä juuri sellaisia aarteita, joita aina haaveilee löytävänsä. Ihana hulahdus menneeseen!
Varmasti pitäsivät. :) ompa tunnelmallisia kuvia. Hauskaa juhannusta sinulle. :)
Onneks tuo postaus loppu siinä vaiheessa kun nyyhkyn pidätteleminen alko jo olla liian vaikeeta... meinasin siis alkaa tillittään ku tätä luin ja kattelin! <3
He sanoisivat: "Ihanaa kun tulitte!"
Tässä pääsi mukaan vanhaan tarinaan. Kiitos :)
Kiitos kaikille, kyllä muaki vähän nyyhkytytti :´-)
Lähetä kommentti