Keskikesä.

Tässä pari asiaa olis mielessä. Ekana vaikka semmonen, että joku aivan älytön kuvaus- ja fiilistelyinto on iskenyt, kun tuntuu kamera aivan kasvaneen käteen kiinni ja kaikelle maailmalle tekee mieli kailottaa jatkuvalla syötöllä, että miten hienoa voikaan olla, kun on kesä!

Toinen asia paljon tärkeämpi. Semmonen, että miten onnellinen ihminen voikaan olla ystävistä. Että on heitä, jotka jaksavat kuunnella sympaattisia ja huonojakin vitsejäsi, seisovat rinnallasi vaikka myrskyäisi, tukevat vaikeina aikoina ja iloitsevat kanssasi, kun olet onnellinen. Heidän seurassaan riität juuri sellaisena kuin olet, etkä pysty ajattelemaan heitä ilman, että kurkkuusi nousee keskimääräistä suurempi pala ihan vain siitä ilosta, että he ovat olemassa.

Lauantain jälkeen mielen on täyttänyt jatkuvasti kiitolliset ajatukset, sillä saimme viettää navetan pihapiirissä mitä mukavimman keskikesän päivän. Avoin kutsu ääneen kailotettiin emmekä joutuneet yksin makkaroitamme syömään, sillä pihamaa täyttyi kesäpäivän äänistä ja tulevista muistoista. Vieraat saapuivat maukkaat eväät mukanaan, joita tuhotessa ja pelaillessa vierähti päivä iltaan. Välissä körötettiin uimaan lähelle rantaan ja illalla lämpeni navetan päädyssä sauna. 23 lasta ja melkein yhtä monta aikuista oli juuri sopivasti.

Kiitos.