Vielä on lokakuu.
Ensimmäiset piparit silti paistettu. Jos kyseisen pikkuleivän maku ei kolahda, niin kannattaa niitä silti leipoa ihan vaan vaikka tuoksun takia, sillä juuri paistetun piparkakun tuoksua ei voita melkein mikään.
Sisustusrintamalla on ollut hiljaista. Eräänä päivänä tosin oli ryykittävä kirpparille ja sieltä löytyi muutama mukava pieni pärekori ja kuparilautanen ja kaikkihan sen tietää, että pärekoreja ei voi koskaan olla liikaa. Vaikka tarkkojen laskujen mukaan niitä on tässä talossa tällä hetkellä eri värisiä ja kokoisia yhteensä 13 kappaletta.
Remontti on jämähtänyt. Sen valmistumista odotellessa voisi keittää toisen pannullisen kahvia tälle aamua. Mukavaa lokakuun viimeistä kuomat!
12 kommenttia:
Moikka!
Liityin lukijaksi, kun bongasin blogin Glorian awardseista. Suhtaudun yleensä sisustusblogeihin vähän kaksijakoisesti, mutta pakko kyllä huikata, että aivan ihania kuvia!
Ehtoisa emäntä: Kiitos suuri! Mukavaa marraskuuta!
Se on kyllä totta että pärekoreista ei koskaan saa olla puute. Pakko kertoa sulle tämä juttu: tuossa viime keväänä etsin tuskassa justiinsa sopivaa pärekoria meidän eteiseen villasukkien pesäksi. Kolusin kirpparit, kuljin torit, ei näkyny missään. Kunnes törmäsin semmoseen täydelliseen, omassa kellarissa. Sinne sen oli edelliset talomme asukkaat korin jemmanneet, hehee.
Ihanan värikästä teillä! :)
Vaikka piparkakuista en juuri välitä niin niiden tuoksusta kyllä! Ja taikinasta.. Kuinka se taikina voikaan olla niin hyvää! Mutta parhautta ovat Aura-piparipyörykät. 50/50 murusteltua auraa sotketaan maustamattomaan tuorejuustoon, pyöritellään palloiksi ja pallot pyöritellään piparkakkumuruissa. Nautitaan glögin kanssa sohvan nurkkaan käpertyneenä ja viltti jalkojen päällä. Parhautta. :)
Aah, piparit - ja varsinkin se taikina, NAM!
Ja mistä on nuo ihanat muffinivuoat? :)
Meilläkin leivottiin jo kauden ekat piparit (tai siis minkä kauden, tehtiinhän niitä kesäkuussakin).
Teilläpäs on kaunis, uusi keittiönpöytä. Tai uusivanha varmaan!
Merja: Pärekorit oli kyllä tuossa viime talvena aika kiven ja kannon alla joka paikassa mutta nyt kun ne ei ilmeisesti enää oo niin kuuminta hottia, niin johan löytyy kaupoista. Mukavaa, että löysit kans omas! :)
N: Väreistä tykätään. :)
nuokku: Hui, kuulostaa jännittävältä tuo yhdistelmä mutta ehkä just siks myös kokeilemisen arvoselta. :)
Emmi: Minen piittaa pipareista oikeen missään muodossa, paitsi Annasin pipareista. :) Vuoat oiskohan ollu ööö Prismasta?
Satu: Se on sorja kyllä, tuo pöytä. Kaverin varastosta saatu. :)
Ihania lapsia. :)
Ihanii kuviloit!
Voi elämän kevät, kun teillä on ihanan näköistä! Kiva katseltavaa, kun käytetään rohkeasti ja ennakkoluulottomasti värejä. Vaihtuuko lempivärisi usein ja näkyykö se sisustuksessa heti vai viiveellä?
Tunne: Niin mustaki <3
Lilla: Kiide!
Jenni: Kiitos! :) Väreistä tykätään, ja sen kyllä huomaa. :D Lempiväri on pysynyt melko hyvin mukana nyt pari vuotta, se on ihan selkeästi keltainen, mutta lähes kaikki värit kelpaa kyllä. Tällä hetkellä tykkään keltaisen lisäksi tomaatin punaisesta, mintun vihreästä, haalean vaaleanpunaisesta. Maku taitaa mennä aikalailla myös sesongin värien mukaan, sitä ostetaan mitä on tarjolla. :)
Lähetä kommentti