Nelijalkaiset ystävämme.
Vuosi sitten helmikuussa muuton yhteydessä sai matami vihdoinkin hyvän syyn hankkia uudet ruokapöydän tuolit. Edelliset olivat kovin aikansa eläneet, istuinosakin painunut niin lontolle, että polvitaipeet olivat hellänä vaivaisen kahvikupin ryystämisen jälkeen. Mutta kaikki ei olekaan niin helppoa kuin voisi kuvitella.
Ensimmäinen hidaste matkalla kohti uuden ruokapöytäryhmän hankintaa oli tietenkin raha. Sattuu olemaan niin, että täyspuista ruokapöytää ja neljää tuolia ei saakaan ihan muutamalla saturaisella vaan hinnat hipovat pilviä, joka on sinänsä suurimmaksi osaksi ymmärrettävää. Teimme siis sen minkä pihi tuppaa varsin usein tekemään: vanha pöytä sai uutta maalia pintaan ja kirpputoreilta roudattiin pensselin alle pinnatuoli poikineen.
Sinänsä mukavia ystäviä olivat nuo pinnatuolit mutta runsaassa kulutuksessa olemme joutuneet toteamaan, että kovasti ovat hajoavaa sortimenttia nuo poloiset. Kuudesta tuolista on ahkerasta purkamisesta, kokoamisesta ja liimaamisesta huolimatta jäljellä enää kaksi, joihin uskaltaa istua täysin ahterein. Loput neljä ovat irtisanoutuneet tehtävästä jonkin löystyvän pinnan tai muun tekosyyn varjolla.
Siksi tänä päivänä pöydän ympärillä päivystää varsin sekalainen joukko nelijalkaisia ystäviä. Korkeaa lastenjakkaraa lukuunottamatta jokainen noista tovereista on kulkenut pitkän tien kirpputorilta hiomapaperin ja maalipensselin kautta ruokapöytään. Jokaisella heistä on tarinansa kerrottavana ja jos pimeästä talosta joskus yöllä kuuluukin vaimeaa supinaa ja kolahduksia, niin murtovarkaan sijasta supinan aiheuttaja saattaakin olla pyörivä-muija, joka kihertäen kertaa tarinaa omistajansa kuosifanaattisuudesta ja kolahduksen aiheuttaa oranssinen tomaatti, joka kaiholla muistelee rauhaisia aikojaan kirpputorin hämärässä.
14 kommenttia:
Sekalainen seurakunta näyttää oikein viihtyisältä!
Meillä pinnatuolit ovat kestäneet, tosin laiskuus maalausvaiheessa alkaa paljastua pikku hiljaa, en nimittäin hionut vanhaa maalipintaa niin sieltähän se vihreä paikoin mustan maalin alta pilkistelee...
Kiva nuppineulatyyny ja pirteät sakset!
Ihailin alkuunsa kademiellä noita teidän keltaisia ihanuuksia kun itse olin juuri niihin aikoihin vähitellen heittänyt menemään neljä uudenkarheana pilkkahintaan ostamaani muutaman kuukauden käytön jälkeen. Tyytyväisenä olen täällä nyttemmin todennut että sama tarina oli teilläkin, hähää. Sitä vain ihmettelen miten tuota mallia on kaikki maamme vanhan tavaran ja roinan myymälät pullollaan ja kaikki yhtä ikuisesti kestävän ja laadukkaan oloisia, mutta sitten kun niistä pulittaa sen pilkkahinnan ja käyttää pari kuukatta niin jo vinksottaa ja nitkuu suuntaan jos toiseenkin. Miten ne muka on kestäny sieltä hamasta menneisyydestä mutta ei kestä sitten nykyihmisen alla sitä puolta vuotta? Ihme homma.
mä tykkään tuosta tuolirykelmästä, pirtsakka niinku noi kivanväriset sakset ja kukkaroki. meillä samoja ongelmia pinnatuolien kans. kovassa käytössä niitä tönitään välillä nurin niin jo vain antavat periksi. ens kesänä täällä alkaa projekti: pinnatuolien liimaus ja uudelleen maalaus.(=
ihana tuo valkoinen kello, haluan samanlaisen. Mistä moisia saa?
Meillä on tällä hetkellä sellanen tilanne että kun tulee vieraita kylään niin asetellaan tuolit miehen kanssa niin että vahvimmat yksilöt annetaan vieraille ja jos ne erehtyy valitsemaan riskituolin niin huudetaan "ÄLÄ ISTU SIIHEN!!!!". Että silleen... Ja liimattu ja korjattu on jo sata kertaa mut ei ne pirulaiset vaan tahdo kestää. :)
Hieno sekalainen seurakunta. Ovat varmasti jos jonkinlaisia ahtereita nähneet ja kannatelleet.
Hyvää viikonloppua!
Sokerikorppu: Meilläkin kesti hyvin tämän vajaan vuoden mutta nyt alkaa kaikki jo olemaan johonkin suurtaan lenollaan.
vv: Niin on. :)
Anonyymi: Oon miettiny tuota ihan samaa! Enkä oo keksiny vastausta. Ehkä ne kestäs semmosin sillontällön-tuoleina mutta ei jatkuvassa käytössä ruokapöydän ympärille. Tai sitten pitäs olla jotain tosi ärjyä liimaa, jolla ei nitkus vaikka mitä tekis. Tuo meiän jälkikasvu ainakin tykkää jostain kumman syystä rynkyttää selkänojaa ja väkisilläkin pinnat löystyy. :/
Sussu: Tuo oiskin hyvä kun jaksas aina vaan liimata uusiksi. Meillä osa jo kaatopaikkakuormassa, ei vaan jaksa. :)
Anonyymi: Kello on Swatchin, ostettu ulkomailta mutta saa varmasti Suomestakin. :)
Hanna: Meilläkin yks tuoli petti kriittisellä hetkellä kesken ruokailun, onneksi talon omistajan alla. Yllättäen ja varottamtta perä tömähti lattialle. :D
Naku: Ahtereita on nähny nuo tuolit, se on vissi. Hyvää viikonloppua sinnekin! :)
hei! Mistä tuo keittiön pöydän yläpuolella oleva seinähylly on peräisin? Tahtoo kans.
Hihii,voin kuvitella,miten hassu tilanne tuo on ollut,kun tuoli on hajonnut alta;) Juu,nitkuhan ne vähän viimeksi:)
Anonyymi: Hylly on Ikeasta. Kannattimet ja hyllylevyt myydään erikseen, voi siis koota haluamansa kokonaisuuden. :)
Virpi: Nitku ja niin tekee nuo kaks jäljellä olevaa vieläki. :D
Siis ei oo todellista, että jollain voi olla tuollainen samanlainen työtuoli kuin mulla. Lapsena oon sellaisen saanut 70-luvun lopussa, ja silloin se oli päällystetty tummanruskealla leveällä vakosametilla. Tuoli on edelleen minulla, ja tällä hetkellä siinä on Marimekon Nalle-kangaspäälliset (Odottelee kyllä päällisten vaihtoa, kun nuo nykyiset ovat niin nuhraantuneet.).
Saana: Eiksookki söde tuoli? Näin sen ja heti roudasin autoon, makso 5e. Sitten ryykäsin kauppaan ja ostin kankaan ja varmaan puoli tuntia niin oli ku uus. :D Siinä on hyvä istua. :)
Hei, mistä olet hankkinut Jaffaverhot? Sulla on ihana blogi! :)
Lähetä kommentti