Makuasioita.
Tämän harrastuksen parhaita puolia on se, että joskus tällainenkin kotomarjatta saattaa päästä mukaan johonkin mukavaan projektiin. Sellaisessa hurahti eilinen päivä etelässä. Yötä myöten köreksin lumimyräkässä kotia kohti näkyvyyden ollessa noin kymmenen metriä ja mietin, tämä se on sitten sitä kuuluisaa omaa aikaa. Vallan mukava päivä oli.
Lähiaikoina on kirpputori houkutellut moneen otteeseen parin viikon sisään. Tässäkin kohtaa on havaittavissa jonkinlaista innostusta kevättä kohtaan, sillä viime kuukausina tuokaan asia ei ole liiemmin houkutellut.
Matami hankki itselleen niin kauhian, että oikeastaan nätin pallosen mekon ja sangen hellyttävän sinivalkopohjaisen aamutakin. Siis omasta mielestään. Miehensä tähysi aamutakkia, ihmetteli ostopäätöstä ja totesi vaatekappaleen luultavasti olevan jonkun hikisen mummon vanha. Julmaa tässä on se, että tuo asiahan riippuu ihan mummosta ja jos nyt mummukalla sattuu esiintymään runsaasti hien eritystä, niin ei kai sekään ole sen mummoparan vika. Aivan tyytyväisenä lontustan menemään hikisen aamutakkini kanssa tästäkin eteenpäin. Sitä paitsi mummot on söpöjä.
Eilisen, ja Vitaliksen parantamien käpälieni, innostamana alkaa ompelupöydän muodonmuutos. Jos sitämyötä saisi ne paljon puhutut taulutkin seinälle.
19 kommenttia:
Tutun näköinen hiha aamutakissax ;) Alkuperäisestä omistajasta en tiedä, mutta edellinen omistajansa ei ainakaan ollut mummo... eikä mielestään kovin hikinenkään. Haikeudella aamutakistaan luopui, vähäiseksi jääneen käytön takia. Ihanaa huomata, että aamutakki pääsi hyvään kotiin!
Kiva tuo naulakko missä "mummun vanha" aamutakki roikkuu:) onko itse tehty vai saako tuollaisia kaupasta?
Elina: Uskomatonta, että se hikinen mummo olitkin sinä! :D Kiitos kun luovuit, se on ahkerassa käytössä. :)
Miikku: Tuo roikkuja on pallurainen mekko, ei aamutakki. Näemmä toteutan itseäni perin vaikeasti. :D Ei sen väliä mutta naulakko on mieheni tekosia viime keväältä, vielä ei ole lopullista sijoituspaikkaa löytynyt. :)
Minäkin luulin tuota roikkuvaa vaatekappaletta siksi aamutakiksi mutta edellisessä kommentissa sen sanoit, väärin meni..:)
Piristäviä kuvia taas, kiitos noista. Ja arvaa miten mun syräntä lämmittää huomata että tuolla kasassa on jotain froteista...nimittäin muistelen tässä parin vuoden takaista kommenttia että ehkä vielä joskus innostut tuostakin, mun lempimateriaalista!!:D
Kuvan nähdessäni mietin että hitsit kun on kivan näköinen paita. ( ainakin kuvassa näkyvä hihanen). Se olikin sitten epäonnekseni mutta sun onnekses kirpparilöytö, vanhan mummun hikinuttu, joka ei kuitenkaan sellainen ollut. :-P Mun sisko ostelee meidän tänttähäärälle kirpparilta vaatteita sillä periaatteella että jos joku vaatekappale on ruma hänen mielestään, sitä hienompi se on mun mielestä. Ja niin se on hyvin toiminut. Makuasioista ei voi kiistellä. :-) Sisko tykkää blingblingistä ja pinkistä, mä retrosta ja klassisesta tyylistä. Ps. kiva naulakko.
Terve, täältäpä löytyi vallan raikas ja värikäs blogi. Ilmoittaudun täten uudeksi seuraajaksi!
Mikäs on tämä jännittävä projekti? Liittyyko blogiisi? :) Toivottavasti jotain kivaa.
Ihanat nui Marimekon mukit, oot ostanut uusija? Minäkin aattelin että ostais yks kerrallaan, mutta silti ei ole tullut ostettua!
Kivaa kevään odotusta!
Oo mikä mieleenpainuva uusi sana, kotomarjatta!! :D
Enni: Koskaan ei pidä sanoa ei koskaan. ;D Tähän taloon ei pitäny myöskään ikinä ilmaantua mitään oranssia tai VARSINKAAN ruskeeta... x)
miniE: Takki on kenen lie alunperin mutta edellinen omistajansa ei mummo ollutkaan. :D Tuo hikinen mummo käsitys meinaa ihan vaan sitä, että mieheni ei ihan satu jakamaan näitä mieltymyksiäni mummojen kuoseihin. ;)
Benglia: Tervetuloa vaan! :)
Anonyymi: Motit on kerätty yksi kerrallaan, vähään aikaan ei yhtäkään. Tuossa olivat niin vain somasti pöydällä rivissä. :) Tuo mainittu projekti ei varsinaisesti liity blogiin, siitä ehkä joskus enemmän. :)
Satu: Kotomarjatta on just tämmönen silmäpussinen ja nuupahtanut emäntä, joka yrittää kotona tehdä pieniä hyödyllisiä asioita, kuten vaikkapa hoitaa lapsiaan. ;)
Nauroin ääneen mummukan hien eritykselle :) Tykkään sun kirjoitustyylistä. Ja ne taulut seinälle, ihan klassikko saamattomuuskohde.
Hei! Olen saanut useitakin inspiraatioita sinulta, mutta tuo naulakko oli kyllä niin ihana, että nyt minullakin on samantapainen!! (olisi hauskaa sanoa, etä tein sen itse, mutta pistin kuitenkin Larssonin tekemään sen ja toimin itse työnjohtajana) Kiitos siis sinulle!
Ps. Mullakaan ei ole sijoituspaikkaa naulakolle, koska hoasin seinälle ei saa kiinnittää mitään. :D
Täällä on aina niin ihanan värikästä, kiitos inspiraatioista!
Mua kiinnostaa tuo käsien parantaminen Vitaliksella, onko se siis kaipaamani rohto yli-kuiviin halkeileviin käsiin? Miten käytät sitä, yöksi puuvillahanskojen kera (ja hiki-mummo-takki päälle;D)vai kuinka? Tarttis saada jotain tehohoitoa näihin mun käsiin, kun lapsetkin valittelee, että raapii, kun yritän silitellä..
Vitsiniekka miehenihän sanos taulupulmaan, että jos taulut on tarkoitettu sienälle, ne ilmaantuis siihen itsestään. Siks en ees yritä.
Pst, miks sulla taas sanavahvistusärsytys päällä? :D Ei tuu kommentoitua ku laiskottaa.
sokerikorppu: Klassikko, nimenomaan! :)
Nilkkis: Annetaan miehille kiitokset näistä siis, ihan (suht) hyvällä omallatunnolla. :D Paikka on täälläkin vielä avoin, saa nähä mihin se löytää. Tuun sitten kattoon sitä teiän ku saatte sen seinälle. ;)
Jonna: Ei kyllä tosiaan paljon silittelytä tämmösillä käpälillä. :/ Pakkanen vetää samantien kädet (ja jalat!) ihan paperiksi, koko talven kutittaa ja rasvaa menis enemmän kun laki sallii. Tuo Vitalis oli oiva! Sehän on semmosta paksua töhnää ja kyllä melko inhottavasti jää kerrokseksi ja kalvoksi iholla. Pistin ihan päivällä vaan ja ilman hanskoja. Osa varmaan lähti poiskin mutta jo yhen kerran jälkeen oli puolet pehmeämpi! Ihme tahna siis. Aion testata samaa jalkapohjiin, joihin ilmaantuu käsien tapaan halkeamia ja aina saa kulkea sukat verillä. Kannattaa ainakin testata! Kolme kertaa käsissä eikä oo karheat enää juurikaan, siihen suosittelen siis ainakin. Vitalis käy myös huulirasvaksi.
Lilla: Taulut on jees!
Sanavahvistus oli kun alko tulla ihan liikaa roskaviestejä. Nyt otin pois, katotaan kauan menee ku alkaa taas tulemaan. :)
Kiitos tuhannesti vinkistä, heti huomenna käyn ostamassa purkin vitalista. Huuliin oon sitä joskus kokeillut, ja lapsena tietysti pakkasella naamaan. Mun kädet on aivan kammottavassa kunnossa, aukee verille asti kun halkeilee niin pahasti.. Talvi on ihana, mutta...
Ihana blogi tämä on! Ilmoittaudun uudeksi lukijaksi. Olisi myös kysymys: mikä on kuvassa näkyvän pikkuvillatakin langan värinumero? Oliko Seitsemää Veljestä vai mitä tuo lanka? Onko luonnossa samanväristä kuin kuvassa? Ihana, haluaisin tehdä tollaisen.
Jonna: Toivottavasti on apua! :)
Marittima: Kiitos! Tarkoitatko tuota vihertävää pinossa? En keksi mitä muutakaan tarkoitat, joten jos meinaat tuota niin se on Lindexiltä hankittu, tyttären kummitätiltään lahjaksi saama. Ihana on mutta ei itse tehty. :)
Ei, ei, kun tarkoitan sitä tiilenpunaista villatakkia, kuvassa jossa lapset on eväsretkellä, siis valokuva valokuvassa! Josta täällä oli aiemmin arvonta ja ohje (kiitos!) ja en valitettavasti silloin ollut vielä lukijasi. Mutta näin jälkijunassa aion tarttua villatakkihaasteeseen. Niin siis sama kysymys uudestaan: muistatko värin numeroa?
Marittima: Noniin, nyt käsitän! :D Lanka on 7 Veljestä ja on mielestäni kuvassa melkoisen oikean sävyinen. Yritin ettiä Novitan sivuilta värisävyä mutta en kyllä uskalla laittaa mitään koodia kun en oo ihan varma. Semmonen tiilenpunainen se sävy kuitenkin on, toivottavasti on vielä valikoimissa. :)
Lähetä kommentti