Kevättä rinnuksessa.

Tänäänkin on aurinko pilkistellyt pilven takaa. Koko viikko on kulunut hypähdellessä ees sun taas ja ajellessa pitkin pitäjiä, joten tänään oli otettava itseään niskasta kiinni siivouksen suhteen. Lastenhuone on edelleenkin kuin joukkopaon jäljiltä mutta olkoon sitten niin.

Ainokainen sisareni luovutti kaapeista pölyttymästä ylimääräiseksi jääneen tarjottimen. Siihen kasataan kesällä aamupalatarpeet, avataan takaovi ja läpytellään paljon jaloin pihapöydälle nauttimaan kahvikupposet ja voileivät. On se merkillistä miten sitä onnistuukin saamaan ajatuksiin kesäfiiliksen vaikka ikkunasta ulos vilkaistessa mieli voisi lipsahtaa helpommin ihan toiseenkiin suuntaan. Se on tämä valo.

Armaan naapurimaan, eli melkeen meiän, uusi prinsessa aiheutti sen, että matami kaivoi ilman lupaa työkalut esiin ja asensi omin päin lehtitelineen seinään. Menihän se vähän hassuun paikkaan kun mallailu ei oikein onnistunut, mutta aika nätti se silti on. Uhmapäisyys ei välttämättä kannata, sillä joskus ideat tulevat vasta jälkikäteen. Tuo teline meinaan on kasattava versio, jokainen lokero on erikseen ja siitä voi tehdä sen korkuisen kuin haluaa. Telinettä tiiratessa tajusi hidas martta, että senhän voisi laittaa aivan hyvin myös sivuttain ja kun hankkisi lisäkappaleita, niin voisi tehdä miten pitkän tai korkean tahansa. Tämän asian tajusin vasta kahden jättikokoisen reiän ilmaannuttua seinään.

Joku kaunis päivä rohkaisen mieleni ja käännän telineen, tänään en uskalla. Omavaltaisesti seinään ruuvatussa lehtitelineessa on ihan tarpeeksi äksöniä yhdelle päivälle kotomaamon eloon.