Arkea.
Tämä kotomaamon elo saattaa joskus tuntua perin puuduttavalta. Kun edelliset tiskit on saanut koneeseen, niin seuraavaa pitäisi jo olla täyttämässä. Kun edellinen ruoka on saatu vedeltyä naamariin, niin seuraavaa pitäisi olla vääntämässä. Kun edelliset pyykit on viikattu kaappiin, niin seuraavia pitäisi jo olla pesemässä. Kyllästyttää.
Olisi herttaisaa verrata itseään riutuvaan joutseneen mutta kyllä tässä tapauksessa on kyseessä ihan vaan raakkuva naakka, joka epäili jatkuvan ärsytyksen olevan jonkinsortin julmaa liian aikaisin alkanutta kolmenkympinkriisiä mutta tuli kuitenkin tulokseen, että kyllä tässä nyt ollaan ihan vaan loman tarpeessa.
Eilen keksi tuo valittava raahka käyttötarkoituksen autotallissa lojuvalle pöydälle. Enää tarvitaan hiomapaperia, maalia, pensseli ja varsinkin viitsiytymistä. Siitä tuntuu nykyään olevan suurin pula tämän martan osalta. Sitten saataisiin joulupukin tuoma ompelukone paraatipaikalle käyttövalmiiksi. Tämän talven aikana on vielä lunastettava takintekolupaus.
21 kommenttia:
I just love your pictures. So simpel and powerful
Stine:)
Sinä kyllä kuvailet niin hauskasti niitä ei niin hauskoja asioita:)
Sitä se elo suurimmaksiosaksi on-arkea. Kävin puolivuotta työelämässä ja totesin että kotiäidin arki silti parempaa(puudutuksenhetkistä huolimatta)kuin työäidin arki. Saapi kuitenkin itse päättää aikataulut näin niinku pääsääntöisesti ja antaa tiskien olla pöydällä ja lämmittää mikrohamppareita jos muuhun ei kykene. Ei tarvi olla kokoaika niin kamalan tehokas:)
No tällaisia ajatuksia heräsi sun juttua lukiessa, ei ehkä etes liity ihan aiheeseen:)
I hear ya. Nimimerkillä Kaikki Pesukoneet Yhtäaikaa Päällä Juuri Tälläkin Hetkellä. Ja muksuja on vaan yksi aika pieni. Syy voi olla myös siinä, että kehtuutuksen hetkiä on tällä viikolla ollut jo monia, joten sekä tiski- että pyykkikasat ovat jälleen kasvaneet vaarallisiin mittasuhteisiin.
Minkähän firman mahtaa olla nuo kivat muovikupit? Siis mitä näkyy nois kuvis vihreänä ja keltasena!
Heissan!
Täällä kirjoittelee yks äiti, kotiäiti kans. Kotona olen ollut omia lapsia hoitaen jo pitkään ja tiedän tuon tunteen. Tuli mieleen, että silloin kun oikein tuntuu siltä, että kyllästyttää, niin on tuntunut hyvältä kääntää ne kotiäitiyden parhaat puolet esiin. Eli tehdä jotain sellaista jota ei töissä käyvänä ja pienten lasten kanssa ehkä niin ehtisikään. Jos lukeminen "maistuu" niin anna mennä ja lue. Jos taas ompeleminen on kivaa niin antaa palaa. Huushollihan näyttää sitten siltä, että on harrastettu, mutta sitä ehtii siivotakin sitten ja ne tympeätkin hommat tulee hoidettua mulla ainakin puolta nopsempaa taas kohta.
En kyllä tällä tarkoita sitä, eetei sais sanoa, että kyllästyttää. Tottakai sitä tekee kaikilla, olipa se elämäntilanne mikä vain.
Tsemppiä!!!
Myötätuntotuumailuja täältä toiselta arkimartalta :)
Stine: Thank you. :)
Miikku: No nimenomaan kun yleensä tykkään kyllä ja elonhan kuuluukin olla suurimmaksi osaksi arkea. Sitäpaitsi oon ihan liian laiska oikeisiin töihin. :D Mutta näitä päiviä tuppaa välillä olemaan, ei siitä mihinkään pääse. :)
Outi: Sama täällä pyykkien osalta. Miten tuota kangasta voikin olla niin paljon? Ja miten ne kaikki voi aina olla pyykissä yhtä aikaa? Emma tajuu.
Anonyymi: Kupit on Sarviksen, kirpparilta ostettu. :)
Anonyymi-kotiäiti: Oivallinen ajatus tuo, että pahimman ärsytyksen aikaan tekis jotain mukavaa. Monasti sitä tuppaakin tekemään ja kyllähän se aina siksi aikaa helpottaa kun unohtaa huojuvat pyykkikasat. Mutta silti ne on joskus raivattava. :) Tämä kotomaamon elo on kuitenkin sen verran lepposaa yleensä, että ihan hevillä en tästä luovu. :)
Peurankello: Semmosia me ollaan, välillä vaan pitää ottaa kaaliin. :)
kuulostaa hyvinkin tutulta;) terv kolmen alle viisi vuotiaan lapsen äiti. Ihanaa kuulla etten ole yksin näitten ajatusteni kanssa :D
samma häääär! ootan jo niin pääsyä faluniin vähä lomalle! :)
Purnukka: Et oo, ja meitä on varmasti muitakin. :D Onneksi suurin osa päivistä on ihan mukavia! :)
Zalla: :D
Se (elämä) menee juurikin noin. Valmista eikä valmiiksi tulla koskaan. Kauniita kuvia ja värejä, taas.
Blogivinkki: http://doredoris.se/ Jos ei jo ennestään ole tuttu.. :) jotenki koti hällä "sun näköinen" :) /Tiina
Voih,taas löytyi niin ihastuttava uusi blogi!! Tuolta Greenhousen kautta tänne päädyin. Ihailen suunnattomasti tän tyylistä sisustamista ja teidän koti näyttää upealta. Taidan poiketa täälä toistekkin :) -A-
Milla: Ei tule ei, eikä pidäkään tulla. Elämän kuuluu olla epätasaisen tasaista, tavallista arkea. Juhlat ja matkat on sitten pisteitä iin päälle. :) Kiitos!
Tiina: Kiitos linkkivinkistä! Kävin vilaseen, pitää selata tarkemmin läpi ajan kanssa. :)
A: Kiitos, teretuloa vaan! Kiitämme Killiä linkityksestä siis. ;)
Et ole ainut ton kotiäitifiiliksen kanssa, jos yhtään lohduttaa. Täällä oli tänään ankea päivä ja pohdittuani aikani laitoin sen helmikuun piikkiin. Jotenkin hangessa kököttäessäni kuin jäätynyt tikku lasten ulkoleikkiä (korjaan: marmatusta) seuraten ei vaan ole kovin ylevä olo. Talvi on LIIIAN pitkä!
/jenni
Jenni: On se, mutta kevät ja varsinkin kesä on IHAN KOHTA! Tuo jäätynyt tikku-efekti on kyllä varsin tuttu. :D
Hei, miten ihmeessä en ole tänne löytänyt aikaisemmin?? No parempi myöhään... :) Aivan ihania kuvia, mahtavan värikäs ja iloinen koti teillä.
Ihastuin tiskipyyhkeeseen. Se on aivan ihana! Mistä olet sen hankkinut?
Jutta: Kiitos! tulee viiveellä. Tässäkin asiassa parempi myöhään kuin... :)
Camilla: Pyyhe on Marimekolta, myytiin nimellä kangasservetti tai vastaava. On malliltaan neliöhkö. :)
Hei, blogiasi lukemassa ekaa kertaa. Saisinko udella, että miten tuo harmaa seinä on tehty?
Anonyymi: Seinä on tehty märkätilatasoitteella, lastalla levitetty. :)
Lähetä kommentti