Sydämellistä.

Tämä tanttara on kovin pihi, mitä petivaatteisiin tulee. Haaveilen kaikenmoisista pehmosista trikoolakanoista mutten kuunapäivänä raaskisi laittaa niihin kovinkaan suuria rahamääriä.

Sydänlakanat ovat myös olleet himotuslistalla siitä asti, kun niitä taas uudemman kerran kauppoihin putkahti. Kauniita ovat mutta tähän budjettiin kovin kalliita, joten olemme tyytyväisinä köllineet eriparilakanoissamme. Katsokaas, onhan se toisaalta niinkin, että ei oikeastaan ole hirveästi merkitystä tähän elämään, että nukkuuko mustissa, keltaisissa tai vaaleanpunaisissa lakanoissa. Tai siinä, että onko niissä pilkkuja, raitoja vai sydämiä. Tai onko parisängyssä saman väriset peitot vai onko toisissa raitoja ja toisissa muumeja tai ralliautoja.

Luulisi, että uni tulee täydellisessä pimeydessä ihan yhtä hyvin, vaikka lakanassa olisi kuva Hilarius Hiirestä tai valokuvaprintti naapurin Markusta leikkaamassa nurmikkoa pelkät uimahousut jalassa. Mutta kuulkaa toverit, ihminen saattaa olla eriskummallinen, sillä vain harva kansalainen tahtoo nukkua uimahousujen alla, jos muitakin vaihtoehtoja on olemassa.

Eriparilakanat lähtivät vaihtoon, kun olivat pistäneet sydämet kovaan alennukseen. Nelivuotias valitsi omansa lempiväriä ja niissä on kuuleman mukaan nukuttanut niin kovin makosasti. Meikämartta olisi tietystikin ostanut keltaista mutta kun sitä ei ollut valitsin yhtä toista lempiväriäni, josta tulee mieleen kesä, vaikka muutkin vaihtoehdot olivat varsin houkuttelevia. Ja voi kuulkaa, niissä on kuuleman mukaan nukuttanut niin kovin makosasti.