Takana viikko totaalilomaa.

Kesä ja loma ovat ne sanat, jotka saavat niuhoimmankin kansalaisen päänupin pehmenemään. Saimme viettää kaikinpuolin täydellisen kesäloman parhaassa seurassa eikä ilmoissakaan ollut valittamista. Matkaseurueemme käsitti viisi perhettä, yhteensä 19 kesämielellä olevaa kansalaista. Asuntovaunu- ja reissuelämä sujuu isommallakin köörillä näemme varsin loistokkaasti, kun kaikki ovat lähteneet matkaan tavoitteenaan sama huoleton päämäärä - kesästä nauttiminen.

Matkan turha suunnittelu ei kuulunut tähänkään kesälomaan, vaan tie vei paikasta toiseen kuin itsestään. On suorastaan käsittämätöntä, että emme saaneet matkaseurueen kesken aikaiseksi edes yhtä pienenpientä sanaharkkaa! Pieni kärhämä silloin tällöin tekee ihan nannaa, mutta myönnettäkööt, että sujuu se elo varsin hyvin ilman suurempia kahnauksiakin.

Saimme nauttia tyhjistä aivoista, auringosta, tovereista, vesileikeistä ja likaisista hiuksista kokonaisen viikon. Löysimme itsemme uskomattoman hienolta rannalta ja saimme nähdä auringon laskevan horisonttiin. Saimme syödä ruoaksi lättyjä ja hilloa ja nukkua hiekkaisissa lakanoissa. Saimme kasvattaa silmäpusseja nuotion liekkejä tuijotellen ja hyttysiä huitoen.

Eräällä parkkipaikalla luoksemme tuli itkevä mies. Mies oli menettänyt juhannuksena tulipalossa vaimonsa, kotinsa ja lähes koko omaisuutensa. Seuraavana päivänä mies meni lastensa kanssa valitsemaan arkkua, edellisenä päivänä oli käyty katsomassa kukkalaite.

Pidetään huolta, ja nautitaan siitä mitä meillä on.

Kesä.

Täällä lomaillaan. Juhannus kului perinteisissä merkeissä kotona lojuen ja vesillä veneillen. Kesäkuun päivät vilisevät silmissä eikä hidas tahdo pysyä mukana tässä päivien karkelossa.

Myös karkiton kesäkuu vetelee viimeisiään. Niin makoisalta on tuntunut elämä ilman melliä, että matami päätti jatkaa noitten sokerimällien välttelyä. Kunnes huomasi, että karkiton heinäkuu ei rimmaa läheskään yhtä mehevästi kuin herkuton heinäkuu, joten ikäänkuin pakosta levisi tuo karkittomuuden ilosanoma myös yli jäätelöaltaiden ja muun ylimääräisen sokerin ja rasvan.

Heinäkuu on kotimaisen mansikan ja herneen kuukausi, muita puhtaita kotomaan vihanneksia ja hedelmiä unohtamatta. Ihan oiva kuukausi vältellä lisäainepommeja. Käpälää pystyyn ken leikkiin uskaltaa ryhtyä.

Lomailu jatkuu. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin tahtoo meikämartta toivottaa makoisaa heinäkuuta!

Aurinkoista juhannusta kaverit, sateesta huolimatta!

Pihalla kukkii.

Alkukevään istutushinku ei kostautunut ja kukkaset säästyivät tänä vuonna lumipeitteeltä. Nykyään nuo armaiset kukkivat varsin pirteinä ja leviävät sen minkä ehtivät. Myös luonnonkukista on edelleenkin otettava kaikki irti, ja lähes päivittäin eräs horsmanrakastaja könyääkin pitkin ojanpientareita sakset napsuen.

Tänään kävimme maakuntamatkailemassa kotokaupungissa. Niin se vain on, että oma tylsältä tuntuva kotikaupunki voi myös olla oiva retkeilypaikka eikä aina tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan.

Maltamme tuskin odottaa, että vesi laskee vielä hivenen vanhan tutun retkisaaren rannasta. Sitten pakataan mukaan uimavermeet ja kylmälaukku, hyvää seuraa unohtamatta, ja suunnataan veneen keula kohti tulevia kesämuistoja.

Tänään ei salamoi, mutta vieläkin sataa.

Edellisten viikkojen kotityölista ei ole juurikaan ylpeilyn arvoinen. Kaikki hereillä oltu aika on vietetty joko uimarannalla tai muuten vain vaakasuorana auringon alla. Kodinhoitohuoneen puhtaanpyykinkasa ehti kasvaa huolestuttaviin lukemiin hellejakson aikana. Pölykoirat eivät pidä sateisista päivistä, sillä silloin ne joutuvat jättämään armaat kolonsa melko sukkelaan.

Sadepäivinä pitää hoitaa muitakin aikuisten asioita, sekä mukavia että vähemmän herttasia. Olisko pikkusen makosaa olla lapsi vielä, edes yhden kesän ajan!

Herätä aamulla kun huvittaa, kirmata rantaan, ottaa kuperkeikkakisoja ja uida niin kauan, että nälkä kasvaa ylitsepääsemättömäksi. Hilpaista kotiin valmiille aterialle, nureksia tiskivuorosta. Lukea Viisikko-kirjaa pitkälle yöhön ja kuunnella lintujen sirkutusta avoimesta ikkunasta. Seuraavan päivän ohjelma olisi lähes toisinto edellisestä päivästä.

Nyt aikuisena on elettävä lapsen mielellä aikuisten elämää. Sekin on ihan hyvä.

Tänään sai laittaa takin päälle asioille lähtiessä, se oli oikeastaan aika hauskaa vaihtelua. Tämän päivän ja lähiaikojen kirpparilöytöjä on mummun patalaput ja emalikulhot sekä Marimekon kuppi.

Eilen saatiin tovereita kylään pariinkin otteeseen, illalla paistoimme vohveleita. Ohje osoittautui hyväksi, joten kirjaan sen tännekin talteen.

Vohvelit

3 kananmunaa

5dl maitoa

4dl jauhoja

1tl leivinjauhetta

1/2tl suolaa

1tl vaniljasokeria

2rkl sokeria

50-100g voita

1. Vatkaa munien rakenne rikki, lisää maito.

2. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne vispaten liemeen. Lisää voisula. Anna taikinan turvota vähintään puoli tuntia.

3. Paista vohvelipannulla vohveleiksi. Tarjoile kuumina esim. mansikoiden tai mansikkahillon ja kermavaahdon kera.

Sunnuntaina sataa ja salamoi.

Aamulla paahtava helle jatkui kun suuntasimme kotokylän raitille markkinoille. Illemmalla aurinko vaihtui ukkoseksi ja kaatosateeksi. Salamat välkkyivät melekosen raisusti mutta niitä oli hyvä tiirailla turvassa parvekkeen suojassa.  Kyllä tekeekin nannaa pienoinen virkistys tuon paahtavan hellejakson jälkeen. Huomenna tosin voisi taas jo paistaa.

Keittiö eteni muutama päivä sitten sen verran, että osa laatikoista sai vetimet kylkeensä. Odottelimme niitä runsaasti manattuja vetimenmotikoita kaksi kuukautta mutta luovutimme, kun saapumispäivä pysyi edelleenkin arvoituksena. Tällä hetkellä vetimenä toimii siis ihan muut kuin mitä piti, mutta niihin on köyhän tyytyminen. Tosin kuljemme silmät auki, jos johonkin makoisaan vetimeen sattuisimme törmäämään.

Vieraat nakuttavat kohta ovella, meikämatami lähtee jatkamaan vohvelinpaistoa.

Remonttia tekevä henkilö on hyvin usein vailla jotain. Vasaraa tai ruuvimeisseliä, maalia tai pensseliä, parkettia tai kattopaneelia. Varsin usein myös henkistä ja varsinkin fyysistä tukea.

Ei olisi tämän talon keittiö vielä näinkään hyvällä mallilla ilman ahkeria tovereita, jotka ovat jaksaneet olla omien töittensä lisäksi ahertamassa matamin ja perheensä keittiötä valmiiksi. Sen kunniaksi juotiin tänään kakkukahvit ilta-auringon lämmössä.

Tien vierukset ovat pullollaan horsmaketta jos minkämoista, olo on kuin karkkilakkolaisella irtokarkkilaarilla. Tosin sillä erotuksella, että puutarhasakset saavat napsua minkä ehtivät kun pientareelta katoaa ne kaikista somimmat kyllikit omaa pihaa piristämään.

Kuumana päivänä ei liiemmin jaksanut leipomusten kanssa ähertää, siksi meikämartta pakersi kasaan eräässä blogissa nähdyn mutakakun mansikoilla. Tämän kakun kakkuosio taas syntyi Kinuskikissan ohjeella ja se myös hyväksi todettiin.

Mutakakku

150 g Fazerin tummaa leivontasuklaata

150 g voita tai margariinia

1 ½ dl vehnäjauhoja

½ dl kaakaojauhetta

1 tl leivinjauhetta

¼ tl suolaa

4 munaa

2 ½ dl sokeria

1. Paloittele suklaa mikrokulhoon ja sulata mikrossa miedolla lämmöllä (n. 250 W) välillä sekoitellen. Sulata voi ja anna jäähtyä hetki. Sekoita voi- ja suklaasula keskenään.

2. Yhdistä vehnäjauhot, kaakaojauhe, leivinjauhe ja suola.

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita joukkoon jauhoseos vuorotellen voi-suklaaseoksen kanssa.

3. Voitele ja korppujauhota irtopohjavuoka (halkaisija 24 cm). Kaada taikina vuokaan.

4. Paista 200 asteessa uunin alatasolla 15-30 minuuttia. Mutakakun on tarkoitus jäädä sisältä hieman raa’aksi. Anna kakun jäähtyä ennen tarjoilua.

Helle hellii.

Tänään testattiin uudesta Kotivinkistä löytynyttä pikapulla-ohjetta, koska päiväkahvi vaatimalla vaati jotain seurakseen. Ei me muuten. Karkkilakolla ei meinaan totisesti ole mitään tekemistä tämän makeanhimon kanssa. Uskoo ken tahtoo.

Pulla-aineksista huolimatta koostumus oli varsin piirakkamainen. Näpäkästi katosi makeantuska eikä vuokapulleron tekemiseenkään liiemmin auringonottoaikaa huvennut. Pähkinärouhe antaisi varmasti päälle ripoteltuna hyvän säväyksen, se tarttee siis ostaa kaappiin odottelemaan seuraavaa pikapulla-hinkua.

Pikapulla

4dl vehnäjauhoja

1dl sokeria

2tl leivinjauhetta

2tl kardemummaa

1/4tl suolaa

1 kananmuna

2dl maitoa

1dl jouksevaa margariinia

raesokeria, hasselpähkinärouhetta

1. Sekoita keskenään vehnäjauhot, sokeri, leivinjauhe, kardemumma ja suola.

2. Lisää joukkoon kananmuna, maito ja margariini. Sekoita ainekset nopesti tasaiseksi taikinaksi. Vältä turhaa vaivaamista.

3. Voitele vuoka ja kaada taikina vuokaan. Ripottele pinnalle raesokeria ja pähkinärouhetta.

4. Paista pullaa uunissa 200 asteessa noin 20 minuuttia. Tarjoile pulla paistamispäivänä.

Antakaa anteeksi yli-innokas blogikäyttäytymiseni. Se on tämä kesä, joka pistää sormet laulamaan.

Tänään on vietetty päivä hyvässä seurassa, nautittu auringosta ja hikoiltu. Korkattu kunnolla kotiranta.

Sisällä talossa kaikki on kesken, mutta me ei välitetä.

Eilen luin loppuun tämän kesän ensimmäisen kirjan, edellisestä opuksesta oli jo yli puoli vuotta. Mikä häväistys!

Tänään luen loppuun tämän kesän toisen kirjan. Ole kesä ainainen.

Ihmeellinen on ensimmäinen kesä uudessa kodissa.

Eilen huomasin, että voikukat alkavat antaa tilaa muulle kukkajengille. Tuo jos jokin tarkoittaa sitä, että nyt on ihan oikeasti kesä. Sen kunniaksi poimimme nipun noita värikkäitä keittiötä piristämään. Täytyy tosin myöntää, että hieman huonolla omallatunnolla poimimme ensimmäisiä kansan piristeitä omaa köökkiä koristamaan.

Lähipäivinä tajusin, että pihassa kukkii monta isoa vihertäjää täynnään tuota siniviolettia kukkaa. Omassa pihassa, ihmeellistä. Vanhassa pihassamme ei kukkinut muut kuin rikkaruohot sekä muutama puuksi tahtova metrin pituinen risu.

Keittiössä on tapahtunut muutakin uudistuksia kuin kyllikkikimppu. Eilen saimme jääkaapin käyttöön ja joitain aikoja sitten saapui myös mikro. Nyt alkaa olla kalustus kunnossa, ainoa mitä edelleen odotellaan on ne viheliäiset vetimenmotikat. Kiukkuista palautetta on annettu, eri asia reagoidaanko siihen tälläkään kertaa tai jos, niin millä aikataululla. Taisi olla viimeinen tilaus kyseisestä puljusta.

Eilen meikämartta sai jostain myös siinä määrin inspiraatiota, että latoi lähes kaikki keittiön ryönät paikoilleen. Loput pahvilaatikoissa majailevat saisi kai suosiolla heivata kirpparille, näemmä sitä ihminen pärjäisi vähemmälläkin.

Ulkona arppa paisteloo. Matami läksee pakkamaan retkikoria ja ottamaan vieraita vastaan. Kesällä ei sisällä märehditä.

Meikämaamo viikkasi tänään pyykkiä.

Sinänsä tuo toimenpide ei ole tässäkään talossa mitenkään harvinaista nähtävää, sillä kuuleman mukaan joku muukin harrastaa sillointällöin tätä mukavaa toimintaa. Erityisesti lapsiperheissä tuo mainittu puuha nauttii suurta suosiota.

Mukavaa tuo kyseinen harrastus on silloin, kun kodinhoitohuone on toimiva ja siisti. Tällä hetkellä tässä talossa kodinhoitohuone on ensiksi mainittua lähes ja viimeiseksi mainittua ei totisesti, sillä ulkoilma on houkutellut huomattavasti enemmän kuin kodinhoitohuoneen siivous.

Silloin on pakko ryykiä olohuoneeseen pyykkikorin kanssa ja aloittaa valtaisa viikkausoperaatio.

Tänään huomasin, että meikämatami on sairastunut jonkinsortin raitamaniaan. Raitaa näyttää olevan joka suuntaan ja väreissäkin piisaa. Pitänee alkaa kiristää rahakukkaron suuta kirpputorireissuilla noilta osin, jotta ei tule sanomista.

Raidasta ja väreistä tulee tietenkin kätevästi mieleen polka-karamelli. Polka-karamellista tulee yhtä vääjäämättömästi mieleen karkiton kesäkuu, joka starttaa huomenna. Kuka teistä tovereista kykenee elämään kesäkuun ilman mellin melliä? Ilmoittautumisia otetaan vastaan kommenttilaatikossa.

Iltaa toverit!

Tämän mukavaisen päivän kunniaksi tahtoisin julkistaa erään myynti-ilmoituksen.

Kävi nimittäin niin, että tuota kuvissa nähtävää Marimekon Ruutukaava-tapettia jäi käyttämättä lähes kokonainen rulla ja tuo mainittu rulla on nyt kaupan.

Tuo herttaisa tapetti on leveämpää kuin mihin meikätäti on yleensä tottunut, joten ylemmässä kuvassa nähtävä seinä saatiin tapetoitua viidellä vuodalla. Tuosta jäljellä olevasta rullasta saisi meidän normihuonekorkeudella siis vielä kolme vuotaa.

Olisi varsin sääli heittää tuo ihanainen tapettirulla varaston kätköihin, joten kuoma: Mikäli tunnet innostusta tuota rullaa kohtaan, niin lisäkyselyä saa pudotella sähköpostiini. Osoite löytyy sivupalkista. Kiitos.

Meillä on edistetty remonttia, kuten kuvasta näkyy. Uskokaa emäntää, henkisen remontin edistäminen on lähes yhtä tärkeää kuin itse remontointi.

No onhan se armainen mieheni ollut ahkerana. Roudannut roskaa niska vääränään kun taas vaimonsa on keskittynyt joutenoloon ja kaikkeen turhanpäiväiseen höösäämiseen. Eli ei mihinkään. Jotensakin tuo mainittu ryhdistäytyminen on tällä hetkellä totisesti työn ja tuskan takana. Haaveissa siintää aurinkotuoli ja korkkaamaton kirja, edes pari tuntia lepoa ja rauhaa.

Toivottavasti huomenna paistaa aurinko. Meikämarttakin ottaa itseään niskasta kiinni ja raahaa laiskan ruhonsa ja vetelät jäsenensä edistämään roskavuoren häipymistä olohuoneen ikkunoitten takaa. On hauska nähdä minkäkokoinen terassi mahtaakaan kaiken tuon roinan alta paljastua.

Aiai, nyt lipsahtaa matami taas pois aiheesta!

Mutta kun mää en voi sille mitään, että kamera tahtoi tänään laulaa kun aurinko paistoi ja oli lämmin ja rannassa oli melkoiset aallot ja taivas oli kuin hunajaa silmille. Enkä mää voi sillekään mitään, että on kesä tai sille, että sormet tahtoivat tulla tänne näpyttämään ylistyslaulua tuon mainion vuodenajan kunniaksi.

Se on nyt ihan oikeasti täällä, se kesä!