Ruusujen muistolle.

Niin monta kertaa kuin olenkin vouhottanut remonttia tehdessä milloin missäkin huoneessa, että nyt lähtee viimeiset ruusut, niin vasta nyt ne lähti ihan oikeasti! Tämän talon päätoiletista on kirjoitettu tämän blogin neljän vuoden historian aikana tasan kerran, oikeastaan ihan ymmärrettävästä syystä. Tuo postaus kaikkine ruusuineen löytyy täältä. Heippahei ruusuboordi ja lasitiili-ikkuna! Olitte todistamassa montaa helpotuksen hetkeä näiden vuosikymmenten aikana, vihdoin saatte levätä.

Kuten ehkä alun ilokoivasta tekstistä voi kätevästi huomata, niin uusi vessa aiheuttaa runsaasti onnellisia tuntemuksia. Tästä työstä on annettava jälleen kerran kiitos sille, jolle se kuuluu, eli tämän talon ahkerammalle aikuiselle. Kiitos siis hälle, että pari vuotta autotallissa odotelleet kalusteet pääsivät lopulta oikeille paikoilleen. 

Muutama vuosi takaperin tulin hankkineeksi vessaan aivan tavallisen kaapin, jonka päällä on aivan tavallinen lavuaari. Ainoa kriteeri oli, että syvyyttä ei saanut olla kalusteissa liikaa, koska wc on tilana melkoisen pieni. Samalta reissulta Ikealta ostin samispeilit talon kumpaankin vessaan. Tuossa peilissä kohtaa hinta ja mukavan ajaton ulkonäkö nätisti. Puu tuo mukavaa pehmeyttää muuten melko kovikseen tilaan. Edullisesti siis tiukan budjetin rajoissa yritetään tehdä omannäköistä ja ajatonta, käyttöäkin toivotaan kestävän mahdollisimman pitkään. Valaisimen suhteen oli ihan muut suunnitelmat, mutta kun tuo palloinen kaveri tuli kirpparilla vastaan, niin se oli sitten siinä. Seinälaattaa jäi yli keittiön pikkurempasta, joten ne päätettiin hyötykäyttää, jonka lisäksi tuota valkoista laattaa ostettiin toinen neliö lisää. Lattialaatta taas jäi yli alakerran pesuhuoneremontista, joten nekin otettiin hyötykäyttöön. Kaappien vetimet vaihtuvat vielä toisiin, kirpparilöytöjä nekin.

Kuten kuvista näkyy, niin pikkusen on vielä kesken, kun kaksi tärkeintä elementtiä puuttuu, mutta kuitenkin on valmista. Kovin on valjun oloinen vielä tässä vaiheessa, eikä hämärässä otetut kuvat ainakaan auta asiaa, mutta ehkä niistä vähän suuntaa saa tuosta toiletin muodonmuutoksesta. Hyllyä ja muuta pikku viritelmää on toki ajatuksissa, sitten kun niiden aika on. 

Kohta kelpaa asioida ruusujen muistolle.

(Ettei aivan mustavalkoiseksi menisi, niin tässä hieman väriterapiaa. Ihania oksia saatiin eilen ja yhtä ihania annettiin. Eikä anneta lumisateen lannistaa!)