Virkkuukoukussa.
Kun ihminen syksyn tullen tarttuu koukkuun, niin se on menoa sitten. Vauhtia ei hidasta kramppaava niska tai lankahaituvat kurkkuputkessa, ei ristiin menevät silmämunat tai langoilla leikkivä kissa. Kuin transsissa iskee hän koukkua langan taakse, reiästä läpi, taas langan takaa, kahdesta ensimmäisestä silmukasta läpi, taas langan taakse ja taas kahdesta läpi. Syntyy pylvästä niin tolkuttomasti.
Tuossa joitain päiviä sitten kehuskelin viime viikkojen aikana synnyttäneeni satakunta isoäidinneliötä. Sen jälkeen niitä putkahti vielä parikymmentä lisää, kunnes toissailtana sain toverilta pari pikkusta jämärullaa syksyn värisiä lankoja. Niistä langoista riitti yhteen ihan tavallisen pikkuseen värikkääseen isoäidinneliöön, mutta sitten homma lähtikin käpälistä! Kaikki jämälangat on valjastettu käyttöön taistelussa nurkista hohkaavaa kylmyyttä vastaan ja näin ollen puikko on pylvästänyt tuosta värikkäästä minineliöstä pikkusen peiton.
No ensin sen piti olla tyynynpäällinen, nyt se on vauvan peitto. Virkkaamisessahan on se hauska asia, että tuotosta voi pitää käytössä aivan hyvin kulloisenkin kokoisena, kunnes jaksaa taas nyhertää muutaman pylväskerroksen lisää. Tämän hetken tavoitteena on kasvattaa vauvan peitosta viltti ja sitten jos ihan hulvattomaksi herkeäis, niin elähän kettään, kun joku päivä viltti saattaakin synnyttää itsensä päiväpeitoksi parisänkyyn!
Mutta nyt ollaan pulman äärellä; mitä tehdä niille sadalle valmiille pikkuneliölle? Ukkelini pyöräytti kevyesti silmämuniaan, kun ääneen pohdin pikkuneliöiden purkamista ja virkkaamista taas osaksi jättineliötä. Tokihan niihin on työtunteja mennyt, mutta jos sitä ei ajattele, niin mikään ei estä purkamasta. Meinaan siinä määrin rahoissaan ei tässä talossa olla, että raskisin taas ihan uudet langat käydä jättineliöön hamsteroimassa, nyt kun jämät alkavat olla lopussa. Ollako vai eikö olla, siinä pulma.
18 kommenttia:
Itsekin olen iskenyt koukkuni jämälankoihin. Mä oon vaan tyytynyt tuhertamaan säilytyspussukoita ja muita pieniä ja nopeita töitä.
Purkaminen on tullut tutuksi täälläkin :)
Se näyttää ihanalta!
Mä oon itse maailman huonoin purkamaan, joten olisin sitä mieltä, että noista pienemmistä voisi synnyttää jotain muuta ja isoa jatkaa sitten jollain muulla langalla... Ymmärrän kyllä tuon lankapolitiikan, jota pohdit.
Ihanat on värit! Entä jos liittäsit noi neliöt peittoon tollasenaan? :)
Vaikka tiiän tuon purkamisajatuksenkin.. Munkaan mies ei aina ymmärrä miks eka tehä päivätolkulla ja sit jonku oikun ja uuden idean seurauksena purkaakin koko homma ja aloittaa alusta!
Mulle tuli mieleen että teet tuosta villatakkia. Värillinen iso selkään ja yksväriset sikinsokin hihoiksi ja etukappaleiksi. Ei tarvii purkaa ;)
Tee niistä pikkuneliöistä yksi kierros tuon ison ympärille, ja sitten taas jatkat tuota? Tai saisihan niistä varmaan parikin kierrosta :-) Tosi nätti tuo päiväpeiton alku joka tapauksessa on!
:D Mä voin niin kuvitella sen silmiään pyörittelevän miehen sun lähettyville, kun mietit tuota purkamisasiaa ääneen! Mä niin ymmärrän nuo mietteet, purkaisin ainakin ite ja jatkaisin hyvin alkanutta päiväpeittoa, mitä niitä pikkuneliöitä kaapissa säilömään jos tiedossa olis parempaakin käyttöä niille langoille! :)
Virkkaaminen on niin ihanaa!Varsinkin isoäidin neliöt....
Hieno! Tee yksivärisistä neliöistä "kehykset" täkille.:-)
Tuostahan tulee upea kokonaisuus kun yhdistät ison neliön reunoille ne pienet ja sitten koko komeuden reunustat jäljelle jääneillä jämälangoilla virkkaamalla...
Entä jos ompelisit pikkuneliöt sen ison reunoille, siiä tulisi vielä isompi peitto?
Ei hätää, pikkulaput voi ommella raidoiksi isomman virkkuun joukkoon!
Voithan kiinnittää virkaten noita pikkuneliöitä reunukseksi esim. eikös?
Hah! Ihanaa että sun dilemma on nyt tätä luokkaa, tokikaan tätä pulmaa mitenkään vähättelemättä. Pura pienet neliöt, tee iso peitto, sit myöhemmin voit purkaa sen ja tehdä taas pieniä. Ei tuu kato aika pitkäksi!
Älä nyt vaan pura noita paloja, myy mulle!
Älä rakas immeisen lapsi pura nuita, huutonettiin myyntiin tämmösiä makkarasormia ajatellen ja sit ostat uutta lankaa!
Kiitos kommenteista! Tiäkste, ei helpottanu yhtään! Oon yhä yhtä ulalla, että purkaakko vai eikö purkaa (joskin myönnän, että jonnin verran on purettu ja osaksi isoa neliötä virkattu jo). Panostin myös kahteen ihan uuteen kerään, joten eiköhän siitä peitto saada. ;)
Komppaan edellisiä kommentteja: tee yksi välikerros noista pikkuneliöistä ja jatka sitten taas tuota samaa mallikuviota..?
Elisa: Kiitos viestistä! Pikkuneliöiden kohtalo on edelleen auki, saa nähdä mihin suuntaan peitto lähtee muotoutumaan. :)
Lähetä kommentti