Joulukalenteri, luukku 3. 

Joulukoristeista. Jostain kumman syystä tässä talossa on joka vuosi edessä joulukuusenkoristeiden tekeminen, sillä edellisvuotiset a) häviävät itsekseen mystisesti vuoden aikana, b) on syöty edellisen joulun aikana tai c) kuskattu kirpputorille edellisen tavaraähkyn aikana. Oli niin tai näin, niin tänäkin vuonna oli ryhdyttävä joulukoristeita vääntämään!

Näillä koristeilla on aivan selkeät innoittajansa, joihin täten linkattakoon. Pallukkakuvioiset, Kastehelmi-tuikulla painetut koristeet, ovat tietenkin saaneet innoituksensa näistä Kaisan tekemistä mainioista koristeista. Sulkakoristeisiin taas törmäsin Etsyssä ja näin ollen iski tarve saada sulkia omaakin kuusta piristämään. 

Toverin kanssa aloimme päivänä eräänä askartelemaan ja kävikin niin hauskasti, että kuoma oli pikaisella kauppareissullaan napannut mukaan ihan muuta, kuin valkoista askartelumassaa! Kaveria itseään harmitti tämä kyseinen tapahtuma enemmän kuin tätä tekstiä kirjoittavaa henkilöä, sillä oikeastaan tykkään näistä värikkäistä kavereista huomattavan paljon! Ehkäpä jopa enemmän, kuin niistä aluksi kaavailluista valkoisista.

Koristeiden tekeminen on kovin yksinkertaista. Tarvitaan askartelumassaa (tässä postauksessa näkyvät koristeet tehty siis tuosta Fimo-massasta, joka kuivuu itsekseen huoneilmassa), pipari- tai muita muotteja, terävä veitsi ja kenties jotain, jolla tuotoksen pintaa kuvioida. Näissä käytetty siis Kastehelmi-tuikkua sekä Grapponia-kulhoa.

Nämä herkkiksen sävyiset koristukset näyttävät kuusipuun oksalla ihan älyttömän somilta ja ovat helpot ja nopeat tehdä. Sen lisäksi niiden tekeminen on mukavaa! Tässäkin askarruksessa kannattaa varata riittävästi massaa, jotta myös lapsille riittää. Tämän talon ekaluokkalainen painoi piparimuotilla massasta 24 pikkuista ukkelia, jotka aikoo ripustaa oman huoneensa pieneen joulukuuseen joulukuun aikana. Yhden joka päivä. Aika hauska ajatus!

Joulukalenteri, luukku 2. 

Oi kuusipuu. Olohuoneen käytävä pääsi käsittelyyn, kun Lovin vanerinen kuusi saapui taloon. Onhan noin sorjalla kuusella oltava mahdollisimman näyttävä ja sille varattu paikka olemassa! Niinpä roudattiin takkahuoneessa aiemmin majaillut lipasto yläkertaan, nakutettiin hylly sille kaveriksi ja näin pääsi kuusipuu arvoiseensa seuraan erinäisen muun puumateriaalin hellään huomaan. Myös vanerinen pikkulintu lennähti hyllyn päälle istuskelemaan. Tuon kaverin voi halutessaan asetella myös kuusen oksalle istumaan, mahanalusessa on nimittäin lovi ihan sitä varten.

Lovi Oy on vuonna 2006 perustettu pohjoissuomalainen yritys, joka valmistaa kotimaisesta vanerista erilaisia koottavia hahmoja. Tuotteiden toimivuus perustuu suunnittelija Anne Pason kehittämään liitokseen, joka pitää hahmon koossa täysin ilman liimaa tai ruuveja. Näin hahmot on mahdollista myös purkaa varastoon tarvittaessa. Tuotteet valmistetaan 100% Suomessa, kotimaisesta sertifioidusta koivuvanerista.

Tämä marjatta tykkää ihan älyttömästi siitä, että kuusi on ajaton, monikäyttöinen ja se on helppo kasata. Ja varsinkin siitä, että kyseessä on kotimainen yritys, jolla on ihan oma idea ja mitä mainioin ja toimivin toteutus! 

Viimevuotiseen tapaan tämän joulukalenterin luukuista aukeaa käsityöjuttujen lisäksi myös muutama joululahja, joten iloksenne saan kertoa, että pelkkään kuvien töllistelyyn ei tarvitse tyytyä. Näin avataan siis tämän joulukalenterin ensimmäinen Arvonta!

Arpokaamme täten kuusi, jonka väreissä on mistä valita: puu, vaalean vihreä, tumman vihreä, musta, sininen, kirkkaan punainen ja violetti. Ilmoitappa siis kommenttilootaan väreistä mieluisin ja voi olla, että joulupukki muistaa kuusella tänä vuonna juuri sinua kuoma! Arvontaan voi osallistua 12.12 keskiyöhön asti. Voittaja julkaistaan seuraavana päivänä. Kuusionnea kaikille tasapuolisesti!

ARVONTA ON PÄÄTTYNYT!

Arvonta on järjestetty yhteistyössä Lovi Oy:n kanssa

Joulukalenteri, luukku 1.

Se on joulukuu! Uskomatonta mutta totta, niin se vain tuli tänäkin vuonna. Yllättäen ja mustana kuin mikä. Siitä emme kuitenkaan välitä, vaan ympäri somemaailmaa on tänään auennut luukku jos toinenkin, joten auetkoon se myös täällä. Ehkä se musta ja pimeäkin siitä unohtuu, kun saa tarpeeksi nyherrellä joulukoristetta ja lahjaa tässä joulukuun mittaan!

Ensimmäisestä tämän blogin joulukalenterin luukusta putkahti joululahjaidea pienemmille lapsille. Armas toverini teki eräänä jouluna lastensa joulukalenteriin joka päivälle erilaisen (tai vähintään erikuosisen) hernepussin ja jouluna niitä olikin kasassa aikamoinen läjä! Siitä intoutuneena väännettiin tässäkin talossa hernepusseja pienille kummilapsille joululahjaksi ja täytyy todeta, että hernepussien suuri suosio omien lasten keskuudessa yllätti tämän maamon kyllä ihan täysin!

Niillä on pelattu lattialla ristinollaa, keilattu limsapulloja, heitetty tarkkuutta kattilaan, tasapainoteltu pään päällä tai ihan vain kopiteltu - monta iltaa putkeen! Hernepussi pistää nykyajan koneriippuvaisen kansan mielikuvituksen ja kehon liikkumaan aivan yllättävänkin vilkkaana, kyllä näin on nyt todettava!

Nämä hernepussit ovat hauskan malliset; kolmiulotteiset, mukavalta tuntuvat kädessä, tarkasti kohteeseen osuvat ja helpot ommella. Kankaiksi sopii mikä tahansa ja parasta on, että kaappien pohjalla lojuvat kangastilkut saa näin kätevästi valjastettua hyötykäyttöön! Nämä marjatan hernepussit on ommeltu Kaunisteelta taannoin saaduista kankaista*, joista oli vielä sopivat pikkupalat jäljellä. 

Aloita pussin tekeminen leikkaamalla kankaasta haluamasi kokoinen pala. Tämä kuvan ommeltu pussukka on kooltaan noin 10 x 10cm, joten ennen ompelua kangaspitkula on ollut kooltaan 10 x 20cm. Ompele neliöksi ompelemalla kiinni kaksi avointa reunaa.

Käännä ompelun jälkeen kangas oikein päin, töki kulmat teräviksi saksien avustuksella ja täytä herneillä. Kuivatut herneethän on halpoja kuin mitkä, yksi pussi maksaa noin 70 senttiä ja siitä saa lähes kymmenkunta valmista hernepussia! Älä täytä pussia liian täyteen, koska ompelusta tulee vaikeaa ja leikkiessä ei tunnu mukavalta, jos oikein tiukaksi viritetty hernepussi läsähtää päin näköä.

Käännä neliön yläreunaa sisäänpäin noin sentti, jonka jälkeen litistä äkisti avoin reuna aivan eri suuntaan kuin yleensä, eli entisaikasen pillimehupurkin muotoon. Näin syntyy tämä jänskä, mutta kovin yksinkertainen muoto.

Ompele reuna kiinni näpäkästi. Jos herneitä on liikaa, niin juuri tässä vaiheessa ne lähtevät liikekannalle. 

Näin kätevästi samaa toistaen syntyy iso korillinen hernepusseja leikkejä piristämään ja mielikuvitusta virkistämään! Pussukoitten tekeminen on myös oikein mukavaa yhteistä tekemistä. Meillä työnjako meni niin, että yksi ompeli reunat kiinni, toinen käänsi, kolmas terävöitti nurkat ja neljäs lusikoi herneet sisään, jonka jälkeen ensiksi mainittu ompeli viimeisenkin reunan kiinni. Ei kuulkaa kauan nokka tuhissut ja lapsistakin oli mukavaa olla yhdessä tekemässä.

Mukavaa ja inspiroivaa joulukuuta kaverit!

* Tuote saatu blogiyhteistyön kautta

Kuvat: Pekka Mustonen

Maalaiset kävi pääkaupungissa.

Keskiviikkona marjatta ja tyttärensä köröttivät pitkästä aikaa kohti Helsinkiä. Mielessä ja määränpäänä Kaisa sekä Ikean jouluilta, johon oli ystävällisesti kutsu käynyt. Näin päätti tämä autoiluun laiskistunut kansalainen ottaa ja niputtaa oikein kaksi kärpästä yhdellä iskulla; yökyläilyn ja kevään uutuudet.

Iltaa vietettiin Kaapelitehtaalla, jonne taitava Minna oli varmalla tyylillään luonut kaksi erilaista "kollaasia", kuten itse näitä teoksiaan nimitti. Kuulimme ja näimme otoksia keväällä suureen sinikeltaiseen ilmestyvistä kalusteista ja pienesineistä. Erityisen suuresti jäin odottamaan kevään ruokapöytäuutuuksia, sillä ruokapöydän uusiminen alkaa olla tässä talossa erittäin ajankohtainen asia.

Illalla kellahdimme Kaisan vierashuoneen muhkeitten peittojen syleilyyn. Reissu oli pikanen, mutta ei hätänen, siitä kertoo piristynyt mieli. Kiitos Ikealaiset ja Kaisa marraskuun pimeän piristämisestä!

"Melkoinen hengailupaikka!",

totesi 4-vuotias, kun littanasta laatikosta paljastui kokonainen talo.

Viime viikolla saimme kotiovelle toimitettuna ison laatikon. Iso laatikko herätti neljävuotiaassa runsaasti kysymyksiä ja innostusta, kuten ylemmistä kuvista voikin olla havaittavissa. Maamonsa oli tietenkin tietoinen laatikon sisällöstä, mutta talon tulevalle omistajalle tämä ilosanoma valkeni vasta, kun mökkiä alettiin kasaamaan. Kerrottakoot teille toverit, että tuolle onnelliselle pikkuiselle tuli joulu kuukauden etuajassa ja hymy oli niin suupielestä toiseen, kuin vain olla voi!

Eikä ihme, sillä kyllä tuollaiseen mökkiin tekee vähän vanhemmankin mieli ryömiä leikkimään! Parasta on se, että mökki on niin iso, että sinne oikeasti mahtuu myös aikuinen istumaan ihan normaalisti ilman, että vartalo on kouristustilassa välittömästi. Mökki on kooltaan  120 x 80 x 120 cm ja se on tehty hunajakennokartongista, joten se on myös kierrätettävä! Materiaalinsa ansiosta mökki on kevyt, mutta todella tukeva. Mökin saa tarvittaessa purettua viiteen osaan, ja laitettua kuljetuslaatikossa vaikkapa sängyn alle.

Tämän valkoisen pikkupirtin taakse kätkeytyy tamperelainen tulostusalan perheyritys nimeltä Happy Print Oy, joka tekee mm. erilaisia hunajakennokartongista valmistettuja tuotteita yritysten myynninedistämistarkoituksiin. Kaikki tuotteet ovat kevyitä, helppokäyttöisiä, kestäviä ja ne kaikki saa purettua kuljetuslaukkuihin. Tuoteperhe kantaa nimeä Happy Eco. 

Tämän valkoisen talon on suunnitellut Happy Printin Juha Hepokorpi esikoiselleen jouluna 2009. Tuon ensimmäisen mökin jälkeen maailmalle on lähtenyt kymmenkunta valkoista torppaa, sekä muutama mökki painettuna yrityksille messutarkoituksiin. 

Meillä  tiedetään jo nyt, että valkoinen mökki tulee nauttimaan suurta suosiota pitkän aikaa, niin omien kuin ystävienkin lasten leikeissä! Jos jälkikasvusi kaipaa mökkeilemään, niin lisäinfoa/tilauksia voi laittaa Happy Printin Marille osoitteeseen mari.hepokorpi@happyprint.fi. Talot valmistetaan useimmiten tilauksesta ja toimitusaika on 3-5 työpäivää, joten jos joulupukki on kuulolla, niin hyvin ehtii vielä ennen joulua!

Neljävuotias tytär on maamoonsa tullut, joten pikkasia tuunausideoita keksi tuo typykkä samantien mökin irtoavista osasista. Ylhäällä olevaan ympyräiseen ikkuna-aukkoon tuunattiin tarrojen ja tussin avustuksella kello. Ovenkahvakappaleesta tuo tyttönen teki - minkäpä muunkaan kuin kännykän!

Postaus tuotettu yhteistyössä Happy Printin kanssa

Sunnuntaina.

Tuli siivouksen kanssa kiire ennen talonäyttöä, niinkuin aina. Tänä sunnuntaita tiskikoneesta loppui pesuaine, joten oli alettava pikatiskaukseen. Ylimmissä kuvissa siis näyte, miten kätevästi kuivataan järetön kasa tiskiä ilman kuivauskaappia. Aika sutjakkaastihan tuo menee, kunhan ei liian hyvään tottuneen tiskikoneen käyttäjän tarvitse päivittäin tiskiharjaa käytellä. Niin se on kuulkaa ihminen liian hyvälle (ja helpolle) tottunut.

Olohuoneessa vaihtui järjestys, joten kuvasin tuota täällä erittäin runsaasti nähtyä hyllyä nyt uusien kavereittensa kanssa. Sohva muutti toiselle seinälle siitä sitten myös kätevästi. Kummasti pienestä muutoksesta iso ilo! Heti on aivan kuin toinen tila kyseessä. Vaihtelu virkistää.

Joulukalenterit on asetettu asemiinsa. Jälkikasvu ja maamonsa odottelee malttamattomana ensimmäisen luukun aukeamista, joskin porukan vanhin saa suun sijaan silmämunat makeaksi, kun Kanelimaan joulukalenterista alkaa luukkuja aukeamaan. Viime vuonna marjatta aukoi myös samaisen tekijän kalenteria, eikä voi kuin todeta, että kyllä tuli ehtaa silmänkarkkia joka ainoasta luukusta!

Illalla saimme armaita kylään ja vielä sen jälkeen neuloin pari riviä muijaa. Tuo neulomus muuten liittyy joulukalenteriin, joka tänne blogiin on taas tarkoitus joulunodotuksen kunniaksi rykäistä. Tässä kuussa siis hiljaista pitelee, kun joulukalenteria ahkeroidaan, sillä parhaat ideat ja asiat pitää yrittää malttaa jemmata sinne asti. 

Ehän siinä kettään, mukavaa maanantaita!

Päivän alku.

Markkinoinnin uhri tässä terve! Ehkä joku onkin saattanut tätä blogia lukiessa huomata, että tämä marjatta arvostaa päivässä erityisen suuresti sitä osaa, kun päivä on vielä nuori. Jos aamu alkaa hyvin, niin päivästäkään ei voi tulla kovin huono! Paitsi joskus voi, mutta ei pistetä sitä aamun syyksi.

Tuommosiin Alku-hiutaleisiin törmäsin kuulkaa kaupassa. Ensinnäkin ne oli pistetty esille ihan kauheen himottavasti ja toisekseen oli pakattu niin herttasiin bokseihin, että lankesin siinä sitten oikein kahden paketin verran! Pahempiinkin asioihin ihminen voi tietenkin langeta, kuin kaurahiutaleisiin, joten olen antanut itselleni jo anteeksi tämän lipsahduksen.

Ja tuosta päivästä lähtien aamu on startannut maukkaasti puuron voimalla. Näistä kahdesta ehdoton suosikki on tuo sadonkorjuupuuro, jossa on mukana siemeniä. Purutuntumaa pitää olla, tai ainakin se on iso plussa. 

Toinen plussa on kätevä kaatonokka. Ja iso plussa onkin! Pieni mutta suuri asia aamusta nauttivan ihmisen elämässä. Hieman jäi vaivaamaan ne kaikki muut tuoteperheen puuroputelit. Eri makuja oli meinaan niin reilusti, että oikein valinnanvaikeus iski! Kyllä puuro on iloinen asia.