Se on maanantai.

Viikonloppu kului nopeasti kangasvärien ja siihen liittyvien oheistarpeiden parissa. Emännän ollessa poissa kotoa oli ukkelinsa kytkenyt uuden johdon tuohon mötikkämalliseen betonivalaisimeen. Karu ja silti niin kauhean sorja on hän. Makuuhuoneeseen on ilmaantunut myös päiväpeitto, jonka sain ostaa omakseni eräältä teistä lukijatovereista. Aivan mainion ajaton ja sopiva sekin, siitä kiitos vielä kerran!

Pari viikkoa sitten marjatta vihjaili osallistuneensa kurssille, josta oli kovin innoissaan. Nyt kerrottakoon, että tuo kansalaisopiston kurssi oli nimeltään digikuvasta printtikankaaksi ja ai että kun oli nautittavaa päästä suunnittelemaan ja tekemään ihan omia kankaita!

Omaa taidetta ei kuitenkaan kovasta yrityksestä huolimatta syntynyt, joten kankaalle painettiin mm. jälkikasvun taidetta. Noista luomuksista syntyy sisustusta tovereiden huoneisiin sekä mekkoja tyttärelle.

Taulun ja tapetin Birgit on taiteillut aivan kertakaikkiaan ihastuttavan Pässin pään! Meikämartta ei suinkaan ole ainoa tuohon elikkoon rakastunut, vaan sarvipäätä on näkynyt niin sisustuslehtien sivuilla kuin nettimaailmassakin ahkerasti. Eikä kumma, se on niin sympaattinen lempeine katseineen, että tiukkakin emäntä suorastaan herkistyy tuota herttasuutta katsellessaan.

Birgitin Pässiä on nähty tähän mennessä painettuna paperissa, mutta nykyään sitä näkyy tässä taloudessa myös matossa, kangaskassissa, tyynyssä ja verhossa. Kiitos siitä tuolle toverille, joka ystävällisesti lainasi lemmikkiään meikämartan käsittelyyn. 

Kuka muu tykkää pässistä? Ainekset sarvipään painamiseen kankaalle on kurssin ansiosta nykyään siis olemassa, joten olisi hauskaa kuulla, että mihin te kuomat tuota symppistä painaisitte aiemmin mainittujen tuotteiden lisäksi? Ja koska marjatta ruukaa tehä reilusti matskua jos kerta tekee ja sarvipäisiä kasseja odottaa ompelua iso läjä, niin sovitaanpa vaikka niin, että kaksi parasta ideaa palkitaan yllä näkyvillä Pässi-kasseilla! 

Ps. Korostettakoot vielä, että Pässin pää-kassit ja matto on ihan omin pikku kätösin painettu ja että kuvan käyttämiseen ja painamiseen on taiteilijalta lupa anottu ja saatu. Siinä vasta lahjakas somelainen muija!

Olipa kerran vuosi 2013.

Kirja viime vuodesta. Tämän vuoden tammikuussa väänsi meikämartta Ifolorin kätevällä ohjelmalla tämän talouden neljännen vuosikirjan. Tuon mainitun yrityksen asiakkaana on pysytelty vuodesta toiseen siksi, että ohjelma on erittäin helppo käyttää, hinta kohtuullinen ja kuvalaatu riittävän tarkka kotikäyttöön.

Kirjan tekemisen vaikein vaihe on ehdottomasti se, kun pitää valita kaikista tuhansista vuoden aikana kertyneistä kuvista ne parhaat ja tärkeimmät. Sen vuoksi tämä marjatta on kehitellyt vuosien saatossa systeemin, jolla kuvien valitseminen helpottuu huomattavasti. Tuon systeemin nimi on se, että jokaiselle kirjalle keksitään teema.

Vuoden 2009 kirja oli ihka ensimmäiseni. Kirja on näin jälkikäteen katseltuna hieman harjoitustekeleen oloinen, mutta kovin sympaattinen siitä huolimatta. Sen teemana oli olla ikäänkuin aikakausilehti, kannessa komeili kirjan nimi sekä erinäisiä kirjan sisältä löytyviä otsikoita sivunumeroineen. 

Vuoden 2010 kirja jäi tekemättä, ja nyt harmittaa.

Vuoden 2011 kirja kertoo remontista ja opus onkin ytimekkäästi nimeltään Remonttivuosi 2011. Tuona vuonna kun aherrettiin kertarykäisyllä iso osa tämän talon remontista.

Vuoden 2012 kirja on vielä suurimmalta osaltaan tekstejä vailla. Opus on työnimeltään Lasten suusta totuus kuuluu ja tekstit ovat työnimensä mukaisesti lasten muistoja ja kertomuksia tuon vuoden kuvista. Tämä kirja on ollut hidas projekti, sillä nuorehkot lapset eivät jaksa kovin kauaa keskittyä muistelemaan menneitä, joten kirja täytyy tehdä pienissä osissa ja kulloisenkin fiiliksen mukaan. Yllättäen lasten muistot kuvista ovat olleet varsin erilaisia, kuin maamollaan.

Vuoden 2013 kirja on tarina viime vuodesta ja sen alkutekstissä lukee esimerkiksi näin:

"Välillä elämässä tulee aikoja, jolloin mielessä on paljon ikäviä asioita. Silloin on hyvä, että on olemassa kirja, johon on pistetty muistiin mukavia muistoja. Retkiä, yhteisiä leivontahetkiä, lomamuistoja, mukavia hetkiä arjesta, leikeistä ja tekemisistä. 

Tämä kirja alkaa tammikuun lumituiskusta ja päättyy pikkukuusen koristelemiseen joulukuussa. Siinä välissä käydään telttaretkellä, tavataan ystäviä, kiivetään puihin, hypitään kiviltä, uidaan, juhlitaan synttäreitä ja vaikka mitä muuta!"

Uusimmassa kirjassa ei juuri aikuisia näy, mutta lapsia sitäkin enemmän. Se on vähän kuin satu oikeasta elämästä ja sitä onkin luettu varsin ahkerasti. On hyvä muistaa mitä arjen ja juhlan hetkiä on saatu yhdessä viettää.

Näin monen vuoden kokemuksella marjatta halusi vain tuoda julki tiedon, että tässä talossa ei kuvakirjojen ilmaantumisen jälkeen ole paljon tavallisia valokuvia kehitelty. On niin paljon näppärämpi kasata muistot kansien väliin tietokoneella ja kehittää muutama tärkeä kuva kehyksiin tai lompakkoon sitten erikseen.

Seuraa kolme tarinaa siitä, kun tehään ihan ite.

1. Tammikuussa tein valuhommia. Lopputulokseksi saatiin, että noin puolet tuotoksista on käyttökelpoisia joko sellaisenaan tai pienen viilauksen jälkeen. Tämän tarinan pöytävalaisin kuuluu tuohon jälkimmäiseen porukkaan.

Valaisimesta piti tulla ihan toisen muotoinen, mutta muotti pehmeni, kulmat painuivat lysyyn ja hienosta suunnitelmasta tuli epämääräinen mötikkä. Alkuperäinen idea jätetään vielä salaisuudeksi, sillä jatkosuunnitelmat ovat jalostuneet ja uusi yritys testataan piakkoin. Tuo epäonnistunut möykky joutui armottomaan jatkokäsittelyyn, kun se kohtasi keittiön lattialla suurehkon puukon. Puukko jyysti myökystä neliskanttisen oloisen jöntin, joka kaipaa vielä suuresti puukkoa kylkiinsä ja varsinkin pohjaansa sekä lisäksi melko ankaraa hiontaa. Uskokaa pois, kyllä siitä vielä valaisin saadaan! Luovuttamatta paras.

2. Harakka osaa joskus olla kerrassaan rasittava lintu, mutta joissain tapauksissa kovasti sympaattinenkin. Tämä harakkakangas* saapui taloon Metsolasta ja onpahan siinä vaan kyllä erikoisen veikeän oloinen otus! Kankaasta oli ehdottomasti ommeltava tyttärelle mekko ja varsin harakkamainen siitä tulikin. Helma oli ensimmäisessä tekeleessä jopa vähän turhankin lintumainen, joten alaosa otettiin uusiksi parikin kertaa. Vähän överihän tuo on vieläkin, mutta tytär tykkää. Muulla ei sitten niin väliäkään.

3. Piipadoon järjestämässä kässäkerhossa innostuin kovasti Piian tekeillä olevasta tyynynpäällisestä, joka on saanut innoituksensa tietenkin Annon Pandora-matosta. Kuosi suorastaan huusi olevansa kuin luotu villapaidaksi, joten toki oli eskarilaiselle paita neulottava. Tällä kertaa lähdettiin liikenteeseen ihan täysin kokeilemalla aina silmukkamäärästä lähtien ja tekele osoittautui yllättäen aivan sopivaksikin. Paita on tällä hetkellä hihoja vaille valmis ja täytyy todeta, että siitä tulee hieno!

Keskeneräisiä tekeleitä ja uusia ideoita - niistä on kuluneet viikot tehty.

* Tuote on saatu blogiyhteistyön kautta

Ystävänpäivänä nukutaan päiväunet samassa sängyssä ja herätessä huomataan, että kolmevuotias on koristellut sikeää unta kuorsaavan maamonsa naaman sydän-, kirsikka- ja sateenkaaritarroilla.

Onnellista ystävänpäivää teille toverit! 

Uudet ja vanhat, lähellä ja kaukana. Olette tärkeitä <3

---

Metsolan pikainen kangasarvonta sai taas runsaasti osallistujia. Arpakone arpoi kaksi onnekasta, jotka ovat arvat 156 ja 99: 

 E

"Ommellun sulkapussukan jos saisin..."

Putta

"Tuo kolmiokangas kolahtaa enemmän ja oikein mielelläni ottaisin sen metrin kangasta vastaan valmiiksi pussukaksi ommeltuna!"

Onnea voittajille ja kiitos kaikille osallistuneille!

Arvonta järjestetty yhteistyössä Metsolan kanssa

Ompelukärpänen tuli ja puraisi.

Ja silloin ei muuten tee mieli tehdä mitään muuta, kuin ommella. On kuitenkin kauhean kivaa saada jakaa kauniin kankaan ilosanomaa teillekin.

Siksi järjestetään pika-arvonta! Kuvissa näkyy kaksi aivan sympaattista pussukkaa, jotka on ommeltu Metsolan uusista ja järettömän ihanista kankaista. Jätä kommenttilaatikkoon viesti ja kerro kumpi kuosi kolahtaa enemmän. Perjantaina arvotaan kaksi onnekasta, joista kumpikin voittaa metrin verran tuota toivomaansa kangasta! 

Tämän tekstin kirjoittajalla kun nyt sattuu olemaan ompelukoneet valmiusasennossa ja tuore purema iholla, niin kerroppa kommentissa vielä toinenkin asia. Mahdollisen voiton osuessa kohdalle toivotko kankaan kankaana vai soisitko marjatalle ilon ommella kankaasta yllänähtävän kokoinen ja näköinen säilytin ennen postitusta?

Arvontaan voi osallistua siis tämän ja huomisen päivän ajan, eli 13.2 iltaan saakka. Voittajat huudetaan ilmoille perjantaina. Onnea arvontaan!

Arvonta on päättynyt!

Arvonta järjestetty yhteistyössä Metsolan kanssa

Pallonauhat piristää.

Ihan mainio kapistus on kuvioleikkuri, koska onpa näppärää napsutella aivan älytönkin määrä pallukoita varsin helposti. 

Lastenhuoneet ovat olleet tässä blogissa varsin näkyvässä roolissa tämän alkuvuoden aikana ja samalla linjalla jatketaan, sillä meikämartalla on niin kamalasti puuhaa ja tekemättömiä asioita, että aika ei tunnu riittävän kaikkeen. Tämä marjatta on nimittäin jonkun aikaa jo käynyt niin mainiolla kurssilla kansalaisopistolla, että sitä ajatellessa meinaa kitarisat revetä silkasta sisäisestä naurusta! Siitä lisää myöhemmin toki, vielä ei olla siinä vaiheessa, että tuotoksia pääsisi oikein julkisesti esittelemään.

Täällä meilläpäin on aivan mainioita sisustussiskoja, kun järjestävät vaikkapa sellaisia asioita, kuin kässäkerhon, jossa sain lauantaina olla mukana. Siellä virisi myös hetken uinunut neulontainnostus ja nyt on siis siltäkin saralta projekti  työn alla. 

Tyttären huoneessa on uusi päiväpeitto mutta kumman usein juuri tuon huoneen sänky on kuitenkin petaamatta aamusta iltaan. Pilvityynyn kaveriksi painettiin salmiakkityyny perunalla ja kangasvärillä. 

Nyt tää lähtee sinne kurssille, josta niin kovin innoissaan on! Kuullaan!

Arpakone lauloi.

Arctips-arvonta sai huikean osallistujamäärän, kun 334 innokasta kansalaista jätti puumerkin uusien varpaanlämmittimien toivossa.  Väritoivesuosikiksi nousi ehdottomasti keltaisen eri sävyt.  Paljon toivottiin myös tummaa ruskeaa, metsän vihreää, oranssia, marjapuuron väriä, petroolin sinistä, vaaleanpunaista ja nahkakenkien valikoimaan toivottiin erityisen paljon konjakkia. Kuulkaapa, kun ei voi tietää, vaikka jonain kauniina päivänä joku väritoiveista löytyisikin kaupan valikoimista!

Olisihan se hienoa arpoa kengät jokaiselle, mutta pelin sääntö on se, että vain yhtä onni potkaisee tällä kertaa. Arvontakone lauloi suosikikseen tällä kertaa arvan numero 189. Tuon onnekkaan numeron takana on 

 Merja

"Murrettu keltainen olis kiva. Tai oranssi, ei kuitenkaan mikään superkirkas sellainen vaan hillitty."

Voittajalle on ilmoitettu henkilökohtaisesti. Onnea Merjalle ja lämpimiä hetkiä uusissa kengissä! Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille, kommentteja oli mukava lukea. Toivotaan, että toiveenne kuultaisiin!

Arvonta järjestetty yhteistyössä Töysän kenkätehtaan kanssa

Jätskikiska.

Muistatteko sen fiiliksen, kun sai viikkorahaksi vitosen tai ehkä jopa kympin? Sen tunteen, kun tiesi aivan tasan tarkkaan mihin kolikkonsa tulisi käyttämään ja kun vispasi pyörällä kohti kioskia tai kauppaa niin kovaa, kuin jaloista irti sai?

Marjatta muistaa. Kerran pikkuveljen kanssa kertyi kolikoita purkkiin kymmenen markan edestä, kaikki kymmenpennisinä. Kolikot kipattiin lähikioskin tiskille ja tilattiin kymmenellä markalla mustia autonrenkaita. Mutta vielä useammin viikkorahat käytettiin jäätelöön, koska jäätelöä parempaa asiaa ei periaatteessa voi edes olla olemassa!

Viikkorahalla ostettiin varsin usein omat jätskipaketit. Yleensä litran tiiliskivet tai joskus jopa parin litran muovilaatikko, jos oli oikein rahaa päässyt ylimääräistä kertymään. Kartonkinen litran laatikko avattiin toisesta päädystä ja nautiskellen lusikalla kaivettiin hiljalleen sulavaa herkkua ääntä kohden. Ähkyn iskiessä paketti pistettiin pakastimeen odottamaan vatsalaukun tyhjentymistä, mutta aika kevyesti saattoi livahtaa kokonainen pakettikin kurkusta alas kertarykäisyllä.

Noita mainittuja lapsuusasioita tarkastellessa ei luultavasti jäänyt epäselväksi, että lapsuus ja jäätelö kuuluvat tämän marjatan mielestä saumattomasti yhteen. Siksi oli kauhean mukavaa, kun Pingviini-jäätelöltä otettiin yhteyttä ja kysyttiin, että maistuisiko jäätelö? Maistuisi! Niinpä eilen kannettiin jätskikiska olohuoneeseen ja pistettiin pystyyn jäätelökekkerit.

Kaikki Pingviini-jäätelöt valmistetaan Suomessa, Turengin jäätelötehtaalla. Pingviinin 1 litran jäätelöpakkausten valikoimasta löytyy tällä hetkellä parikymmentä makua, joista uusin tulokas on laktoositon salmiakki. Pingviinin nettisivuilla on reseptiarkisto, josta löytyy kymmeniä ideoita jäätelön tarjoiluun.

Pingviinillä on tällä hetkellä meneillään Mun jätskibaari-kilpailu, johon voi lähettää kuvan omasta jäätelöannoksestaan ja voittaa Nokia Lumia 1020:n. 

Jätskipaketit liittyvät lapsuuteen hyvin vahvasti ja onkin enemmän kuin mukavaa saada aiheuttaa samankaltaisia lapsuusmuistoja myös omalle jälkikasvulle, vaikkapa jätskikiskan merkeissä. Myyjätäti oli hyvin tohkeissaan työnkuvastaan ja ostajat osoittelivat toivomiaan päällisiä kuola suupielessä.

Jäätelön lisäksi hyvin vahva muisto nuoruuden päiviltä on Hopea Toffee ja olipa marjatta aivan unohtanut, kuinka maukas yhdistelmä noista kahdesta muodostuukaan!

Lakritsikastike 

1 pussi Hopea Toffeeta

2 dl kermaa

Kuori karkit kattilaan, lisää kerma. Sulata karkit miedolla lämmöllä, sekoita kastikkeeksi. Pilko jäätelö kulhoon ja kaada päälle kuuma lakritsikastike. Lisää höysteiksi karkkeja, marjoja tai hedelmiä tai nauti sellaisenaan.

Jäätelö on hyvää!

Postaus tuotettu yhteistyössä Pingviini-jäätelön kanssa

Luona In.

Tämä marjatta sitten tykkää näistä yksinkertaisen tyylikkäistä ja ajattomista tuotteista! Noiden herttasuuksien takana on Luona In, joka on alavieskalainen nuorten suunnittelijoiden ja tekijöiden perheyritys. 

"Konstailematon muoto, rento ja viimeistelemätön pinta ovat Luona In -kalusteiden idea. Tuotteet antavat pehmeyttä ja luonnollisuutta sisustukseen.

Kalusteet ovat lofthenkisiä, teollisromanttisia, niissä näkyy käsintekemisen leima.

Luona In -kalusteilla on tarkoitus pitää yllä tee se itse -ajattelua, sillä niitä voi pintakäsitellä ja yhdistellä vapaasti."

Piakkoin mallistoon on tulossa myös uusia tuotteita, joita odotellaan ainakin kuvaruudun tällä puolella erittäin innolla! Tulossa on mm. istutuslaatikoita, joissa tulee mukana täydellinen ohjeistus ja aloitusopas esimerkiksi parvekeviljelijälle.  Parhaiten uutuuksien perässä pysyy tykkäämällä Luonan Facebook-sivusta, jossa tällä hetkellä menossa myös huikea arvonta!

Yrityksen tee se itse - ajattelua tukee vahvasti myös pian kauppaan saapuva uutuus; tarrat, joilla vanerikalusteita on helppo tuunata omaan makuun sopivaksi.

Tiedättekö mikä on meikämartalle melkeen yhtä tärkeä asia, kuin kotimaisuus, luonnonmateriaalien käyttö ja ajattomuus? No se, että tuotteista ja eritoten kuvista välittyy aitous, sellainen Astrid Lindgren-fiilis. Koska kaikkihan sen tietää, että elämässä ei voi koskaan olla liikaa iloa ja naurua!

Postaus tuotettu yhteistyössä Luonan kanssa

Karua ja herkkistä.

Siinä on vihertäjää betonimötikän sisällä. Niin on kovasti herkkää. Ensimmäiset valuintoilun lopputulokset ovat päässeet jopa käyttöön asti. Suurimmat tuotokset odottavat vielä totaalikovettumista, ennen muotista pääsyä.

Käyttöön päässyt betonimaljakko on melko pieni ja vähän vino, mutta harjoitustuotokseksi oikein tarkoituksenmukainen ja jotenkin sympaattinen. Kyseisen tuotteen valmistaminen on varsin yksinkertaista. Maitopurkki leikataan haluttuun kokoon ja täytetään löysällä massalla noin puoliksi. Sen jälkeen keskelle tölkkiä tungetaan lasi tai muu vettä pitävä astia. Suurin ongelma on saada lasi pysymään massan sisällä, se kun tahtoi koko ajan nousta ylöspäin. Tämä marjatta ratkaisi asian täyttämällä lasin vedellä ja tunkemalla sen ihan reilulla kädellä massan keskelle. Siitä huolimatta lasin reuna jäi joistain kohti hieman kurkkimaan. 

Koska en tiedä, niin en sano, että pitääkö joku massa vettä itsessään vai ei. Saattaa pitää tai sitten ei, joten pistän lasin tai kapean maljakon seuraavankin betonimaljakon sisään. Korkeampi maljakko tarttis tietenkin saada tuon pienen seuraksi, sehän nyt on selvä. Maljakon alaosa sai kultaa päälleen Tikkurilan Taika-helmiäismaalin suotuisalla avustuksella.