Elokuun ensimmäinen, sekalaisten ajatusten päivä.

Muutama päivä sitten postilaatikkoon kolahti Kotivinkki-lehti ja kuulkaa, tämä martta ihastui ihan kertarysäyksellä! Syynä tähän tuntemukseen oli tuo ylimmässä kuvassa näkyvä herttaisa talo, joka oli suurella hartaudella remontoitu kierrätysmateriaalien suotuisalla avustuksella. Tuossa talossa on kotoisat oltavat, se välittyi jopa lehden sivuilta. Kuvat ja teksti jäivät mieleen. Tämän jutun leikkaan säilöön muistikirjaan.

Taannoin raahasin Norjan matkalta tuliaisina raitamattoja peräkontin täydeltä. Kävi sitten niin, että nykyään niitä saa ihan täältä omasta kotomaastakin mutta onhan noissa naapurimaan matoissa se ulkomaanfiilis. Eräs teistä tovereista vinkkasi pikkumatoista, ja niinpä tämä matami kävi ostamassa kolme kappaletta noita herttaisia raidallisia käytävää piristämään. Lyhyitä olivat ja vähän eriparilevyisiäkin mutta tirvaisin ne kätevästi yhtenäiseksi putkeksi virkkuulangan ja silmäneulan voimin. Seuraavaksi haeskellaan yksivärisiä ja paksuraitaisia mattoja, joista voisi pakertaa kasaan mukavan kollaasimaton olohuoneen lattiaa lämmittämään.

Eräs urheiluliike myi puoleen hintaan tennareita, joten meikämarttakin sai vihdoin omansa. Menkäähän kuomat äkkiä ostamaan ne loputkin, kun kerrankin halvalla saa.

Ilmoitusta seuraa: Tänään on viimeinen päivä osallistua Sinä ja koti-haasteeseen. On jo aikakin saada matami pois sivupalkkia tukkimasta. Rohkeasti mukaan kansalaiset! Toistan vielä itseäni, että kasvojen ei tarvitse näkyä kuvassa. Olen vastaanottanut muutamankin kuvan, joissa ollaan oikein ovelasti piileskeltu kirjan taikka lapsen takana. Tukkiutukoot sähköpostini valtaisasta kuvien virrasta! Rattosaa viikkoa kamut!