1/23/2015

Pehmeet touhuu.
Ompelukone on kaivettu naftaliinista pitkästä aikaa. Pitkä aika on tietenkin laaja käsite, riippuu aivan sanojasta, mutta tällä suulla ja näillä sormilla kirjailtuna pitkäksi ajaksi luokitellaan lähes puoli vuotta kestänyt ompelematon aika ihmisen elämässä. Katsokaas, kun ei oikein ole natsannut ja silloin kun ei innosta, niin kannattaa tehdä jotain ihan muuta.

Niin iski ompeluinnostus kuitenkin tähän taloon tämän viikon aikana ja jos keittiöltä kysyttäisiin niin se vastaisi, että "ja sen kyllä huomaa". Emme kysy, koska olkoot levällään kankaat, langat ja riekaleet silloin, kun on tekemisen meininki! Ja siitä on oltava iloinen, että vihdoin meillä on niin iso pöytä, että konetta ei tarvitse olla raahaamassa pois jaloista joka välissä!

Päätin uhkarohkeasti ommella vaatetusta nuorimmaiselleni lötköistä kankaista, vaikka en saumuria omistakaan. Kireät housut on parasta jättää odottamaan sitä aikaa, kun ruikutan toveriltani saumuria lainaksi. Uskon kuitenkin, että yllänähtävän kaltaiset löysät mekot ja muut pysyvät koossa, vaikka ovatkin ihan vain ompelukoneella kasatut. Niin alkaa olla taas nelivuotiaan vaatekaappi sillä mallilla, että kehtaa kerhoon viedä ilman reikiä polvissa tai kyynärpäihin loppuvia hihoja. Jos kasvaa pituutta 10cm vuodessa, niin onko tuo nyt niin kumma, jos tuntuu, että kaapista loppuu vaatteet kesken?

Vaan nyt on sitten taas. Ompelukone kannetaan vanhalle tutulle paikalleen lepäämään hetkeksi. Pahasti kuitenkin tuntuu siltä, että tämä ei jää tähän...

1/15/2015


Korukätköt.
Tässä talossa on sen verran pieni ja remonttia kaipaava toiletti, että siellä ei ihminen suinkaan halua armaita helyjään säilytellä. Näin ollen korut maleksivat pitkin ja poikin työpöytää, joten tietokoneen edus on ollut väistämättä kaikenlaisen pienen tai suuremman härpäkkeen valloittama.

Vaan eipä ole enää, kun Kööpenhaminan tuliaisina kotiin kulkeutui mitä mainioin korulipas, jossa on aivan herttasesti jopa peili! Materiaaliltaan tuo harmaavalkea säilytin on ihan vain pahvia, mutta uskoisin näin aikuisen käytössä olevan kuitenkin ihan tarpeeksi kulutusta kestävä. Hintaa tälle säilyttimelle jäi huikeat kolme euroa, joten kovin suuria vaatimuksia ei liene hänen hartioilleen ole tarpeellista laskea. Vaan sielläpä säilyy lempikorut nätisti tallessa!

Yksi ehdottoman tärkeä ja ikuinen tuliainen taas oli tuo musta timantti. Materiaaliltaan se on puuta. Paras ominaisuus siinä on tietenkin äkäset magneetit, jotka pitävät osaset tiukasti kiinni toisissaan. Se saa säilöä sisäänsä jonkin oikein tärkeän esineen, sitten kun sellainen tulee vastaan. Ja onhan se nätti ihan noin vaan koristeenakin. Silkkaa timanttia.

1/13/2015

Naama näkkärillä.
Tämä marjatta täällä on joutunut nyt pakon sanelemana totuttelemaan osittain uuteen ruokavalioon. Leipä on sellainen, että se on niin kamalan helppoa tehdä itse ja silti sen lähes aina ostaa kaupasta. Ihme homma! Nyt kuitenkin tämän gluteenittomamman elämän opettelemisen kanssa olen törmännyt, testannut ja hyväksi todennut useita leipäohjeita, joista tässä ohessa yksi. Tämän gluteenittoman näkkileivän ohjeen sain ystävältäni ja se kyllä kertakaikkiaan vei kielen mennessään samantien!

Gluteeniton näkkäri

2 dl maissijauhoja
3/4 dl auringonkukansiemeniä
1/2 dl pellavansiemeniä
1/2 dl seesaminsiemeniä
1/2 dl kurpitsansiemeniä
2 1/2 dl kiehuvaa vettä
1/2 dl öljyä
sormisuolaa/suolahiutaleita

Lämmitä uuni 150-asteeseen (kiertoilma). 

Sekoita kaikki kuivat ainekset kuhossa.

Kaada kiehuva vesi ja öljy kulhoon kuivien aineitten sekaan ja sekoita tasaiseksi massaksi.

Kaada massa pellille leivinpaperin päälle. 

Laita käsi muovipussiin ja ja tasoita kädellä taikina mahdollisimman ohueksi. Määrästä pitäisi tulla pellillinen näkkäriä.

Sirottele viimeisenä sormisuola taikinan pinnalle. Paista uunissa noin tunti.

1/12/2015

Vanhaa ja uutta.
Suurimmaksi osaksi vanhaa, tuolla eteisessä. Ei ole kauheasti päässyt muuttumaan sitten viime kerran, kun siellä on tullut kuvattua. Ja mitäpä sitä hyvää muuttamaan! Jos kaikki toimii ja silmää miellyttää, niin jollottakoot sitten noissa asemissa siihen asti, kun toinen mieli iskee.

Viime viikon lopulla suuntasimme kierrätyskeskuksen laattavalikoimaa tutkailemaan. Saattaa nimittäin hyvällä tuurilla olla niin, että keittiö tulee kokemaan jonkinsorttista muutosta tässä, kun aikataulu antaa periksi ja ylipuhuminen tuottaa lopullista tulosta. Laattoja ei päätynyt auton peräkonttiin asti, mutta tuollainen ihmeellinen häkkyrä kyllä. Jos joku sattuu tietämään tuon härpäkkeen oikean käyttötarkoituksen, niin saa huikkailla. Koska itse en sitä tiedä, niin saa vapaasti antaa mielikuvituksen laukata. Tuo mainio häkkyrä oli sen verran hauska, että kotiinhan se oli raahattava! Nyt se saa roikutella pienempien takkeja, tuollaiset metrin mittaiset kun eivät isompaan hengaritankoon yllä.

Häkkyrässä itsessään on olemassa vain kaksi koukkua, joten sain kaivaa keittiön laatikosta esiin Kööpenhaminasta hankitut kupariset S-koukut. Ostohetkellä niille ei ollut mitään suunniteltua käyttötarkoitusta, joten ihan selkeästi ne oli kuin tähän naulakkoon tehdyt! Samaisen joulukuisen Tanskan matkan tuliainen on myös mustan seinän pyöreä kuparinen hengari, joka kuvissa roikottelee erästä erittäin ryppyistä vaatekappaletta.

1/09/2015

Perjantaina.
Jostain syystä tulee harvemmin vaivauduttua kameran varteen näin perjantaina. Tai ehkä vain tuntuu siltä. Tai ehkä sillä ei ole oikeastaan kauheasti väliä, tulipahan vain mieleen. Tänään kuitenkin teki oikein mieli irrotella ja muutama kuvakin näppäistä.

Tänään on nimittäin semmonen päivä, että yksi iso stressinaiheuttaja on saatu hyvästellä lopullisesti. Kyseessä ei ole suuri asia, mutta silti tarpeeksi suuri, kun se on osana kaikkea muuta. Siitä hyvästä paineltiin nelivuotiaan kanssa R-Kioskille ostamaan Tsinuski-toffeeta ja vihellystikkari. Jos johonkin sokeripitoiseen on tämä marjatta ollut aina lääpällään, niin se on toffee! Mitä sitkeämpi, niin sitä parempi. Ja tuo Hopea-toffeen sisko on kyllä ehkä parasta toffeeta mitä olla voi. Oikein kunnon hammaspaikkojen irrottajaa ja ihan entisaikaisen ruskean kullan makuista ja oloista.

Siinäpä kevyt ylistys toffeelle näin perjantain ratoksi. Päivän rauhaisa hetki vietettiin keittiön pöydän ääressä kera Trendin ja Aku Ankan. Ensiksi mainittu pääruoaksi ja jälkimmäinen jälkkäriksi. Takasivun puhekuplasta löytyi legendaarinen kysymysrimpsu, jota muistan sekä sisarustani että kavereitteni kanssa joskus taannoin hokeneen: Kuka? Mikä? Ken? Kumpi? Kumpainen? Rakastan Aku Ankoissa edelleen aivan erityisesti sen rikasta sanamaailmaa, jolle saa olla suupieltä nostamassa vähän väliä.

Eipä tänä perjantaina tähän hetkeen muuta, kuin rattosaa perjantain jatkoa myös teille toverit!

1/08/2015

Ihanien poikien uusi huone.
Sain loppusyksystä viestiä Photowallilta, josko heidän tapettivalikoimansa kiinnostaisi ja blogiyhteistyötä sitä kautta tekisimme. Voi pojat, valikoimasta sen verran, että valinnanvaikeushan siinä meinaa iskeä, pelkästä katselusta! En kuitenkaan kokenut tarvitsevani tapettia mihinkään juuri silloin, tämän talon seinät kun alkaa olla taputeltu, eikä uutta kierrosta jaksa siinä määrin vielä alkaa ajattelemaan.

Sitten kävi niin, että armas siskoni perheineen joutui kosteusvaurion vuoksi remontoimaan talostaan kaksi huonetta jo toiseen kertaan parin vuoden sisään. Jokainen tietää, että pakollinen remontti, sen keskellä eläminen ja sen edestä pois muuttaminen on stressaavaa aikaa, erityisesti pienten lasten kanssa eläessä, kun välillä tuntuu, että huomattavasti pienemmätkin asiat saattavat ajaa arjen raiteiltaan.

Sisko ja miehensä rupesivat ruotimaan huoneisiin tulevia pintamateriaaleja, kun yhtäkkiä muistui mieleen tuo aiemmin saamani sähköposti. Siltä istumalta lähti Ewalle Photowalliin viestiä ja voi kuinka iloiseksi tulin, kun sain kertoa sisarelle, että saavat valita Photowallin valikoimista haluamansa tapetin uutta lastenhuonetta koristamaan!

Niinpä näin myöhäisenä joululahjana sai kaksospojat ja isoveljensä ihan uuden huoneen käyttöönsä. Kuuleman mukaan "siellä tulee tosi hyvä unet". Sitä en epäile, sillä onhan tuo huone ihana; leikkisä, mutta levollinen. Tapetti on Fine Little Dayn Spruce Sand*, joka miellyttää kovasti myös omaa silmääni. Photowallin valikoimista kolahtaa kovaa ja korkealta myös esimerkiksi nämä tapetit ja suunnittelijat: Ingela P Arrhenius, Lottas Träd, Maria Bergström, Julia Pott, Anna Pernilla sekä monta muuta, mutta kaikkia ei liene järkeä alkaa tähän listaamaan. Kaunista tapettia kaipaavia suosittelen suuntaamaan suoraan sivuille valikoimaa selaamaan.

Kiitos Photowall, teitte tätin iloiseksi!


* Tapetti saatu blogiyhteistyön kautta

1/05/2015

Arki on taas.
Ja joulu saa luvan poistua. Yläkerran käytävälle tönäistiin olohuoneessa aiemmin töröttänyt kaappi, kun ei parempaakaan paikkaa keksitty äkkiseltään. Siihenpä olikin tuossa joulun alla mukava rakennella pientä piparitalo- ja bambiasetelmaa, nyt siinä on karsittuna versiona enää kynttelikkö muistuttamassa joulusta. Niin, ja Kanelimaan kortti tietenkin, koska siinä on niin ihanat sävyt! Kuten Hanna-Riikan töissä aina.

Pikkusen samaa sävymaailmaa löytyy myös langasta, jonka Ruotsista kotiin kannoin. Lanka löytyi ihan paikallisesta supermarketista, Ica Maxista, toverin vinkistä. Joku tuossa monivärisessä langassa vetää puoleensa, jotenkin vain puhuttelee juuri tällä hetkellä kovasti. Samaisesta putiikista löytyi myös muut kuvissa esiintyvät langat, joskin mustavalkoruutuisiin sukkiin löytyi värkit joulupäivän iltana kaverin lankapussista ensihätää hälventämään. Nuo mainitut mustavalkoiset kaverit on tällä kertaa ihan vain omaksi iloksi, omaan jalkaan tehdyt! 

Taidankin painua päättelyhommiin.

1/04/2015

Hyvää uutta vuotta!
Uusi vuosi on täällä ja toivon vain, että edes hiukan lempeämpänä kuin tuo edellinen, joka juuri raketein ja hyvässä seurassa hyvästeltiin. Viime vuodesta sen verran, että ei tule ikävä. Oikeasti pitäisi selata viime vuoden kuvia ja muistoja läpiä, jotta muistaisi, että varmasti siinä oli myös paljon hyvääkin. Vielä ei ole kuitenkaan sen aika. Sen aika on sitten, kun siltä tuntuu.

Tämän perheen joulu kului Ruotsissa, jossa saimme tavata pitkästä aikaa tovereita ja sukulaisia ihan ajan kanssa. Instagram on aloittelijan innokkuudella päivittynyt ahkerasti, mutta tietokone ja pitempikestoiset näpyttelytoimet on ihan tarkoituksella pidetty pannassa loman ajan.

Ruotsintuliaisina puupalloja sekä erinäisiä ruoka-aineksia, eikä vähiten kauniin ulkonäkönsä vuoksi. Kööpenhaminasta tarttui joulukuun alussa mukaan kahvimotti, joka on kätevä ottaa mukaan, jos kiire tulee. Sen pehmeän kuminen pinta tuntuu käpälässä mukavalta, pohjassa lukee Nicolas Vahe´.

Tänä aamuna tein kolmen raaka-aineen pikkuleipiä Vaneljan ohjeen mukaan sunnuntai-aamun iloksi. Näitä on testattava vielä kookoshiutaleilla!

Kun käy vähän aikaa pois omista nurkistaan, niin jopa iskee hinku päivittää kotiaan uuteen uskoon. Täällä ahkeroitiin vihdoin, monen vuoden aikomisen jälkeen, uusi ruokapöytä kierrätyslankuista! Aikaa pöydän tekemiseen meni taitavalla tekijällä pari tuntia. Jalat on vielä väliaikaiset ja penkit puuttuu, mutta kauhean iloinen olen tuosta pöydästä nyt jo. Kaunisteen Kuma-karhu pääsi pöydän päähän keittiön vartijaksi.