4/01/2015

Unelmien täyttymys.
Meinasin ensin kirjoittaa tämän toilettikatsauksen otsikoksi Tavallisen ihmisen tavallinen vessa. Sitten päädyin katselemaan kuvia vessasta ennen remonttia ja tajusin, että eihän tämä ole mikään tavallinen vessa! Tämä on vessa, joka on ollut se vihoviimeinen vaihe tämän talon remonttia, jota on kuitenkin väännetty viimeiset neljä vuotta koko ajan enemmän tai vähemmän. Tuon vessan muutama neliö on tämän reilun kahdensadan neliön kokoisen talon viimeinen remonttikohde, joten se ei tässä talossa asuville kansalaisille tottavie ole mikään ihan tavallinen toiletti! Tekemisen iloa ja onnistumisia mutta myös stressiä ja unettomia öitäkin aiheuttanut monivuotinen remontti on vessan myötä valmis. On siis selvääkin selvempää: se on unelmien täyttymys.

Ja loppujen lopuksi se on kuitenkin vain ihan tavallinen vessa. Aika pieni, mutta kuitenkin ihan riittävän kokoinen, pöntöllä ei tarvitse könöttää polvet suussa. Ainoa kirvelevä tekijä on säilytystila, vaikkakaan meillä ei kyllä kauheasti purkkeja ja purnukoita harrasteta, joten eiköhän senkin kanssa selvitä. Seinälle kaavailin hyllyä, johon eilen jo materiaalit hankin ja maalasinkin. Tänään paikalleen mallaillessa iski tajuaminen, että toiletti on aivan liian pieni kyseisenlaiselle hyllylle. Tuo mainittu lisäsäilytystila päätyy siis koululaisen huoneeseen työpöydän päälle, joten ei onneksi kuitenkaan mene hukkaan.

Tulin hankkineeksi myös kolme murattia, kun olivat alennuksessa, kolme vitosella. Koska tiedän oman taipumukseni aiheuttaa vihertäjille nopea (joskin tahaton) kuolema, niin olen ääneen näille kolmelle eilen taloon muuttaneelle vannonut tekeväni kaikkeni, jotta saisivat elää mahdollisimman pitkän elämän. Googlaan, kastelen, pöyhin, kannan valosta varjoon, otan mukaan etelänlomalle, laskettelurinteeseen ja uimahalliin. Mitä tahansa, jotta pysyvät tyytyväisinä! Tai edes hengissä

Prismasta löytyi kivan rouhean tuntuinen saippuakuppi ja hammasharjamuki. Kaisan kirpparikasasta taas pelastin kultaiset vetimet, joita en omin lupineni uskaltanut vielä mennä paikalleen asentamaan, mutta tulevat antamaan mukavasti säihkettä toilettiin sitten, kun paikalleen pääsevät.

3/30/2015

Kuvaaja ja kuvansa.
Tänään meillä on yritetty saada taloa taas kuntoon talven jäljiltä. Yritys on ollut kova jo useamman viikon ja melkoinen kasa erinäistä kampetta on matkannut kohti kirpputoria, kierrätyskeskusta, pahvinkeräystä ja kaatopaikkaa. Siivoaminen jatkuu, sillä talo on pian julkisessa myynnissä ja olisihan se suotavaa, että mahdollinen tuleva asukas pääsisi tutustumaan puhtoisiin ja mahdollisimman vähäromuisiin nurkkiin.

Nelivuotias innostui anelemaan kameraa omaan käyttöönsä ja niin sovittiin, että saa kuvata oman huoneensa, kun se kerrankin on siisti. En tietenkään malttanut jättää toista kameraa rauhaan, vaan oli ikuistettava kuvaaja, joka mitä mielenkiintoisimmissa asennoissa otti kameralla huonettaan haltuun. Yllä siis kuva kuvaajasta ja sen jälkeen kuvassa olevan kuvaajan kuva, joka täten julkaistaan juuri sen näköisenä, kuin tuo nelivuotias sen muistikortille tallensi.
Lastenhuoneessa muuttui järjestys tuossa jokunen tovi sitten, kun asukas ilmoitti haluavansa "eskarilaisten pöydän, jossa voi tehdä työjuttuja". Ymmärtäähän tuon, joten pöytä raahattiin huoneeseen ja samalla sänky vaihtoi paikkaa ikkunan eteen, josta on kätevä "ihastella maisemia heti kun herään". Pikkulegot, muovailuvahat ja pelit yritetään säilyttää ylhäällä tallessa ja sielläpä ne niin kauniisti ja ei yhtään huojuvan näköisesti onkin pinottuna.
Mummilta saatu mäntyinen arkku oli raahattava huoneeseen, sillä se on ilmiselvä aarrearkku. Arkkuun ei todellakaan saa laittaa ihan mitä tahansa, vaan siellä on kourallinen kolikoita pohjalla sekä muutama tarkoin valittu helmikaulakoru sekä timanttisormus. Ne kaikista tärkeimmät siis. Epäilen, että ihan parisen vuotta saattaa vierähtää, että vuolaana virtaava kolikkovirta yltää arkun yläreunaan asti...
Naulakossa roikkuu ne kaikista tärkeimmät (heti aarrearkun jälkeen), eli prinsessamekot. Yksi halloween-kostyymikin on näemmä tällä kertaa saanut armon roikkua prinsessatamineitten seassa. Liitutaululla hyppeli joulun alla taiteiltuja tonttu-ukkoja, joten kovin aktiivisia seinäänpiirtelijöitä ei ilmeisesti tässä talossa enää asu. Tontuille tuli kuitenkin kevät ja saivat lähtöpassit ennen näiden kuvien ottamista.
Yksi verho on ja pysyy, vaikka välillä joku toinen kangashuiskale käykin sitä haastamassa. Aina tuo Kulkue kuitenkin palaa paikalleen. Lamppukin on killunut katossa nelisen vuotta ja vaikka keltainen ei yleisesti ottaen kertakaikkiaan meinaa enää valua verkkokalvoilta alas millään, niin jostain syystä se ihan kuin kuuluu tähän huoneeseen. Tai sitten siihen on vain totuttu ja ajatus lampunmetsästyksestä laiskottaa. Tärkeintä kun kuitenkin on se, että se tuo valoa kansalle.
Ruusujen muistolle.
Niin monta kertaa kuin olenkin vouhottanut remonttia tehdessä milloin missäkin huoneessa, että nyt lähtee viimeiset ruusut, niin vasta nyt ne lähti ihan oikeasti! Tämän talon päätoiletista on kirjoitettu tämän blogin neljän vuoden historian aikana tasan kerran, oikeastaan ihan ymmärrettävästä syystä. Tuo postaus kaikkine ruusuineen löytyy täältä. Heippahei ruusuboordi ja lasitiili-ikkuna! Olitte todistamassa montaa helpotuksen hetkeä näiden vuosikymmenten aikana, vihdoin saatte levätä.

Kuten ehkä alun ilokoivasta tekstistä voi kätevästi huomata, niin uusi vessa aiheuttaa runsaasti onnellisia tuntemuksia. Tästä työstä on annettava jälleen kerran kiitos sille, jolle se kuuluu, eli tämän talon ahkerammalle aikuiselle. Kiitos siis hälle, että pari vuotta autotallissa odotelleet kalusteet pääsivät lopulta oikeille paikoilleen. 

Muutama vuosi takaperin tulin hankkineeksi vessaan aivan tavallisen kaapin, jonka päällä on aivan tavallinen lavuaari. Ainoa kriteeri oli, että syvyyttä ei saanut olla kalusteissa liikaa, koska wc on tilana melkoisen pieni. Samalta reissulta Ikealta ostin samispeilit talon kumpaankin vessaan. Tuossa peilissä kohtaa hinta ja mukavan ajaton ulkonäkö nätisti. Puu tuo mukavaa pehmeyttää muuten melko kovikseen tilaan. Edullisesti siis tiukan budjetin rajoissa yritetään tehdä omannäköistä ja ajatonta, käyttöäkin toivotaan kestävän mahdollisimman pitkään. Valaisimen suhteen oli ihan muut suunnitelmat, mutta kun tuo palloinen kaveri tuli kirpparilla vastaan, niin se oli sitten siinä. Seinälaattaa jäi yli keittiön pikkurempasta, joten ne päätettiin hyötykäyttää, jonka lisäksi tuota valkoista laattaa ostettiin toinen neliö lisää. Lattialaatta taas jäi yli alakerran pesuhuoneremontista, joten nekin otettiin hyötykäyttöön. Kaappien vetimet vaihtuvat vielä toisiin, kirpparilöytöjä nekin.

Kuten kuvista näkyy, niin pikkusen on vielä kesken, kun kaksi tärkeintä elementtiä puuttuu, mutta kuitenkin on valmista. Kovin on valjun oloinen vielä tässä vaiheessa, eikä hämärässä otetut kuvat ainakaan auta asiaa, mutta ehkä niistä vähän suuntaa saa tuosta toiletin muodonmuutoksesta. Hyllyä ja muuta pikku viritelmää on toki ajatuksissa, sitten kun niiden aika on. 

Kohta kelpaa asioida ruusujen muistolle.
(Ettei aivan mustavalkoiseksi menisi, niin tässä hieman väriterapiaa. Ihania oksia saatiin eilen ja yhtä ihania annettiin. Eikä anneta lumisateen lannistaa!)

3/13/2015

Hylly ja siivoushullu.
Nyt on raivattu kuulkaa, ja raivataan edelleen! Sosiaalista mediaa ja lähipiiriäni seuranneena on todettava, että en suinkaan ole yksin tämän kevätsekoamisen kanssa ja sehän nyt varsinkin passaa. Ei tartte yksin vauhkota kirpparikasojen ja kierrätyspisteen äärellä.

Keittiöön on saatu hylly paikoilleen, kuten kuvista näkyy. Myös valaisin on saanut parinsa rinnalleen, joskin valaisimen polttimo oli ottanut postissa sen verran osumaa, että ei tuota enää valoa. Uusi polttimo on siis hankintalistalla, mutta onneksi ulkoa virtaa valoa tähän vuodenaikaan runsaasti ja pitkälle iltaa, hyvin pärjätään yhdenkin valaisimen voimin.

Tykkään siitä, miten melkoisen pienellä vaivalla keittiö sai ihan uuden ilmeen! Monesta pienestä asiasta syntyy yksi iso ja jo pienikin muutos nostattaa taas uutta raivaus- ja siivousintoa, kun ei kestä katsella uutta muutosta kyönäsessä seurassa. 

Keittiössä häärää eräs rastapäinen nelivuotias, joka sai vesirokossa kannettavakseen runsaasti isoja rakkuloita myös päänahkaan, mikä miellyttävä ajatus. Hiusharjan näkeminen on aiheuttanut paniikkikohtauksen ymmärrettävästä syystä, mutta eilen illalla tuokin takkupesä saatiin ojennukseen. Terveitten kirjoissa aletaan olemaan muutenkin, joten pienimuotoinen eristys ja sitä myöten iskenyt raivaushinku pitänee hetkeksi aikaa hyllyttää ja keskittyä nauttimaan auringosta ulkoilmassa.

Laatat odottavat vielä saumausta, kun täydellistä saumaväriä etsitään. Ajatuksena on, että väri olisi mahdollisimman samaa sävyä betoniseinän kanssa, jotta tuo seinän yläosa ikäänkuin valuisi laattojen saumoihin ja sitä myöten yhdistäisi seinän kaksi eri osaa yhdeksi. Siinä varsin yksinkertainen asia mahdollisimman monimutkaisesti kerrottuna. Tuo kuvassa näkyvä saumaväri alkaa itseasiassa olemaan jo aika lähellä sitä mitä haetaan ja luultavimmin siihen päädytään.
Loppuun vielä arkea ja aurinkoa olohuoneessa. Mukavaa ja aurinkoista loppuviikkoa itse kullekin!

3/10/2015

Kevät kotona.
Tykkään meidän olohuoneesta tällä hetkellä ihan kamalasti. Tuntuu, että se on nyt neljän vuoden jälkeen jotenkin "löytänyt itsensä" (eli ts. asioitten järjestelijä on tajunnut tilan luonteen). Tunteen takana on luultavasti huoneen uusi järjestys, joka rajaa olohuoneen käytävästä ja keittiöstä enemmän omaksi tilakseen.

Kodikkuuteen vaikuttaa selkeästi myös viherkasvit, joita on talossa tällä hetkellä huikeat neljä kappaletta (elossa ja jotakuinkin täysissä ruumiin voimissa olevat), joista pitkäikäisin taisi viettää jo ensimmäistä vuosipäiväänsä. Toisaalta uusin vihertävä ystävä, kuukausi sitten taloon muuttanut, on alkanut heittämään henkeään, vaikka miten yritän siirrellä sitä tilasta toiseen valon perässä ja vettäkin annan. Sepä siinä sitten, että liikaa vai liian vähän, kun mieluummin luovuttaa, kuin antaa elämänsä marjatan käsiin.

Alakerran takkahuoneeseen paistaa  päivän ensimmäinen aurinko, kun yö vaihtuu aamuksi. Takkahuone on kokemassa ihan pikkusta muodonmuutosta hieman turhasta huoneesta vierashuoneeksi. Putkiremontissa tuo huone sai koristeekseen ehdottomasti talon komeimmat putket! Tykkään siitä, miten karu kupari tuo muuten valkoiseen ja pliisuun huoneeseen mukavasti rouheutta. Pintaputket ei siis aina ole lainkaan huono juttu. 

3/09/2015

Terveisiä.
Tänään on ihan selkeästi täälläpäin kotomaata kevään ensimmäinen päivä, ainakin auringonpaisteesta ja yleisestä keväthehkutuksesta päätellen. Kyllä kelpaa ottaa ikkunan läpi aurinkoterapiaa, kun useamman yön itseään raapinut vesirokkopotilas tuhisee taustalla pois univelkojaan.

Keittiö on edelleen vaiheessa. Laattoja ei ole saumattu, valaisimen kaveria ei ole ripustettu, hylly odottaa tasolla pääsyä seinälle. Vessaremontti on edelleen vaiheessa, eli sitä ei ole aloitettu. Vessan aikatauluksi laitettiin leväperäisesti "talven aikana", joten kyllä sen suhteen on alettava ahkeroimaan, ettei mene kesätöiksi. Ja remonttiin ei meinaan tässä talossa kuluteta enää yhtäkään kesää, sen voin kertoa! Eli vessaremontin aika on ihan näillä näppäimillä. Koululaisen parvisänky on maalaamatta, seinä paklaamatta ja siistimättä ja tavarat huoneessa ihan yhtä levällään kuin pari viikkoa sitten. 

Kaikkeen tähän on hyvä syy ja nyt kerron miksi. Siksi, koska on lasketeltu ja lautailtu, hiihtolomailu pohjoisessa, oltu poron kyydissä ja syöty ranskalaisia. On ostettu ja saatu kukkia, nähty ystäviä, yökyläilty ja naurettu enemmän, kuin edelliseen puoleen vuoteen yhteensä. On kertakaikkiaan nautittu elämästä ja huomattu miten se kantaa. 

Elämä on ihmeellistä.

Pst. Ainiin, alunperin piti kirjoittaa nuista herttasista kaatimista, jotka parin päivän takainen pikainen Ikea-kierros tömäytti verkkokalvoille ja jotka päätin tarvivani, niin ankaraa raivausta kuin muuten talossa yritänkin harrastaa. Elämä on ihmeellistä ja korkki aina vain yhtä kaunista.