Ihan hyvä päivä.

Tänään on se päivä vuodesta, joka vääjäämättä tulee jokaisen kohdalle kerran vuodessa. Tuo mainittu päivä on perin tavallinen päivä muille mutta erityinen päivä syntymäpäiväänsä viettävälle. Tänään tiistaina meikämatami täyttää vuosia.

Aamulla läksi meikämartta lapsineen hoitelemaan kauppoihin asioita. Ihan työasioissa kuulkaat, sillä ihmisen on elääkseen tehtävä myös töitä silloin tällöin. Se ei kuitenkaan estänyt tähyilemästä samalla vaivihkaisesti ja ohimennen itselle jotain muhevaa pientä lahjusta, ihan vain varulta, jos muita lahjoja ei vaikka sattuisi tipahtelemaan. Ja niin läksi kätevästi mukaan raitamuki, jota jo jonkin aikaa olen himoinnut.

Sitten toisesta kaupasta menin ostamaan kynttilöitä. Ajattelin ostaa kaikki ne 27 ja ne myös ostin. Pitää ottaa palohälytin pois päältä illalla, ihan vain varulta. Kun otin ne kaikki 27 kynttilää hyllystä, niin sinne ei jäänyt enää kuin yksi kynttiläpaketti. Jos siis kyläläinen aiot juuri nyt lähipäivinä hankkia kynttilän lapsesi yksivuotiskakkuun, niin olen pahoillani.

Ikäkriisi ei tänä syntymäpäivänä näyttänyt hyppäävän nurkan takaa ilkkumaan mutta jonkinmoinen pieni läikähdys kyllä vilahti rintapielessä, kun iskin kynttilät kuppiin. Kuppi meinaan näytti siltä, että se on ihan täynnä kynttilöitä. Ja niinhän se onkin.

Tarkoitukseni oli hankkia vain yksi syntymäpäivälahja, siis ihan vaan varulta mutta voiko ihminen perääntyä, jos näkee syvästi himoamaansa Jaffa-kangasta alelaarissa? Vieläpä ihan valmiina verhona kuulkaat! Syntymäpäivänään jos jolloin saa ihminen olla materialisti, palatakseen ehkä taas huomenna kuriin ja ruotuun.

Nyt tortun vääntöön.