6/28/2013

Helle hellii.
Ja järvessä tarkenee. Oikeastaan tällaisina päivinä, kun mittari huitelee jossain tuolla +30 asteen tietämillä, ei kuuluisi kansalaisen muuta tehdä, kuin lillua raikkaassa vedessä ja fiilistellä. Tänään hilpaistiin illalla kahden sateen välissä uimaan lähirantaan ja voi jehna, että voikin järvivesi tuntua lämpimältä hellepäivän viilentyneessä illassa.

Tuulettimet hurisee. Jos tänä yönä hikoiltaisiin ihan pikkusen vähemmän kuin viime yönä, jolloin soijaa pukkasi siihen malliin, että aamulla lakanat lensivät kaaressa pyykkivuoren huipuksi. Tiskipöydän tilanne on näin kesäaikaan vakiona se, että etippä tuosta joku kolo, johon astiasi ujutat. Illalla sitten raivataan ja pistetään tiskit pyörimään.

Hiki virtailee. Nautitaan siitä, koska se jos joku on kesän merkki!

6/27/2013

Furby.
Esikoinen sai lahjaksi Furbyn. Se on hauska lörpöttelevä leikkikaveri, joka onkin kiertänyt pojan mukana jokaisen naapuruston lapsen luona vierailulla. Se on hellyttävän pehmeä, joskin kovaääninen kaveri, jonka onneksi saa välillä myös hiljaiseksi, kun sen jättää toiseen huoneeseen rauhoittumaan. Silloin se nukahtaa ja torkkuu aina siihen asti, kun lapsi haluaa jatkaa leikkejään. Furby on tarkoitettu 6-vuotiaille ja sitä vanhemmille lapsille.

Interaktiivinen Furby nauraa, kun sitä kutittaa, liikkuu, puhuu ja lörpöttelee.
Sitä voi ruokkia, leikittää ja laulattaa virtuaalisesti ilmaisen Furby-sovelluksen kautta, joka toimii Android-,  iPad-, iPod Touche ja iPhone-laitteissa.

Furbyyn voit tutustua tarkemmin
täällä.

Nyt arvotaan! Voita itsellesi, lapsellesi tai tutulle lapselle oma Furby! Jätä kommentti tämän postauksen kommenttilaatikkoon 15.7 mennessä ja olet mukana arvonnassa. Onnea arvontaan!

Kuvien Furby blogin kautta saatu. Paperinen versio viisivuotiaan taiteilema.

ARVONTA ON PÄÄTTYNYT!

6/25/2013

Tiger Jack(et).
Taannoin lapsuudessa meillä luettiin Tex Willereitä. Alusta loppuun kerta toisensa perään. Lopulta pystyi pelkkää kantta vilkaisemalla muistamaan koko pahvien väliin kätketyn tarinan. Tex Willer on ihana, Kit Carson on ihana, Kit Willer on ihana mutta ihanin on tietenkin Tiger Jack. Kaikista sadoista tarinoista paras on se, joka kertoo Tiger Jackin nuoruudesta. Tarina on surullinen mutta täynnä romantiikkaa. Ah.

Tästä pääsemmekin kätevästi Arizonan aavikolta kierrätyskeskuksen kautta suoraan Sumatran viidakkoon. Käsityölehdessä (SK 3/2013) oli kertakaikkisen herttaisan näköinen villakangastakki. Koska kaava ja ohje näytti haastavalta, oli aluksi harjoiteltava kesätakilla. Kansalainen suuntaa kangasta etsimään tietenkin kierrätyskeskukseen, jossa majailikin oivallinen pala tiikeriä. Tuo mainittu materiaali on luultavasti tarkoitettu aivan muuhun tarkoitukseen kuin takiksi, mutta takki siitä nyt tuli.

Onhan se raju. Niin ruma, että on hieno. Ompeluohje oli alkulukaisun jälkeen vähintäänkin masentava, sillä tämä ompelija ei tajunnut siitä hölkäsen pöläystä mutta lause kerrallaan ja todella hitaasti kangas alkoi kuitenkin muuntautua takiksi.

Kuinka paljon omanseläntaputtelua on riittävästi? On meinaan jonkin verran mahtavaa osata ommella takki, jossa on taskupussit, röyhelöt, takana liikkumaväljyyttä antava vastalaskos sekä neljä napinläpeä. Ja sitä paitsi - määkin haluan tiikeritakin!

6/24/2013

Keskikesä.
Tässä pari asiaa olis mielessä. Ekana vaikka semmonen, että joku aivan älytön kuvaus- ja fiilistelyinto on iskenyt, kun tuntuu kamera aivan kasvaneen käteen kiinni ja kaikelle maailmalle tekee mieli kailottaa jatkuvalla syötöllä, että miten hienoa voikaan olla, kun on kesä!

Toinen asia paljon tärkeämpi. Semmonen, että miten onnellinen ihminen voikaan olla ystävistä. Että on heitä, jotka jaksavat kuunnella sympaattisia ja huonojakin vitsejäsi, seisovat rinnallasi vaikka myrskyäisi, tukevat vaikeina aikoina ja iloitsevat kanssasi, kun olet onnellinen. Heidän seurassaan riität juuri sellaisena kuin olet, etkä pysty ajattelemaan heitä ilman, että kurkkuusi nousee keskimääräistä suurempi pala ihan vain siitä ilosta, että he ovat olemassa.

Lauantain jälkeen mielen on täyttänyt jatkuvasti kiitolliset ajatukset, sillä saimme viettää navetan pihapiirissä mitä mukavimman keskikesän päivän. Avoin kutsu ääneen kailotettiin emmekä joutuneet yksin makkaroitamme syömään, sillä pihamaa täyttyi kesäpäivän äänistä ja tulevista muistoista. Vieraat saapuivat maukkaat eväät mukanaan, joita tuhotessa ja pelaillessa vierähti päivä iltaan. Välissä körötettiin uimaan lähelle rantaan ja illalla lämpeni navetan päädyssä sauna. 23 lasta ja melkein yhtä monta aikuista oli juuri sopivasti.

Kiitos.
Juhannus oli meilläkin herttainen.
Perjantaina suunnattiin koko perheen voimin kesän ensimmäisellä oikealla eväsretkellä lintutornille. Hevosetkin olivat saapuneet kesälaitumelleen siihen lähimaastoon ja onhan niille mukava syöttää vihreää, vaikka pikkusisko vilkuilikin silmälappuheppaa vähintäänkin pelokkaan näköisenä.

Suomen suvi, on se soma! Mutta pitkäkään lahje ei paljoa suojaa, kun teräväpiikkinen hyttysparvi pääsee valkoisen lihan kimppuun. Melko lyhyeksi jääneen eväsretken jälkimainingeissa löytyi kahdelta jalkapöydältä 27 hyttysenpistoa. Koska lapsia ei pikkuset patit paljon hetkauta, on tuon jalkapöytien omistajan oltava jompi tai kumpi meistä aikuisista. Ja koska ei ole tapana riepotella puolisoni jalkapöytien elämää julkisesti, niin ny tiiätte miksi meikämarjatta käyttää jonkin aikaa tennissukkia sandaaleissa.

Silti, hyttysiä tahi ei - ole kesä ikuinen!

6/21/2013

Kirsikka-Brita.
Suomen suven suloisin torttu. Se leivottiin ja koristeltiin jälkikasvun kanssa kolmeen pekkaan tänään ja eihän tuosta tortusta voi muuta kuin todeta, että kyllä siinä on torttu parhaimmasta päästä!

Britahan on siitäkin mukava kakku, että leipova kansalainen voi valita täytteeksi ihan omat suosikkimarjansa. Tässä talossa on jämähdetty kirsikkaiseen torttuun ja kummakos tuo, ei ole kirsikan voittanutta vaikka mansikka hyvänä kakkosena ykkössijaa kärkkyykin.

Tämän juhannuksen Brita tehtiin tällä ohjeella:

Kirsikkainen Brita

Pohja:
125 g voita
1 dl sokeria
2 keltuaista
1 1/2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 dl maitoa

Marenki:
2 valkuaista
1 1/2 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 dl mantelilastuja/rouhetta

Täyte:
kirsikoita (reilusti)
2-3 dl vispikermaa

Koristeluun kirsikoita

Aloita kakun valmistaminen vaahdottamalla voi ja sokeri. Lisää keltuaiset vatkaten. Sekoita joukkoon kuivat aineet seoksena vuorotellen maidon kanssa.

Levitä kakkutaikina suorakaiteeksi leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Esikypsennä pohjaa uunin keskiosassa 180 asteessa 10 minuuttia.

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää sokeri pieninä erinä. Vatkaa kunnes valkuaisvaahto pysyy kulhossa, vaikka kääntäisit kulhon ylösalaisin. Levitä marenki lusikalla pohjan päälle. Ripota pinnalle mantelilastut/rouhe. Paista vielä uunin keskiosassa 180 asteessa 15 minuuttia eli kunnes pinta on kauniin ruskea. Anna jäähtyä.

Vatkaa kerma kovaksi vaahdoksi. Leikkaa pohja kahteen osaan ja siirrä alempi kerros varovasti tarjoilualustalle. Levitä kermavaahto ja pilkotut kirsikat. Aseta kakun toinen puoli kerman ja marjojen päälle. Koristele kirsikoilla.

Hyvää juhannusta!

6/19/2013

Matkalla menneisyydessä.
Menin navetan vintille hakemaan pitsireunaisia lakanoita. Nuo monta vuosikymmentä sitten mankeloidut vitivalkoiset lakanat oli pakattu muun liinavaatekaapin kanssa suureen ruskeaan pahvilaatikkoon ja siellä ne olivat kiltisti odottaneet uutta elämäänsä kesästä ja talvesta toiseen.

Löysin hääkuvankin, ja parittomia kahvikuppeja. Katsoin, kun valo leikki lankkulattialla. Ajattelin. Onko tuo hääpari juonut hääkahvinsa näistä kupeista? Ottanut lisäksi sokerikakkua, josta taittanut sormilla palan? Tuo kaunis nainen mustassa jakkutakissaan ja pilkullisessa kauluspaidassaan, onko tuo nainen tarkistanut aikaa tuosta pienestä ruskeasta pöytäkellosta? Ja onko tuo vakailmeinen mies rakentanut tämän vajan ovet? Asettanut paikoilleen nämä kivet, tehnyt tämän lattian, jolla minä nyt seison? Onko tuo kuvan nainen virkannut pitsin tämän lakanan reunaan?

Mitä he sanoisivat nyt, kun pihamaalla on taas elämää? Kun pitsilakanat pääsevät uuteen käyttöön, juhannuspöytää kaunistamaan? Kun piha täyttyy lasten äänistä, kesäpäivän tuoksuista ja mauista? Kun vapaasti rehottanut heinikko siistitään juhlaa varten, kaivon päälle rakennetaan uusi kansi ja saunassa saunotaan taas? 

Minä luulen, että he pitäisivät siitä. Tiedän.

6/18/2013

Reima.
Sattuipa niin mukavasti, että saimme lahjakortin käytettäväksi Reiman verkkokauppaan. Pähkäilyn jälkeen päädyttiin siihen, että viisivuotias tarvitsee kunnollisen, vettä ja tuulta pitävän kesätakin. Toveri valitsi itse suosikkinsa ja tänään takki testattiin sopivaksi. Se on passelisti väljä hyppiä temppuradalla, se pitää kuivana säässä kuin säässä ja on varsin ajaton. Hihojen kasvunvara takaa sen, että takki on toivoaksemme vielä ensi keväänkin takki. Sininen on lempiväri.

Reimalla on nyt ale ja lisäksi alekoodilla KOTIPALAPELI613 saa 10 euron alennuksen vähintään 50 euron arvoisista kertaostoista. Alekoodi koskee myös alennettuja tuotteita. Koodi on voimassa 30.6 asti.

Postaus tuotettu yhdessä Reiman kanssa. Postaus sisältää mainoslinkkejä.
Piilopaikka.
Saimme lauantaina Vihreän talon kesäjuhlista mukaamme monen mukavan yrityksen lahjoittamia tuotteita. Kahvit ryystettyämme saimme iloksemme omaksemme Arabian Piilopaikka-sarjan kahvimotin ja lautasen. Tuo uusi korvallinen kaveri tulee niin olemaan tulevien aamujen piristäjä, että se liitetään jopa jonon jatkoksi Muista mukaan kesälomalle-muistilistaan.

Ja kesäloma, sehän kolkuttelee ihan oven takana! Miten monta mukavaa uinti- ja eväsretkeä, inisevää hyttystä, hikikarpaloa, teltan vetoketjun suhahdusta, aurinkorasvan hajua ja hiekkaista varvasta siihen sisältyykään. Parasta on, että ei vielä tiedä.

Tytär sai oman piilopaikkansa, kun kaaoksessa ollutta lastenhuonetta on raivattu niin kolan kuin jätesäkinkin suotuisalla avustuksella. Tyynylle päällinen maalattiin ihan ite muutama päivä sitten ja maalin räiskiminen jos joku oli nastaa. Vähän väriä livahti keittiön seinällekin mutta kun sukkelasti pyyhki pois, niin eihän siinä käynyt kummosestikaan. Valkoiset lakanat tuovat kauniit kesäunet.