Tätä blogia kirjoittaa tällä hetkellä todella äimistynyt henkilö.

Pari päivää sitten matami huuteli klikkailijain puoleen eikä olisi unissaankaan voinut kuvitella sitä hyväntahtoisen viestien ryöppyä, joka sähköpostiini satoi. Jokainen on luettu ja mieleen painettu, kiitos niistä!

Silti tunsin niitä lukiessa myös suoranaista nolostumista. Viime päivät täällä on kasvateltu silmäpusseja yhdessä öitä ahkerasti valvovan yksivuotiaan kanssa ja otsalla on lerpattanut makkara, josta ruokkisi kokonaisen suvun, jos ei olisi maultaan niin katkeransuolaista.

On mäkätetty, podettu huonoa omaatuntoa, pyydetty anteeksi ja sitten aloitettu koko ruljanssi taas alusta. On tiuskittu toverille, joka hyväntahtoisesti kirpputorilta soitti, josko kirjaintaulu kiinnostaisi, ihan vain siksi, että takana oli taas kerran valvottu yö.

Kiitän siis ja pyydän anteeksi, oikeasti en vissiin ole yleensäottaen kovinkaan mukava ihminen.

Viestejänne lukiessa nousi martan nuppiin ajatus: koska nämä kansalaiset ovat nuin hyväntahtosia ja muutenkin mukavia, että ihan ilman arvontaakin jaksavat piristää nakihtavan päivää, niin olkoot tämä samalla myös arvonta.

Arvonta on suoritettu tuohon mainittuun ketjuun viestin jättäneiden kesken. Pieni Polkka Jamin taulu lähtee anonyymille, joka kirjoitti näin:

Täällä yksi vaaraton kotiäiti Keski-Euroopasta kyttää sinua ja muutamaa muutakin blogia joissa esiintyy remppaa, lapsia ja oivaltavaa sanailua. Itseriittoisuudestani huolimatta en kuitenkaan usko olevani vastuussa nuista kaikista latauksista.

t. Veera

Olisiko vaaraton-Veera niin kiltti, että laittaisi osoitetietonsa sähköpostiini, joka sivupalkista löytyy.

Kiitos kaikille, ootte ihan kunkkuja kaikki tyynni!

Ps. Tiedän että se on oikeasti Andy. Jos jollakulla sattuu olemaan ylimääräisiä y-kirjaimia varastossa, niin postia otetaan ilolla vastaan.