8/08/2011

Toisinaan tällainen pinnallisenpuoleinen matamikin saattaa hairahtaa ajattelemaan syntyjä syviä.
Tänään maalailin pihalla papparan vanhaa tv-tasoa. Tuuli huojutti puita ja viilsi vilpoisasti. Jälkikasvu kirmasi ympärillä ja oli jatkuvasti tunkemassa itseään maalipurkkiin tai muuten vain kimitti minkä kurkuista lähti. Kävi niin hassusti, että yllättäen huomasin ajattelevani syksystä jotain positiivista.

Elämässä on niin paljon tärkeämpiäkin asioita kuin remontti.
Tänään olen ajatellut erityisesti ystäviä, niitä veriperheen ulkopuolelle kuuluvia. Että pitikö elää näinkin iäkkääksi ennen kuin lopulta tajusi ystävien todellisen merkityksen? Sen, että ei ole mitään merkitystä onko ystävä nainen vai mies, nuori vai vanha, musta vai valkoinen, urheiluhullu vai sohvaperuna, landepaukku vai kaupunkilainen, sisustushullu vai kirjatoukka, umpisiisti vai boheemi. Ainoa mikä on tärkeää on se, että ystävän seurassa voi olla sataprosenttisesti oma itsensä ja että toiseen voi luottaa yhtä varmasti kuin kallioon. 

Tänään omistan paljon ystäviä, jotka olen omaa tyhmyyttäni hätistänyt viereltäni syystä tai syyttä. Ystäviä, jotka olen tuntenut koko elämäni. Ystäviä, jotka ovat uusia mutta silti niin tuttuja. Ystäviä, joiden puolesta olisin valmis antamaan vaikka vasemman käteni. Ystäviä, jotka jaksavat kuunnella pateettisia juttujani ja katsella väsähtänyttä naamatauluani päivästä toiseen. En voi kuin ihmetellä ja kiittää.

Muistetaan arvostaa ystävää ja näyttää välittävämme, vaikka se varsin usein tuppaa ainakin tällä matamilla unohtumaan. Ilman ystäviä emme olisi mitään.

Niin, ja siitä kaapista tuli sitten tomaatti. Aika rajua.

24 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ihan törkeen hieno kaappi. Voisi olla kallistakin modernia disainia. Upea löytö!

Anniina N kirjoitti...

Todella kivan punainen tuli kaapista! jos yhtään jäi ylimääräisiä maalinrippeitä, olen valmis maksamaan niistä ;)

Tuuli kirjoitti...

Rillukka, teille on tullu ihanasti väriä! Me tullaan tässä joku päivä vielä sinne kyläilemään.

Pitäis alkaa itekki tekemään vuokraluukusta jonkinmoista pesää syksyn varalle, jos se vähentäis vähän tätä syysahdistusta. Mikä siinä vaan on, että en oo vieläkään ennättäny kangaskauppaan, vaikka sinne on noin 1.5 kilometriä, ja oon yrittäny ainaki kaks kuukautta?

aNNa kirjoitti...

No kyllä, rajua on :D

Itse tein saman huomion ystävistä, oiskohan ollu keväällä jossain kohtaa. Positiivistahan on että asian edes huomaa ja epäkohtaa alkaa korjaamaan :)

Satu kirjoitti...

Osaisinpa minäkin käyttää värejä yhtä rohkeasti. Kaunista ja kodikasta.

Lapsuuden runo "ystävyys on kallein aarre" taitaa olla tottakin todempi, tänäänkin. Se on hassua, miten joihinkin tuntee heti ystävyyttä. Kuten blogin kautta sinuun, sitten livenäkin.

Anonyymi kirjoitti...

KAapista tuli ihan mahti! tosi maukkaan värinen... sinä se osaat - todistettua tuli taas kerran.

Ja kyllä, ystävät on elämän suola ja sokeri <3 mut mikään, kukaan, missään, ikinä, ei voita siskoja!! ne on ystävistä parhaita! ainakin mulla! :)

Memma kirjoitti...

Mukavasti kirjoteltu. Sanoisin, ajatuksia herättelevästi :)
-Meri

Dooda kirjoitti...

Tuli just hieno, mainio!

Ja viksuja kirjoitit ystävistä. Mä olen viime aikoina paljon miettinyt näitä juttuja - näin vanhemmiten ja lapsellisena kun tuntuu, että ihan liian harvoin näkee omiaan ja ei ehkä itsekään ehdi/viitsi/jaksa niin usein pitää yhteyttä kuin pitäisi. Että ne tärkeimmät onneksi pysyy rinnalla, vaikkei kuukauteen tahi vuoteenkaan nähtäisi. Ilman ystäviä elo olis aika kakkaa.

pami kirjoitti...

Hieno kaappi! ja teidän koti on ku karkki! :)

Asiaa puhut ystävyydestä!:)

Virpi kirjoitti...

Tosi hieno tuli kaapista!:)

Ja kyllä,ystävät on aarre!

Riina kirjoitti...

Totta turiset, ystäväni <3
Koska valut tännepäin?

ps. tomaattisi on tosi makee!

Satu kirjoitti...

Ilman ystäviä olisi elo monin verroin kurjempaa.

Upean tomaattinen sävy tuli tv-tasoon :)

Lilla kirjoitti...

Voi kallis toverini. Juur näin. Oot kovin tärkeä!

Tomaatti on tarkoitettu juuri tuon väriseksi. Värivalinta meni nappiin.

Sannalinnea kirjoitti...

Makeen näkönen tomsku, tykkään kyllä.

AnnaS kirjoitti...

Kaapista tuli makea!

Minä mietin juuri eilen vanhoja ystäviäni, joista en enää edes tiedä mitään. Ystäviä yli kymmenen vuoden takaa, jotka sitten syystä tai toisesta jäivät. Haikeaa, mutta onneksi nyt tajuan pitää ystävistä kiinni. Ainakin yritän enemmän.

Anonyymi kirjoitti...

Hei!!

meillä raksan ollessa tuntuu että on ihan pihalla muusta elämästä, muista ihmisistä. ja kyllä kaipais enemmmän että joku "vetää" siitä vähän irti.
väri-iloa täällä blogissa aina, kiva!
Päivi

Riitta Sinikka kirjoitti...

Tomaattikaappi ON ihana!!!!terveisin romulyyli-riitta.

hr kirjoitti...

Vesi herahtaa tomaatista kielelle, tekstistä tulee hyvälle mielelle! Ja edellisestä vielä, että rovva on kovin sievä upeassa viitassaan!

Rillirousku kirjoitti...

Anonyymi: Meikkuki tykkää!

Anniina: Ollaan yhteydessä asian tiimoilta. ;)

Tuuli: Tulppaani! Ei oo väliä, jotta onko se kangaskauppa lähellä vai kaukana, jos jalat ei vaan kuljeta siihen suuntaan. :D Joskus ne materiaalit on jo talon seinien sisäpuolella ja siltikään ne ei vaan kertakaikkiaan päädy paikoilleen. :) Ainaskaa meillä!

aNNa: Niin on!

Satu: Rohkeasti vain värejä päin. Joskus menee huti mutta onneksi aina ei. :)

Ja kuule, tuun kylään teille tässä ihan lähiaikoina, uso pois! Sillä sitä samaa tunnen minäkin.

Anonyymi: Kaappi on nimenomaan mehukas! :D Siskot on parhaita, ainakin tuo mun yks. Paras sisko koko maailmassa.

Memma: Hyvä jos herätti ajatuksia, se ei liene koskaan pahitteeksi. :)

Dooda: Niin se on. Että vaikka näkis vuoden välein niin silti juttu jatkuu siitä mihin viimeksi jäi. Sitä se on. Tai sitten sitä, että näkee lähes päivittäin ja silti vaan jaksaa kuunnella niitä toisen marinoita ja ilakointeja. Se on sitäkin. :)

Pami: Karkki on hyvää! T. Karkkilakkolainen ;)

Rillirousku kirjoitti...

Virpi: Kiitos ja niin on. :)

Riina: Valutaan, en lupaa tällä kertaa mitään. ;) <3 Tultiin juur papan luota P:lasta. Oltiin alkuviikosta siellä. :)

ps. Tomaatti kiittää!

Satu: Tomaatti on hyvä, kiitos! :)

Lilla: Niin sinäkin armainen <3 Tomaatti sopii tomaatille.

Sannalinnea: Niimmäki!

Anna S: Sepä se. Mutta taitaa olla niinkin, että muuttuvat elämäntilanteet ja muut vain joskus ihan väkisinkin erottavat jotenkin. Siis jossain määrin. Mutta itse pitää kuitenkin pitää kiinni siitä, mitä on.

Päivi: Kiitos! Niin se on. Joskus pitää kiskoa itse itsensä liikkeelle tai käskeä jotain kiskomaan. :)

Riitta Sinikka: Kiitos.

hr: Tomaatista tulee vesi kielelle ja viestistäsi hyvälle mielelle. Että kiitos! :)

Emmi kirjoitti...

Alkusilmäykseni kaapista oli tosiaan, että nyt olet löytänyt design aarteen!

Anonyymi kirjoitti...

Mistäpä olette ostanut teidän kauniin ruokapöydän? : D
- Iitu

Rillirousku kirjoitti...

Emmi: Ei design aarre mutta aarre hyvinki! :)

Anonyymi: Pöytä on aikoja sitten Jyskistä ostettu. Oikeasti semmosen tammen sävynen mutta maalasin sen, jotta se pysyis hengissä vielä vähän aikaa. :)

Elli kirjoitti...

Onneksi löysin tänne. Ihana blogi, ihana koti!:) Tiedä vaikka täällä suunnalla vaivaava värittömyys alkais joskus väistyä näiden sun kuvien herkkuvärien ansiosta!