Muijattaa.

On kesä ja ulkona asteita kymmenen, vähän jopa alle. Se ei silti estä ompelemasta kesäleninkejä.

Taannoin päätin, että jos joskus omaan tyttären, niin hällä tulee oleman mekkoja kaapit pullollaan. Talvella sain myös päähänpinttymän itse ommelluista kesäleningeistä. Oli siis opeteltava.

Postipoika toi alkuviikosta Mekkotehtaan tätien ihanan uuden mekkokirjan. Sain selata kirjaa jo ennen kuin se ilmestyi kauppoihin ja pakkohan se oli saada myös omaksi. Kirjassa on monta herkullista mekkoa mutta niiden lisäksi myös kaavoja ja ohjeita niin nuken mekkoon, pehmoleluihin ja kangaslaukkuihin kuin myös limsakorin nikkarointiin. Aivan makonen kirja lapselliselle ihmiselle.

Kyllä tytön on hyvä aina muutama hörselö omistaa, joten tämä martta päätyi kokeilemaan yllänähtävän mekkomallin ompelua. Kaavat ovat uusi asia tälle matamille, sillä takkien ompelun lisäksi en moisia ole kuunaan käyttänyt eikä vaateompelu muutenkaan ole kovinkaan pitkissä kantamissa. Täytyy todeta, että viiden tunnin vääntämisen ja monen monituisen purkusession jälkeen olin valmis luovuttamaan ja morkkaamaan tätejä huonosta ohjeistuksesta. Oranssinen leninki sai toimia testikappaleena.

Eilen läksin kangasta ostamaan. Muijaan päätyminen tulee tuskin kenellekään yllätyksenä. Tällä kertaa kyttäsin ohjeet kirjain kirjaimelta ja huomasin, että huonon ohjeistuksen sijasta syy saattoi hyvinkin olla tämän emännän luetun ymmärtämisessä. On nimittäin niin, että kun tuota taitoa on jaettu, niin meikämartta ei ole varmastikaan töröttänyt lähelläkään jonon alkupäätä.

Seuraava mekkomalli on katseltuna ja kangas hankittu. Kesäleninkejä ei voi koskaan olla liikaa. Helteitä odotellessa.