5/21/2012

Voikukkien aikaan.
Toukokuu ei ole kohdellut silkkihansikkain tänä vuonna. Aurinko ja voikukat eivät ole kyenneet edes yhteisvoimin piristämään tätä mustanpuhuvaa maamoa, joka on viime viikot kasvatellut silmäpussejaan ja vaeltanut ympäriinsä kuin mikäkin harmaanaamainen haamu.

Viimeisin viikko on ollut yhden positiivisehkon päivän jälkeen todella laahaava. Meikämarjatan lähipiiri on joutunut kärsimään jatkuvaa valitusta aiheesta ja varsinkin aiheen vierestä. Ukkospilvi on väijynyt nurkan takana ja mahdollisen pienen leppoisan hetken jälkeen emännän silmäpussit ovat taas alkaneet viuhua milloin ketäkin parkaa lähimmäistä kohti varsin uhkaavasti. Positiivisinkin toveri on lannistettu muutamalla sapekkaalla elämänviisaudella ja osa läheisistä on mitä luultavimmin muuttanut tämän martan nimen kohdalle puhelimeensa tikkukirjaimin ELÄ VASTAA.

Kerronpa nyt teille, piinatut toverini, että jopa on vaihtunut ääni nasaalin rintapielessä. Tänä aamuna kaikui hartaana luonnon kutsu, oli lähdettävä retkelle. Evääksi riitti vesi ja popcorni ja suunnaksi otettiin vanha tuttu lintutorni ja sen lähimaasto. Tuo paikka vei  taannoin myös syksyahdistuksen muihin maisemiin.

Maalla on mukavaa. Jo ensimmäisellä askeleella sen huomasin. Linnut lauloivat, aurinko paistoi, maa tuoksui ja kengänpohjiin tarttui kuralillua. Kesä astahti sisään väsähtäneeseen päänuppiini ensi askelmalla. Se ei kysellyt tai pahoitellut viivästymistään. Se vain asettui taloksi. 

Tänään paistaa aurinko, ja minä haluan uskoa kesään.

12 kommenttia:

Ida kirjoitti...

What a lovely colourfull mess!

JULI kirjoitti...

Nuo kuvat! Niin Astrid Lindgren-saduista, että määki niin tahon retkelle! :-) Hyvähyvä, kyllä se pääkoppa siitä alkaa tokeneen!

Lilla kirjoitti...

Mä niin nauroin tälle.
mulla se tän päiväinen ei ehkä tehonnu ihan niin hyvin ku sulle, mutta toivottavasti mun myrsky menee kanssa pian ohi ( oikeesti ei mee ikinä, ma tiedän)
Mut tää tekstinpätkä piristi illan!
<3

Heidi kirjoitti...

Aivan ihania kuvia sekä kaks ihanaa pellavapäätä...

Kikka kirjoitti...

ihanasti kassi ja neule puunoksalla !

Virpi kirjoitti...

Tosi kauniita kuvia,suloisia lapsia <3

hanka kirjoitti...

Kyllä se kesä ja voikukat piristää mutta myös sellaista kevätväsymystä meinaa pukata päälle.kun pitäis ehtiä sisällä tekemään ja ulkonakin olis kiva olla ja työtkin pitäisi jonkun tehdä ja lapset hoitaa.ihania retkikuvia:)

Merja kirjoitti...

Ihana kirjoitus!kyllä kaiken mustimmankin jälkeen aina koittaa se auringonpaiste.Toivon sulle paljon näitä hyviä päiviä ja ihania retkiä!

sanna kirjoitti...

Sattuipa hassusti, me oltiin tänään myöskin lasten kanssa metsässä eväsretellä. Siinä kyllä mieli kohentui vaikka metsään lähti aluksi aina kiukkuinen äiti.

Upeita satumaisia kuvia olet retkeltä ottanut :)

pikku viu viun äitee kirjoitti...

tutun tuntuisia tuntemuksia ollut sielläkin...:) Siis ne alavireisemmät. Mutta täälläkin tänäään vähän eilistä ja montaa montaa edellistä päivää parempi fiilis. ihania kuvia.

Rillirousku kirjoitti...

Ida: :)

Juli: Astrid rules! Eiköhän se kesä tästä lähe rullaileen, sinähä sen tiijät. :)

Lilla: Ja sinäkihän sen tiijät, että joskus on oot saattanu kevyesti kärsiä tästä rypemisestäin. Niin määki sun. Koitetaan kestää!

Heidi: Kiitos. Niin ne on <3

Kikka: Sielläpä keikkuvat, turvassa muurahaisilta. :)

Virpi: Kiitos. :)

hanka: Niin, se on kummallista. Että kun pitäs vaan osata olla ja nauttia hetkestä, joka päivä edes suurimmaksi osaksi. Vaan kun hommatkin on tehtävä. :)

Merja: Kiitos kauniista sanoista! Samoin teille sinne. :)

sanna: Kiitos! Kyllä retki aina kummasti piristää. Varsinkin, jos pääsee oikein kunnolla luonnon helmaan, keskelle ei mitään. :)

pikku viu viun äitee: Kiitos! Aurinkoa sinnekin. :)

Meeha Meeha kirjoitti...

Your pictures with the happy kitchen and the sink full of dishes are the best thing ever! Hello from Romania, I've been in love with your blog for a while :)