5/08/2012

Aurinkoterapiaa.
Tänään on ollut luonnon kannalta kaunis päivä. Kesä alkaa tuntumaan, sillä ulkona voi aivan hyvin olla vähän vähemmällä vaatteella jo. Mieli on silti kovin apea. Aurinko kuitenkin antoi terapiaa, edes vähän, vaikka muuten kaikki tuntuukin aika harmaalta ja tasapaksulta. Kevät toi mukanaan väsymyksen mutta vielä isommassa mittakaavassa kuin ikinä olisi voinut arvatakaan. Mutta elämän on jatkuttava.

Sumuun eksymistä on hidastanut huomattavasti uusi ystäväni ompelu kuin myös vanhat ystäväni kirjahyllystä. Unohtamatta tietenkään näitä kolmea läheistä ihmistä tässä lähellä ja niin montaa tuossa vähän kauempana. Takki-intoilu on vaihtunut laukkuharjoitteluun. Valmiina on yksi pieni ja yksi iso ja varsin monta on suunnitteilla. Sitten kun taas jaksaa. Nyt tehdään vain sen verran mitä on pakko ja mikä tuntuu piristävältä.

Takkikilpaan voi jättää äänensä vielä reilun tunnin ajan, menkääpä äänestämään!

5 kommenttia:

Krisse kirjoitti...

Voimia suruun! Olen myös samaa mieltä, että aurinko on mahtavaa terapiaa. Syksyllä tällaiset asiat tuntuvat vielä raskaammilta, jos mahdollista. Muistakaa puhua tunteistanne!

Lotta kirjoitti...

Voimia, paljon!

miniE kirjoitti...

Ihania kuvia! Sä se jaksat pakertaa kaikenlaista. Tsemppiä laukkutehtaaseen. :)

hanka kirjoitti...

aurinko on kyllä semmoinen piristysruiske ettei malta sisällä pysyä.hieno laukku on valmistunut.voi kun saisi edes rikkinäiset vaatteet korjattua.mies osti pari vuotta sitten lahjaksi hienon ompelukoneen mutta hyvin vähälle on sen käyttö jäänyt.

Rillirousku kirjoitti...

Kiitos kaikille piristävistä viesteistänne <3