Viikon loppua.
Katselin tänään ruokakaupassa torttuja. Siinä oli kinuskitorttua ja vadelmavastaavaa, jotain sitruunaistakin. Huomasin siinä niitä katsellessa, että se on vissiin äitienpäiväkin ihan ovella.
Tämä viikko on ollut puuroinen. Kodinhoitohuoneen pöytä on täynnä viikkaamatonta pyykkiä, roskapussi haisee ja villakoirat juoksevat kilvan ovelle toivottamaan taloon tulijan tervetulleeksi. Se on semmoista tämä elämä välillä.
Järkytykset opettavat.
Tämä suru on iskostanut huuruiseen päähäni entistä vahvemmin jo aiemmin ymmärretyn elämänohjeen. Sen, että arki on parasta. Ei aina huvita siivota tai pestä pyykkiä mutta nekin voi jättää välillä tekemättä. Tekee mieluummin jotain piristävää, josta kaikille tulee parempi mieli. Tai sitten ottaa lapsia mukaan auttamaan, tekemään yhdessä. Pienikin osaa tyhjentää astianpesukonetta apuna tai ripustaa pyykkejä.
Vaan niin se vain kuitenkin varsin usein on, että kiireinen maamo haluaa tehdä itse, että saa nopeammin. Aivan kuin olisi joku kiire johonkin. Ei arjesta voi olla kiire mihinkään, sitä vartenhan täällä ollaan. Elämässä arkea yhdessä tärkeimpien kanssa. Suru opettaa arvostamaan entistä enemmän sitä, mikä on oikeasti tärkeää.
Höttöinen pää ja arka mieli on varmasti seuralainen vielä pitkän matkaa tässäkin talossa. Elämä opettaa joskus kovalla kädellä. Tämä blogi tulee kuitenkin jatkossakin olemaan pintaa oikeasta elämästä, sillä tärkeimmät asiat ja syvimmät tunteet pidetään itsellä. Nauretaan ja itketään, yksin ja varsinkin yhdessä tärkeimpien kanssa.
Postipoika toi alkuviikosta muistoja herättävän sinappisen laukun, joka on peräisin täältä. Aivan koululaisolo iskee, kun tuon laukun nykäisee selkäpuolelle keikkumaan.
Eilen ovenraosta työntyi sisään varsin ruma lampuntekele. Tuo kaveri saa maalia pintaansa mitä pikimmiten, sitten pitää vielä keksiä sille jokin oiva roikkumispaikka. Se on kevät nyt, kaikinpuolin.
8 kommenttia:
Noita opetuksia ei kyllä kukaan tarvitse. Kamalaa. Syvä osanottoni kaikille.
---
Sisustusasioista ei tee mieli kirjoittaa samaan viestiin, mutta kirjoitan kuitenkin, kun niin tai näin, niin mikään ei muutu...
Olen uusi lukija blogissasi ja tykkään näkemästäni kovasti. :) Näissä kuvissa näkyy paljon koukkuja/naulakoita, oletko itse tuunannut vai mistä hankittuja? Juuri blogissani olen mietiskellyt, mistä persoonallisia koukkuja tai naulakoita kylppäreihin ja vessaan.
Teidän eteinen on aina vaan täynnä toinen toistaan ihanempia laukkuja! :D Saanko udella mistä on tuo jakkaran luona sijaitseva harmaa, kuviollinen iso kassi? :)
Liisa: Kiitos osanotosta. Uskon sanojesi saavuttavan myös voimia eniten tarvitsevat.
Nämä pinnalliset asiat tuntuu aika vähäpätöisiltä, jopa turhilta tällä hetkellä. Tärkeysjärjestys on korostunut entisestään mutta kyllä se silti niin vaan on, että ihminen on aina jossain määrin pinnallinen otus. Kyllä jokainen aamulla miettii, että mitä sitä päällensä pistäisi ja toivoisi sen olevan mahdollisimman omaa mieltä miellyttävää. Niin se vaan on.
Valkoiset koukut on itse tehty vetimistä ja S-koukuista. Värikkäät puutapit on blogiystävältä saatu.
marjohei: Ei eteinen, vaan vaatehuone, korjaan ma. :) Harmaa kassi on itse ommeltu Marimekon kankaasta. Alemmassa postauksessa se näkyy vähän paremmin.
Lämmin osanotto täältä myös! Oli eräs läheinen täällä kahvilla viikolla ja kyllä varmasti pistää miettimään monenlaisia. Täälläkin vaikka en tuntenut.
Mulla on tuollainen lamppu mutta vaan puunvärinen odottamassa että isäni saisi sitä joskus fiksattua sähköjen kanssa kun oli vähän saanut kolhuja. Tuskin lähivuosikymmeneen sitä ehjänä vielä näkee ja sitten se taitaa olla so last season. :)
Hyviä oivalluksia, vaikkakaan niitä ei tarvitsisi opia rankimman kautta :( Arkea varten täällä ollaan, se on niin totta. Jaksamista kaikille teille ja onneksi kesä on jo tuloillaan, monesti vuodenaikojen muutos auttaa surussa ja sen taakse jättämisessä (vaikka ei tietenkään unohduksessa, ja hyvä niin)
Pakko muuten kysyä, että oliko tuo laukku lahjus vai ihan oma ostos? En saa oikeastaan koskaan selvää täällä mitkä tuotteet on lähetetty sulle blogissa nostettavaksi, mitkä on mainoslinkkejä ja olisi kiva saada ne helpommin selville :)
Totta turiset. Tuo kiire - niin totta! Mihin voi olla muka aina niin kiire, tekemään seuraavaa hommaako?!
myyrä: Kiitos! Tuon lampun toimivuudesta en mee takuuseen mutta roikkukoon sitten koristeena vaikka. Ja sitäpaitsi mikään ei oo ikinä last season jos siitä vaan ite tykkää. :)
Oi mutsi mutsi: Niin on, kun ei tarvitsis rankimman kautta tajuta asioita. Mutta niin se vaan on, että elämä opettaa.
Laukku on omin pennosin hankittu. Merkkaan blogin kautta saadut tuotteet Blogiyhteistyö-tunnisteella, löytyy tuolta sivupalkin tunnistelistasta. :)
Juli: Sitäpä juuri, seuraavaa kohti on kiire, tosin sekin pitää tehdä kiireellä, että ehtii seuraavaan. Jne. Sitä se on.
lämmin osanotton suruun.täällä eilen harjoiteltiin lauluja kuorossa. esittämme ne helatorstaina pikku enkelitytön hautajaisissa.en tiedä miten pystyy laulamaan.elämä pysähtyy ja turha kiire unohtuu ainakin hetkeksi näiden pysäyttävien kuolemien keskellä.voimia sinne.
Lähetä kommentti