3/07/2012

Takeista.
Tätä sivua seuraavalle on saattanut tulla tutuksi se tosiasia, että tälle martalle ei ole annettu pitkäjänteisyyttä syntymälahjaksi kovinkaan avokätisesti. Pitkäjänteisyydellä tarkoitan kykyä keskittyä kulloiseenkin asiaan keskittyneesti ja rauhaisin mielin. Jos kuvittelee ompelevansa elämänsä ensimmäisen vuoritetun takin kumikankaasta yhden päivän aikana, niin silloin kannattaisi ehkä katsoa peiliin ennen urakkaan ryhtymistä.

Takkutukkapoika sai ruskean takkinsa loppujen lopuksi. Takki vilvoitteli illan lumihangessa eikä lopputulema ole aivan sitä mitä piti mutta tarpeeksi lähelle. Luovuttaminen ei aina ole hyvä asia. Varsinkaan, jos viskaa takin rangan kaaressa ovesta pihalle ja kiukuspäissään naputtelee itsensä netin syövereihin liian kivan valmiin takkivalikoiman äärelle. Pitää palauttaa se takki sitten kun se postilaatikkoon ilmaantuu.

Mutta kylläpä tämä maamo nyt tahdissa täällä omaa selkäänsä taputtelee, kun oikein kaksin takein antoi selkäsaunan en osaa ommella-tuntemukselle! Eilinen harmitus ei hävinnyt kukkakaupoilla kuitenkaan tarpeeksi, joten vanha raitalakana joutui kokemaan kovia matamin kynsissä. 

Taannoin omasin anorakin, joka oli mukava. En enää edes kykene muistamaan sen väriä, vain sen, että se oli   lepposa kiskasta niskaan. Tuo takki mielessä harjoittelin tyttärelle anorakin tekoa. Aivan sympaattinen siitä tuli ja koska harjoittelussa on puolensa, niin sitten siinä seuraavassa anorakissa on nuo puutteet korjattu. Tiiättekö, aina ei oikeastikaan kannata luovuttaa ja pääasia on, että on itse tekeleisiinsä edes jotenkuten tyytyväinen. Kunnianhimo kunniaan!


Thank you for your kind words Little Birdie and Mamamekko!

28 kommenttia:

nuokku kirjoitti...

No voi hitsinpimpula. Katsoin alkuun notta ootpa upeat takit löytänyt, mutta sainkin todeta että vielä upeammat olet tehnyt!

NAKU kirjoitti...

Uskomatonta, kuinka hienoja! Kestäisiköhän meikällä hermo yrittää? Kerrassaan upeita ovat.

Anonyymi kirjoitti...

Vautsi vau!
Hatunnosto paikallaan, oleppa hyvä! :)
Itsellä aloitettuna ihan kaksin kappalein neulottuja paitoja omalle tytölle, mutta kun niissä molemmissa joku mättää ja sitten ne onkin saanut olla keskeneräisinä tuolla kopanpohjalla. Kun pitäisi aina onnistua heti ekalla kerralla!
Sinun tekeleesi on ihan mahtavia!
Typyn takin kangas on todella söötti ja pojan takki on ihan kuin Fjäll rävenin takit konsanaan.

Peurankello kirjoitti...

Siis kerrassaan makoisa Marianne -anorakki!

Hanna kirjoitti...

No siis herranen aika, noihan on ihan upeita takkeja! Nyt rinta rottingille ja leuka kohti lokkeja! Wau! Mäkin kaivan kohta taas kaava-arkit esiin ja alan viritellä saumuria iskuun. ;)

Sanna kirjoitti...

Minen kestä kun sinoot niin taitava. Ihanat takit! :-)

Mervi kirjoitti...

Wow!

Ei todellakaan hankimatskua! Noihan on ihan loistavat!

Ja suloinen tuo punavalkoraitainen :)

Elsa/ Oi mutsi mutsi kirjoitti...

Mahtavaa! Aina on hienoa ylittää itsensä kuten minä sukan kantaään kanssa :) Mieti, sit kun aika koittaa niin sä voit ommella vanhojenpäiväpuvutkin lapsille :D :D

Unknown kirjoitti...

Hienoahan sä oot saanu aikaseksi, ruskee on ihan ku Mini Rodinin tuotantoo :)
Kerran eläköön kaikille ihanille takatakuille! I know so well what is all about...

Lepäävä esteetikko kirjoitti...

Tuo raitatakki on tyrmäävä!

Maire kirjoitti...

No saat kyllä syystäkin olla ylpiä itestäs!

Heli kirjoitti...

Nonni!! Vai et muka osaa?? Kaksi mahtavaa takkia muutamassa hassussa päivässä. Mainiota!!

aajuska kirjoitti...

Sinnikäs sinä! Ihanaiset takit pakersit!

Anonyymi kirjoitti...

Sä teit sen!!!
Hienoja takkeja. Toi tytön takki on kyllä aivan söpö!!
ompelu kunnianhimo kunniaan ;) !

-Sanelma-

Anonyymi kirjoitti...

Hianolta näyttää ja taputtaisin olkapäätäsi jos yltäisin! Kiitos taasen tästäkin inspis pläjäyksestä.
Vakkari-vaklaaja K

Tiina kirjoitti...

Vau, niistä tuli söpöt!!! Eihän ookaan hankalaa. ;)

Mietin just tänään, että kunnollinen ompelukone on tosi iso tekijä siinä, kokeeko ompelun ja onnistumisen iloa. Toivottavasti tämä harrastus saa jatkoa sullakin nyt kun bvauhtiin pääsit - etkä ihan yksinkertaisilla alkanutkaan! =)

Rillirousku kirjoitti...

Kiitos kaikille takkien puolesta!

Haluan vielä kertoa, että tämä asia kävi koko perheen hermostolle ensimmäisen takin osalta melko ankarasti, joten ihan helpolla ei tottamaar päästy! :D Toinen olikin jo sitten iisimpi yksilö.

Sitä en vielä osaa sanoa, että suosittelenko ketään yrittämään. Riippuu hermoston venyvyydestä. ;)

Anonyymi kirjoitti...

Vau! Molemmat takit on niin hienoja. Taidankin ompeluttaa omani sulla;)

Jonna

Anonyymi kirjoitti...

mä niin tunnistin itseni tosta, hetivalmistahelposti-jutusta.. Sä nyt kuitenkin sait minutkin jotenki luottamaan siihen, että onnistuisin.. Ensimmäinen hengenahdistus tulee tosiaan kankaista, toinen kaavoista.. Yhyy! Mutta mä joskus tässä vielä onnistun, kerran sinäkin;D olin niin helpottunut sun takki hankeen-päivityksestä ja nyt iski ahdistus.. Mun pitää onnistua! Hyvähän se vaan on, että nää blogit potkii yrittämään:)

Rillirousku kirjoitti...

Jonna: Kiitos mutta ei kiitos! ;D

Ilona: No elä nyt suotta ahistu! Nimenomainen pointti tässä asiassa on se, että joku toinenki viskelee takkeja hankeen ja joskus ne jää kesken mutta myös se, että siitä huolimatta se SAATTAA valmistua. Ja juuri se, että hermoton ihminenkin voi joskus yllättää ittensä. ;)

Piña kirjoitti...

Voi mitkä hienot takit teit! Ja onhan niissä ostotakeissakin virheitä, mutta niitä ei samalla tavalla huomaa. Itse olen kulkenut äitini ompelemissa vaatteissa, ja toivottavasti myös oma lapsi saa enemmän äidintekemiä, kunhan tehdään vähemmän hampaita ja nukutaan enemmän.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos kannustuksesta.. silti ahdistaa. seurasitkos tosimummon ohjetta vai jotakin muuta? Millä kaavoilla sä onnistuit? Mä olen varma, että onnistuisin jos joku leikkais mulle ne kankaat valmiiksi, mutta kaavojen kanssa saan mahahaavan.. miten ne muka onkin niin vaikeet.. toisaalta ehkä se siitä ko alkaa piirtämään ja leikkaamaan vaan:)

Enni kirjoitti...

WAU!! Teikkis se kyllä osaa!

Minna-Leena kirjoitti...

Ei todentotta kannattanut luovuttaa! Todella hienoja ja niin upeasti kohdistettu raidat sivusaumassakin että!

Olantaputus täältäkin :)

Rillirousku kirjoitti...

Pina: Nimenomaan! Kaikki aikanaan. :) Virheet pomppii silmille omissa tekeleissä, tuonkaan ruskean takin käyttäjä ei saa MISSÄÄN NIMESSÄ ikinä laittaa huppua päähän, oli tilanne mikä hyvänsä. :D

IlonaN: Ei ne kaavat oo vaikeet! Tai oli ne sillon koulussa kyllä, ehkä niistä teki hankalat? Viime syksynä piirsin elämäni ekat lähes ite, oli loogista, ei vaikeeta. Muuta ku piirtelee viivaa pitkin vaan ja kattoo lehestä eri kappaleet, että mitä tuloo. Tein osittain TOsimummon ohjeella, vähän piti soveltaa kun en laittanu ollenkaan vetskaria. Etin lehdestä mahd perus hupparin kaavan (siis tuo ruskea takki) ja siitä muokkasin vähän huppua ja tein pidemmäksi, niin ja lisäsin taskut omasta päästä. Pitää kai vaan uskaltaa yrittää. Tiukkaa teki mutta valmistupa kuitenki. :) Yritä ihmeessä ja vuodata täällä väliaikatietoja! :D

Enska: Wau itelles! Sun vihreä se tämän takkivimman sillon viime kesänä alotti. :)

Minna-Leena: Kiitos taputtelusta! Viitinkö edes vinkua, että sivukohdistukset meni OIKEASTI vahingossa? Huomasin vasta kuvaa ottaessa, että tuurilla vissiin meni. ENpä moista hoksannu kappaleita leikatessa ja ommellessa edes ajatella! Mutta hyvä niin. :)

joska kirjoitti...

Nää on kyllä hienot, onneksi valmiista ei näe kaikkea sitä tuskaa mitä tekijä välillä ehtii tuntea. :D Teet kyllä siistiä jälkeä vaikka muuta puhut. :)

Kenkä Pavlos kirjoitti...

Pijun komeita takkeja tuli etten sanois. Varsinki Peekillä toudella komia!

Rillirousku kirjoitti...

Joska: Tuskaa oli, voin kertoa. :D Lopputulos kai on kuitenkin se mistä pitäs olla ilonen ja koittaa unohtaa ne hankeen heittelyt. ;)

Pavlos: Tänkkistä!