3/22/2012

Tänään mielessä neljä kysymystä.
Viikko sitten vietimme rattosan iltapäivän jäällä. Mukana monta mukavaa sekä lapikkaani. Nuo mainitut kengät eivät ilmeisimmin pitäneet mönkijäajelusta ja nuotiolla istumisesta yhtä paljon kuin omistajansa, sillä imivät itseensä vettä kuin viimeistä päivää ja kuivuivat märän näköisiksi. Ovat rumat kuin mitkä ja mitä ilmeisimmin pilalla, mikä avuttomille avuksi?

Vuosi sitten muutimme taloon, jonka ala- ja yläkerran erotti tukevat portaat muovimattoverhoilulla. Muovimatot ovat saaneet häipyä, vain liima jäi muistoksi betonin pintaan. Tuota olemme katselleet jo reilun puolen vuoden ajan mutta pelkällä katselulla ei näemmä tule tulosta. Mikä portaisiin pinnaksi?

Makuuhuoneessamme majailee suihkukoppi sekä wc. Huoneen makuuosiota ja toilettitilaa ei erota mikään vaan sängystä on suora näköyhteys suihkuun sekä ääniyhteys vessakopperoon. Suunnitelmat jonkinlaiseksi näkösuojaksi ovat olleet kovasti mietinnässä mutta tila on ollut täynnä makuuhuoneremontista jäänyttä työkalua ja maalipurkkia. Tänään, vain kaksi kuukautta makuuhuoneen valmistumisen jälkeen, tämä matami tempaisi itsestään irti sen verran, että siivosi koko helahoidon. Kysymys kuuluu: onko mahdollista olla näin ylettömän laiska ja tympääntynyt remontointiin?

Työhuone on kuin tornadon jäljiltä, sillä siellä on lähipäivinä ollut niin huvipuisto kuin uimahallikin. Lattia on täynnä patjaa ja peittoa, tietokoneen löytää työpöydältä kun vähän kaivelee. 
Talon yksivuotias on osoittanut omaa tahtoa ja pätevän emännän elkeitä parin kuukauden ajan mutta nyt sama on iskenyt myös nelivuotiaaseen. Jos asiat eivät suju toivomallaan tavalla, niin kaveri pistää ranttaliksi. Tavarat lentelevät ja suusta hypähtelee melkoisia sammakoita, eikä mikään tunnu kelpaavan. Tuo samainen kaveri osaa kuitenkin välillä olla myös leppeä vanha itsensä ja eilen esittikin pyykin viikkauksen lomaan ilmaantuneen halailutuokion jälkeen tärkeän kysymyksen: "Äiti tiesitkö, että hali tulee sydämestä?"

25 kommenttia:

Rimpsukaisa kirjoitti...

Miusta nuo portaat on hienot noin :)Lapikasasiaan odotan innolla neuvoja,olis parit nahkakengät itsellänikin vastaavassa kunnossa eikä lankki tuosta pelasta.

Anonyymi kirjoitti...

Oi, sinulla on ihana nelivuotias!

Itse vasten omaa tahtoa lapseton; liikutun kovin just näistä viisaitten pienten ihmisten puheista :)

Moni lapseton kaverini kaipaa juurikin sitä pientä vauvaa ja kääröä ensisijaisesti, minä taas ajattelen vauva-ajasta pidemmälle ja mietin millainen pieni viisas ihminen minun lapseni olisi, millasia juttuja hän kertoisi, millainen persoona hän olisi?

Nauti vaikka ymmärrän toki, että rankkaakin se on; perheellisen arki :)

t. eräs blogisi lukija

Nna kirjoitti...

mitä, luulin että nuo portaat on tarkoituksella tuollaiset. hienot! kenkiin kokeilisin ehkä levittää kauttaaltaan nivea cremeä ja hieroa jollain pehmeällä sienellä. jäävät kyllä ainakin alkuun varmaan tummemmiksi kuin alunperin, mutta saisi väriä tasoitettua ja kyllä se taas ajan myötä siitä vaalenee. toinen vaihtoehto on viedä suutarille hoitoon, en tiedä mitä siellä tekisivät.

Emmi kirjoitti...

Voi ihana sitä nelivuotiasta! Tärkeä huomio! :)

Onneli kirjoitti...

Mikä ihana kysymys, sekin varmasti suoraan sydämestä :)

LauraQ kirjoitti...

Mulla ei ole vastausta yhteenkään kysymykseen. Mutta sen vaan halusin sanoa, että lakkaa nyt hyvä ja ihana ihminen piinaamasta itseäsi. Et ole lähelläkään laiskaa, haloo!

Stine Hoelgaard Johansen kirjoitti...

I dont understand any words of what you ar writing, but I like you stile and pictures so much:))

Rillirousku kirjoitti...

Rimpsukaisa: Ei välttämättä portaitten karmeus välity täysin kuvan välityksellä. Liimaa ja muuta töhnää riittää meinaan. :)

Anonyymi: Kiitos viestistä! Ihanaahan se on kun kasvavat, vaikka haikeaakin. Mutta kylläpä nuo pikkutapitkin osaa ottaa hermoon välillä ja kyllä nimenomaan väännellä just niitä oikeita kiukkunappuloita. :D Onneksi sentään suurimmaksi osaksi ollaan väleissä. ;)

Nna: Kiitos vinkistä, pitää kokeilla! Kaikki on paremmat kuin nuo nykyiset. :) Portaat edustaa liikaa kuvissa, luonnossa totuus on toinen. ;)

Emmi: Niin on. Ja hyvin osaa pelastaa edellisen kiukkukohtauksensa. ;)

Onneli: Varmasti. :)

Laura: Kuule Larpenzio, kun asuu taloa, jossa on yli 200 neliötä eikä pysty luettelemaan montaakaan valmista kohtaa ja jossa ei ole viimeisen puolen vuoden aikana juuri laitettu tikkua ristiin asian suhteen, niin alkaa tuntumaan melkosen laiskalta. Kun kuukaudesta toiseen ei vaan oikein nappaa, ei tuu mitään tästä hommasta! Muussa suhteessa en pidä itseäin minään maailman laiskimpana ihmisenä, kyse on nimenomaan tästä ikiprojektista nimeltä remontti. :)

Serayna kirjoitti...

Just hyvän industriaalilta näyttää portaat, ihan kuin olisi tarkoituksella tuommoset:) Ja ei ihme jos iskee remonttiväsymys, semmosella tarmolla olette ainakin näin blogilukijan näkökulmasta ahkeroineet!

Lilla kirjoitti...

nro ykköseen: Epe kehui että mehiläisvaha.

kakkoseen:parketti?

kolmoseen:Todellakin!Mutta kohta saat taas jonku järeen remppapuuskan. Tunnen sut.

Neloseen: en tiennyt ennenku kummipoika noin hellyyttävästi valaisi. Snif.

Janne kirjoitti...

Lovely chair!

Tiina kirjoitti...

Ja minä kun just katoin, että oi miten upeasti on jätetty nuo portaat noin rouheiksi, niissä on tehdastunnelmaa tiiäkkö! <3

Petra kirjoitti...

Sisalmatto ylhäältä alas ja seinästä seinään - portaikkoon siis
:)

MiMa kirjoitti...

your blog is one of the most gorgeous I know! My finding of te day!

Have a nice Friday.
I.

Anonyymi kirjoitti...

Kuule, me ollaan nyt yli kaksi vuotta asuttu tässä 100 neliössä, jossa edelleen repsottaa vaikkamikä paikka eikä ikkunoista tahdo nähdä ulos (koska niitä ei ole ilmeisesti pesty sisäpuolelta ikinä). Eikä mua silti purista kuin ihan sattumanvaraisesti. Täytyy muistaa vain hengitellä, mikään muu ei ole niin tärkeää.

Meillä on myös joukkueessa 1,5-vuotias emäntä sekä 4-vuotias ninja. Täydennyksenä löytyy vielä 7-vuotias uhmaik... eikun ekaluokkalainen, joka onneksemme ei ole koko päivää kotona.

Epäilen 4-vuotiaalla olevan touretten - niin säälittävää on joskus ulosanti. Jotenkin tuo muuttui ihanasta pikkupojasta riivatuksi ninjayksiköksi heti kun 4 vuotta iski mittariin. No, jospa se siitä.

Näiden riivattujen äidin mielenterveyden hoitamiseksi on vain yksi keino (meillä ainakin), meinaan ovi. Jos joskus saa laittaa oven kiinni perässään, niin jopa taas sitten jaksaa sirkusta jonkin aikaa.

Voimmaa teille, taistelu jatQ

m:)

Rillirousku kirjoitti...

Serayna: On mietitty jos rapattas ylimääränen liima pois ja jätettäis portaat noin mutta toisaalta ne on ihan kauheen kovat ja vaaralliset pikkulapsille. Että saapa nähä mihin päädytään. :) Ensimmäiset puoli vuotta ahkeroitiin aamusta iltaan, se on totta, mutta nyt viimeiseen puoleen vuoteen ei olla muuta kuin suunniteltu tekemistä. Se ehkä näyttää ulospäin ahkeroimiselta mutta sitä se ei oo. ;)

Lilla: Osaa se olla hellyttäväkin <3 Remppaintoa odotellessa!

Tiina: Niimminäki tykkään niistä mutta on ne kuule melko kovat ja terävät, vaaralliset ovat lapsille.

Petra: Kiitos ideasta! :)

MiMa: Thank you very much! :)

m: No ehottomasti pitää hengitellä! Ja ottaa rauhassa ja ja ja. Mutta välillä vois kait vähän remontoidakin, homma etenis juunou. Kun on monta kuukautta hengitelly niin olis ehkä järkevää tehdä asian eteenkin jotain välillä. Hönkimällä ei tuu kuin huonoa mutta edes pienen pieni innostuminen asian suhteen olis tällä hetkellä poikaa. :) Onneksi ihan koko aikaa ei ärsytä keskeneräisyys, oikeastaan siihen on tottunu, mutta välillä tulee näitä kausia, kun mielessä pyörii vaan kaikki mitä pitäs tehdä eikä mihinkään saa tartuttua. Ja nyt puhun VAIN remontista. :) Mukavaa kevättä teillekin! :)

Anonyymi kirjoitti...

Interweb ehdottaa kastuneiden nahkakengien pelastamiseksi seuraavaa: "Jos nahkakenkä on kastunut ja kuivunut sen saa jälleen pehmenemään hankaamalla siihen paloöljyä tai glyseriiniä. Jos kenkä on hoitamaton, se jää koppuraksi." :)

Anonyymi kirjoitti...

Portaista vielä:
Paa Pinterestiin hakusanaksi "stairs" niin tuleepa kaikkea kivaa.

Meillä paskat mäntyportaat on peitetty matoilla (ihan Ellokselta - suosittelen, hinta-laatusuheé kohillaan, vaikka ei kauhean stylet olekaan). Jos ei olisi noita turvamattoja (eivät ole liukkaat, siksi hyvät kersain kera), niin virittäisin portaisiin varmasti jonkunlaiset räsy- tai sisalmattotsydeemit sellaisten metallitankojen (askelman takaosaan kiinni) avulla.

m:)

Anonyymi kirjoitti...

Hienot nuo portaat noin, mutta ymmärrän että vaaralliset lapsille. Laittakaa lankku pintaan?

Oot varmaan jo kuullu miljoonaan kertaan, että tää sun blogi on aivan huippu! Mutta tahtoisin vielä sanoa, että minkätakia tykkään käydä täällä! Mun sisustustyyli on ihan erilainen, ja meidän kotiin ei sopis tuo teidän tyyli ollenkaan, mutta silti nautin katella näitä sun sisustuskuvia! Ne on jotenkin niin piristävän omaperäisiä, ei mitään pelkkää mustavalkoista, mutta ei myöskään liikaa retroa. Sopivasti niiden sekoitusta! Ja ennenkaikkea selvästi asukkaidensa näköistä, eikä toisilta kopsattua!

Sitten nuo sun jutut on niin mukavasti kirjoitettuja, että monesti saa ihan ääneen täällä nauraa! Viimesimmäks räkätin tuolle sun postilaatikko jutulle, niin mahtavasti kerrottu!!

Sitteniin tykkään tässä sun blogissa moniin muihin blogeihin verrattuna siitä, että kommentoit joka ikisen kommentoijan kommenttia erikseen ja ennenkaikkea mukavasti!! Vaikka joku kommentois vähän piikikkäästikin, niin osaat vastata iloiseen tyyliin takaisin (tai silleen niinkö et ois piikkiä huomannut) toisin ku moni muu bloggaaja hermostuu heti ja paukuttaa jotain takasin.. En tiiä tuleeko sulle paljon negatiivista palautetta, mutta jotenkin tuntuu että tuon iloisen ja suvaitsevaisen asentees takia ei tuu?

Vielä pitää tähän loppuun kertoa, että oon asunu kanssas samalla paikkakunnalla, ja vaikken sua tunnekkaan, niin muistan nähneenikin sinut aina iloisena, pilke silmäkulmassa. Monesti kun blogeissa yritetään luoda itsestä jonkulaista kuvaa, mikä ei välttämättä todellisuudessa pidä paikkaansa ollenkaan, mutta tää sun blogi on niin sinun näköinen, ettei vois enempää olla! Iloinen, värikäs ja elämänmakuinen!

Kiitos blogistasi, ja kiitos mukavista kommenteistasi kaikille ihmisille! :)

-Mää-

Piña kirjoitti...

Olen hoitanut nahkapintaisia vaelluskenkiä ihan kenkien hoitoon tarkoitetulla vahalla. Vahakäsittelyn jälkeen ne ovat aina vähän aikaa kuin uudet.

Portaisiin en osaa sanoa muuta kuin että betonipinta on aika viileä, eli jotain lämpimämpää materiaalia niihin koettaisin keksiä.

Rauhallinen remontointitahti on siitä hyvä, että ehtii kypsytellä, suunnitella ja toteuttaa sitä mukaa kun aikaa ja inspiraatiota riittää. Ei ehkä tule niin paljon sutta ja sekundaa. Tutuilla on WC:n ja suihkutilan väliseen vanhaan oviaukkoon asennettu huurrelasi. Se toimii näkösuojana. Valo ja ääni kyllä kantautuu läpi.

Monta kertaa olen jo pienokaisen kanssa todennut, että yksi hyvä hetki kuittaa monta huonompaa. Suloinen tuo 4-vuotiaan kysymys.

Rillirousku kirjoitti...

Anonyymi: Kiitos vinkistä! En oo tehny niille vielä mitään, saa nähä jääkö koppuroiksi. :/

m: Määpä laitan! Ideoita kyllä piisaa mutta minkä toteuttas, siinä vasta pulma! :)

Mää: Kiitos viestistä! Me on mietitty lankkua pintaan mutta se hylättiin samantien, tulis hirveen korkeet, parketin kanski varmaan liian kun on niin korkeat nuo askelmat muutenki.

Oon ihan slaagin kourissa tuosta sun viestistä muuten kun yritän tietenki pähkäillä, että kuka sää. ;) Kauheen jännittävää mun mielestä! Hauska kuulla, että tykkäät ja että muistat että olisin olluhilpakkakin joskus vaikka kerrottakoot, että aj että kun osaan olla ilkeä ja rasittava naakka kun sille päälle satun! ;D Oli mukava kun kirjotit! :)

Pina: (en osaa tehä sitä hienoa ännää ;) ) Portaat on tosiaan kolkot vaikka nyt vielä erityisen, kun ympäristökin on ihan kesken. Olis mukava saaha niihin joku lämmin pinta, puu olis parasta tietysti. Hiljanen remonttitahti on tosiaan hyväkin, niin karisee ne urpoimmat ideat matkalle. :) Kiitos viestistä!

Nanainen kirjoitti...

Härttilei.
Toi vika lause.

Rillirousku kirjoitti...

Nanainen: <3

Sohvi kirjoitti...

Mulla on ollut vastaavat lapikkaat jo viitisen vuotta, ja taisivat olla jo ostaessa kostuneen näköiset. Aika huolettomasti olen niillä kosteassakin säässä lontustanut ja se alkaa tuntua vasta nyt, kun liitokset alkavat vanhuuttaan ratkeilemaan. Eli suosittelisin sitä mehiläisvahaa ja silmän totuttamista, eivät näytä minusta ollenkaan pahoilta :). Nahalla on taipumus tummua ajan myötä, joten ehkä kannattaa yrittää saada niitä vaaleammiksi jääneitä kohtia vahalla tummenemaan, jos haluaa tasaisemman värin.

Portaatkin on hienot ja lapset näköjään sanovat viisaimmat jutut.

Rillirousku kirjoitti...

Sohvi: Kiitos vinkeistä! Harmittaa, kun nuo oli niin pehmeät ja hyväkuntoiset vaikka jo iäkkäät ja nyt sitten menin kastelemaan ne koppuroiksi. Pitää yrittää elvyttää niitä. :)