Se on sunnuntai.

Tänään tapahtui suurin hävitykseni, mitä valokuviin tulee. Aloin liian ahkeraksi. Tietokone on huutanut monta kuukautta tuskaansa, kun kuuleman mukaan muisti alkaa olla liian täynnä. Niinpä tänään meikämatami päätti kätevästi siirtää vuoden ajalta kuvat ulkoisella kovalevylle, jotta moisesta huutelusta vihdoinkin päästäisiin. Kävikin jotain, jossa sanottiin, että tapahtui virhe ja kaikki kovalevyllä olleet kuvat on menetetty. Sinne meni kymmenen viimeistä vuotta. Itkisin, jos ei ottaisi liikaa päästä.

Viimeisin viikko on kulunut jotenkin tahmeasti, joten tuo edellä mainittu kruunasi oikein mukavasti kaiken. Aivan mukavaa on mutta silti ei oikein innosta. Kutsukaamme tätä oloa marraslamaannukseksi, joka toivon mukaan menisi kuitenkin ohi ennen kuun loppua.

Kun toisilla on semmosia hienoja valopalloja niin nyt meilläkin on köyhän miehen pallot ilman valoja. Lisää tuloo ja joulun koittaessa pääsevät niin kuuseen kuin lahjoihinkin.

Ihan toimetonna tätä tahmaviikkoa ei ole kuitenkaan kuljettu, vaikka siltä tuntuukin. Partasuun pussiin on neulottu pipoja, sillä kummilapset tarvitsevat ainakin sen yhden tylsän pehmeän paketin. Vielä olisi neulottavaa vaikka vanhimmat kummilapset saavatkin jotain muuta kuin pehmeää, ihan vain kaiken varalta. Kuten ehkä joskus mainittua, niin neulominen on rattosaa puuhaa ja jouluun vielä aikaa, ehtiihän tässä.

Makuuhuonekin on edistynyt, hitaasti mutta epävarmasti. Puolet pinnoista on maalattu, ensi viikon aikana toivottavasti suurin osa. Tänään olen hahmotellut paperille sängyn runkoa.

Mukavaa sunnuntai-iltaa (kaikesta huolimatta)!