11/17/2011

Arki rullaa.
Arkeahan tämä elo suurimmaksi osaksi on ja niin sen pitääkin olla.
Viime aikoina on opeteltu käyttämään uutta kameraa. Ei oppi ojaan kaada eikä kannettu vesi kaivossa pysy mutta ihan vielä ei matami ja uusi musta ystävä ole löytäneet toisiansa. Aikansa kutakin, sanoi kettu kun raajaa leikattiin. Keksin tuon ihan ite.

Viimepäivinä on oikein aurinkokin paisteksinut. Tai kurkkinut ainakin pilviverhon takaa varsin ahkerasti jos ei muuta. Iltaakin on istuttu toveriseurassa, jonka aikana mieheni oli kotona pistänyt olohuoneen kalustuksen uusille paikoilleen ja sisustanut poronsarvet perin jouluisasti. Tarviihan porokin toki valmistaa tulevaa talvea varten eikä Petteri ole poro eikä mikään ilman punaista nenää.

Matami on tuntenut itsensä vajavaiseksi ilman puikkoja ja keskeneräistä työtä. Eilen oli annettava periksi ja hilpaistava lankaostoksille. Eilinen kauppareissu ei totisesti ollut siitä parhaimmasta päästä, vaan niin jälkikasvu kuin emakkokin olivat oikein hyvän tuulen ruumiillistumia. Kahteen kauppaan jäi ostokset kassalle kun kiljuva nuoriväki pisti maamon tanakat koivet laputtamaan melkoista vauhtia kohti ulko-ovia. Aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta mutta ehkä taas huomenna yritetään.

Aurinkoista torstai-iltaa itse kullekin säädylle!

5 kommenttia:

kehrä kirjoitti...

Haa, osaako teidänkin lapset pistää kauppareissulla ranttaliksi?
Mulla kävi samoin, kun poikkesin nelivuotiaani + vauvan kans paikalliseen lindexiin. Aika nopeaa sitä pääsee ulos kaupasta, jos tilanne niin vaatii. Käsittämätön uhmis iski poikaseen ja siinä oli saada kyytiä kaupan mallinuketkin! No, nyt jo naurattaa koko tilanne :D

Ps. Sain sitä okraa lankaa, Jes!

Satu kirjoitti...

Hyvä, että kerroit itse keksineesi tuon sutkautuksen. Eipähän jää kenenkään mieleen pyörimään, että ketä nyt matkittiin jne? :D.

Oot loistava! Oikea väri-iloittelija. Keep going! <3

ryppymekko kirjoitti...

Koin tuon tuntomerkkien jättämisen jotenkai liian hankalaksi mutta siis tässä linkki vanhaan blogiini http://katulampunvalossa.blogspot.com/2011_06_01_archive.html ,
ja hetken skroolattuasi sivua alaspäin tulee tämän kyseisen heppulin kuva näkyviin,(minä istun vieressä) ja sen samaisen postauksen kommenttipoksiin jätit joskus viestin.

(jos linkki ei suostu suoraan toimimaan niin toinen reitti on siis profiilissa näkyvä vanha blogini Katulampun valossa, ja ko.juttu ekalla sivulla kun vähän rullaat alaspäin)

Hahmotitko? :)'

Ihanat villikset!

Anonyymi kirjoitti...

Hei, tää sun ploki kuluu mun ehottomiin suosikkeihin. Vaikka aikaa olisi vain ihan pikkusen, niin tänne aina ehtii kurkkaamaan!

Nuo teidän nojatuoli/kiikkustuolit ovat aivan ihanat. Minä en ole yhtään perillä missä mitähi huonekaluja myydään ja siksi kehtaanki kysyä, että mistä ovat kotosi?

Rillirousku kirjoitti...

kehrä: Hah, sattuu kuule! Meinas eilen Iittalan myymälän lasilinnut vitriinissä saada kyytiä siihen malliin, että myyjäkin jo juoksi kaupan takaosasta paikalle tuli hännän alla. Sillon ei kyllä naurattanu. ;)

Ps. Hyvä! Löysin kans mustana sitä samaista, muutama kauppa piti kiertää ennen kun osui. :)

Satu: Oli paras selventää ettei tule väärinkäsityksiä. ;) Kiitos Satu!

Ryppymekko: Kävin tiiraileen niin en vieläkään tiiä! ;) Sukat on hyvän väriset, joku onnellinen mummeli kutonut ne. :)

Anonyymi: Kiitos! Kyllä se pitää kehata kysyä. :) Tuolit on Ikeasta peräisin ja ne on erittäin hyvät tuolit, jos saan kehua. Suosittelen!