11/09/2011

Matami ja marraskuu eivät sovi yhteen sitten lainkaan.
Kaikki alkoi oikeastaan ja lokakuun loppupuolella, kun olin seuraamassa erästä hartaanpuoleista esitystä ja nojasin seinään. Seinä ei ollutkaan oikea seinä vaan kulissi, joten meikämartta pelmahti paperin läpi oikein mojovan ryminän keralla. Esitys keskeytyi ja pienen harkinnan jälkeen tilan täytti röhönauru. Parasta oli, kun eräs mummo meinasi päästää alleen ihan silkasta elämisen riemusta. Seinän läpi sukeltaminen oli silti itse sukeltajankin mielestä hauskinta sitten miesmuistiin.

Sitten tapahtui se, josta jo täällä itkinkin. Kun kymmenen vuotta hävisi kuvien muodossa elämästäni. Vielä ei ole tietoa, josko olisivat jossain vain piilossa, ihan vain marraskuun kunniaksi. Näin toivon.

Eilen ajoin ojaan. Tämä martta on omannut ajokortin kuitenkin melko monta vuotta ja jos unohdetaan se, kun ajoin parkkihalliin asuntoautolla, on auto ja kuljettaja pysyneet melko hyvin pois ongelmista. Mutta eilen ajoin ojaan. Etupää vain yksinkertaisesti putosi. Onneksi on olemassa avuliaita naapurin miehiä. Autokin säilyi vammoitta, mitä nyt pikkusen oli etuhymyssä hiekkaa.

Tänään heräsin siihen, että armas yksivuotiaani oli kaivanut puhelimeni tyynyn alta ja sekoittanut sen ihan totaalisesti. On soitettava asiakaspalveluun, niin vähällä sentään toivottavasti selvitään tällä kertaa.

Marraskuu tuntuu kaivelevan kaikki mahdolliset konnankoukut esiin, jotta matami ei vahingossakaan pääsisi helpolla. Onneksi se on vain osa totuutta. Tänään nimittäin paistoi aurinko ja monta edellistä päivää on kulunut mukavissa merkeissä kyläillen ja maailmaa parantaen.

Tämä blogi on pinnallinen raapaisu oikeata elämää, joten kerrottakoot lähiaikojen piristävät materiatkin. Maamoni, melkoisen ansioitunut kirpputorihaukka, oli bongannut tyttärelleni kauan haikaillun mekon ja punaiset huopikkaat, yhteishintaan 2 euroa.
Nappikauppojakin on tehty ahkerasti. Tänään leikkelin kankaasta ympyröitä, joista syntyy nappeja, joita ei takuulla tule muualla vastaan. Melko kätevää. Tulevat sitten päätymään tyttären keltaiseen villapaitaan, elämäni ensimmäiseen. Saa nähdä onko valmis tuotos sopiva tytölle vai tytön nukelle.

19 kommenttia:

Killi kirjoitti...

Tuo seinän läpi permannolle syöksyminen oli varmasti näkemisen arvoinen hetki! Olisin varmaan itekki laskenu alleni silkasta nauramisen määrästä. :D huiput löydöt on äitis tehny!

Salla kirjoitti...

voi, onpas sinua koeteltu. marraskuuta on onneksi jäljellä enää kolmen viikon ajan, toivottavasti helpottaisi edes joulukuussa!

Enni kirjoitti...

No ei ollut hinnalla pilatut nuo mekko ja huopikkaat. Ja voin sanoa ettö huopikkaat on maailman parhaat tuollaisen pienen jalassa talvella!

Mutta, ymmärrän tuon sun olon noistakin ihanuuksista huolimatta. Täällä meinaa kaihertaa hieman samanlailla. Vaikka toisaalta, en edes osaa sanoa miksi, hermoja kiristää kummasti enemmän kun viimekuussa!:(

Mutta kuoma, kyllä se siitä!

kirpparikeiju kirjoitti...

Makoilen masupipisenä sängyllä reporankana ja odotan, josko se kuolo kohta korjaa. Kulissijuttusi sai hymyn korviin. Uskon taas vähän elämään.

Mutta mitä ihmettä, tuo Marimekon mekkoko ja nuo saappaat 2 euroa? :O

miniE kirjoitti...

Eikä! Mä oon haikaillu tuota mekkoo meidän neidille kans jo hyvän tovin. Todella edulliset löydöt kyllä.. Itse taapersin pienenä tuon tapaisilla punaisilla huopikkailla. Ihanat!

E kirjoitti...

Ooo mitkä kirpparilöydöt!

Virpi kirjoitti...

Siis eikä!!!
Juuri tuosta mekosta olen haaveillut kauan kans ja empinyt muutaman kerran,ostaako vai ei.Toistaiseksi jäänyt hyllyyn.
Sait kyllä halvalla!!:)

Varmaan ollut kiva näky,kun oot hujahtanut "seinästä" läpi!:)

AnnaRilla kirjoitti...

toi on kyllä ihan paras kolttu pikkulikoille tuo iloinen takki, meille tarvis kirppu- tai huutobongata seuraava koko kun nuo penteleet venyy :)

Anonyymi kirjoitti...

Hirmu moni kommentoi tuohon kuvien menetys -postaukseen että "se on minunkin painajaiseni". Eikö tule mieleen edes silloin kun jolle kulle muulle käy noin että tekisi toimivan varmuuskopiojärjestelmän. MInun koneeltani menee automaattisesti varmuuskopio parin tunnin välein. Kuvat ovat siis tallessa ellei nyt joku tulipalo iske mutta silloin ne tuskin enää ovat suurin huolenaihe muutenkaan.

Outi-Hyypiön elämää kirjoitti...

Teillä taitaa olla ilmanvaihto kunnossa :D Juuri bongasin teidän kakkoselta, Gotcha!!!

nilkkulotta kirjoitti...

Snif.. mun synttärit on marraskuussa.. Se on ihan mukava kuukausi... siis sen lisäksi, että se on harmaa, sateinen ja pimeä..

Rillirousku kirjoitti...

Killi: Kieltämättä näky oli melko koominen. ;D Ehkä vähän säälitti ne, kenen esitys häiriinty ja se kenen värkkäämä se seinä oli...

Enni: Onneksi ei sentään puhuta mistään masennuksen alhosta vaan ihan vaan tasapaksusta mielentilasta. Jospa se menis ohi niin ei olis ihan pelkkää valitusta tämä elo. :)

Kirpparikeiju: Nimenomaan, 2 euroa. :-O Toipumisia sinne!

miniE: Se on kyllä tyyris uutena, joten sietää sitä haikaillakin tovin. Joskus näemmä osuu oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. :)

E: Eikookki!

Virpi: Tuo mekko on kai semmonen ikuisuusihana, sen verran monta vuotta ollut jo mielessä. :) Näky oli tosiaan komea, sanoi tantta kun seinän läpi rymähti. ;)

AnnaRilla: Tykkään siitä, kun se on niin epäsäntillinen. Taiteilijan takki. :)

Anonyymi: Kiitos kommentista! Ehkä tämäkin hutilo ottaa tuosta tiedosta vaarin, jos nuo kuvat nyt jostain ulkoisen kovalevyn uumenista vielä löytyisi. Satun vaan valitettavasti olemaan sitä ihmiskuntaa, joka ajattelee vasta sitten, kun asia on jo mennyt pieleen. ;) Aina ei kannattaisi jättää asioita ihan niin paljon sattuman varaan. :)

Outi: Nyt toimii ilmanvaihto. ;)

Lode: Katoppa kun mietin juuri, että joku valonpilkahdus tässä marraskuussa kuitenkin on mutta en hokannut mikä. Ja se se on - Lootuksen syndet! Ps. Millon tuutte meille lahnat?

Rillirousku kirjoitti...

Salla: Hups, selasin näköjään liian vikkelästi kommentteja alaspäin. :) Kiitos tsempeistä, ei tämä marraskuu silti sentään pelkkää koettelemusta ole. Ihan mukavaa on elo mutta kummallisen paljon saattaakin sattua joskus lyhyen ajan sisällä. :) Mukavaa marraskuuta sinnekin!

zalla kirjoitti...

HAHAHAAA taas kerran saan nauraa sulle!! :D Mul tuli tosta seinän lävestä mieleen se sun vessajuttus aikoinaan........ :DD
Toivottavasti SULLE kerkee sattuu viel tän kuun aikana paaaljon HAUSKOJA kommelluksia ni ois munki elämä hauskemmpaa ku saisin nauraa enemmän ;D

Lilla kirjoitti...

Voi kuomis. Kohtalo ivaa meitä. Ei päästä helepolla tästä elämästä. Onneks meil on toisemme ;D

Ilmanvaihtovideo oli viihdettä.

Daria-mami kirjoitti...

Niin ja siinähän ei vielä ollut kaikki Beealle: Aidot, iskemättömät crocksit niin ikään euron, lähes käyttämättömät punaiset kuomat samaisen euron. Jälkimmäiset ei niin silmiä hivelevän kauniit mutta ah niin lämpimät. Nimimerkillä itsekin muutaman talven kuomilla ulkoillut.

Peurankello kirjoitti...

Uskomattoman hyvät löydöt! Juttusi ovat ihan parasta aamukahvilukemista, just nytkin:D Valvoin useamman tunnin Inkiväärin 2v. takia, mikä ihme sillä olikaan, kukaan ei keksi. Nyt silmäpussit poskilla kikatin sun jutuille! Villatakki on jo 15cm valmistunut.

Rillirousku kirjoitti...

Zalme: Hah! :D

Lilla: Se ivaa mutta onneksi se on silti vaan melko pientä. :) Kaikkihan on oikeasti varsin hyvin!

Daria: Niin, eikä siinä vielä kaikki... ;)

Peurankello: Kiitos vaan! Aina tapahtumahetkellä ei niin naurata mutta jälkeenpäin kyllä. ;)

Hyvä sinä, neulomisintoa!

Juulia kirjoitti...

Kyllä materia, ja varsinkin tuommoiset huippulöydöt, piristävät harmaimmankin marraskuun aikana! Eli, onnea on maamo, joka tekee löytöjä, viis kaatuneista kulisseista ja eteen kiemurtelevista ojista!

Ja koska tänään ei paistakkaan enää aurinko (ainakaan täällä), toivotan sitten vaikka onnen säteitä lopuksi marraskuuta. Ja onneksi neulominen piristää aina :).