11/15/2011

On jouluaaton aatto.
On keskiyö tavallisessa kylässä armaan kotomaamme pohjoiskolkassa. Pakkanen paukkaa ja lumimassat peittävät purot ja notkelmat. Siellä jossain valkoisuuden keskellä tuon pohjoisen kylän ainokainen kerrostalo valmistautuu joulunviettoon.

Väsyneet arjen raatajat ovat suurin osa jo autuaasti unten mailla. Kinkku on sulatettu, kuusi hankittu, laatikot väännetty ja lahjat ostettu, on enää yksi yö jouluun.

Mutta kaikki eivät nuku. Seiska-ikkunan Mauri on vasta palannut kotiin iltavuorosta. Mauri pakkaa työkseen vanupuikkoja tehtaassa ja työajat ovat hyvinkin heittelevät, riippuen aivan siitä miten tiuhaan suomalaiset intoutuvat korviaan putsaamaan. Mauri rakastaa työtään, sillä Mauri tykkää ajatella. Ja silloin kun pakkaa vanupuikkoja työkseen ehtii ajatella yhtä ja toista pitkän päivän aikana.

Ullakkokerroksessa ykkös-ikkunassa asuva Ulla on taas tarkoituksella jättänyt verhot raolleen, jotta uusi design-lamppunsa saisi mahdollisimman paljon katseita osakseen. Tuo keltainen pallo maksoi Ullalle lähes koko kuukauden palkan mutta se oli saatava. Joskus on vain saatava asioita, joita tahtoo saada, on Ullan motto. Ulla on mukava ihminen vaikka tuppaakin toteuttamaan mottoaan perin tiheään.

Ullan viereisessä ikkunassa asuu Pirjo. Pirjo kurkkii keltaisessa yöpaidassaan ikkunalla ja tuhahtelee naapurin Ullan design-lampulle. Säälittävää, sanoo Pirjo, minä en ainakaan ottaisi tuollaista kattooni roikkumaan vaikka siitä maksettaisiin! Pirjo on vaikea ihminen. En minä mitään tarvitse, sanoo Pirjo, kun sukulaiset kyselevät lahjatoiveita. Minulla on aivan kaikkea mitä ihminen tarvitsee, toistaa Pirjo, vaikka salaa mielessään on monta vuotta toivonut lahjaksi yöpaitulia, sellaista kukkaista, jossa on ylhäällä pitsireunus.

Porraskäytävään on taas jäänyt valot päälle, puhisee ysi-ikkunan Martta, jonka vauva valvottaa taas tänäkin yönä. Martta oli jo ajat sitten peitellyt sänkyynsä esikoululaisen ja kolmevuotiaan ja itsekin jo käväissyt unimaan puolella, kunnes vauva oli herännyt huutamaan kipeää vatsaansa. Martta tepastaa keittiöön vauva kainalossaan ja napsauttaa valot päälle. On saatava teetä.

Nelos-ikkunan takaa kajastaa valonhäive. Maamo on päivällä saanut pitkästä aikaa ompelukoneen lainaksi ja kangaskaappien penkomisen jälkeen päässyt värkkäämisen makuun. Materiaalia on niukasti mutta ompelukone laulaa siitä huolimatta varsin iloisesti. Mikäs on Maamon vääntäessä kun muu perhe koisaa ja taustalla joululaulut hyreksivät ja kynttilä lepattaa niin herttasesti. Maamo väkertää tunteella kasaan kalenteritalon, joka on aivan tarpeeksi hyvä omiin tarpeisiin ja josta Maamon poika aamulla kalenterin nähtyään toteaa: Äiti, sää oot tehny tosi hienon! Tuo on on tosi hieno tuo nuoli!

38 kommenttia:

Kiki kirjoitti...

Ihana! Mahtavat tarinat:)

Ja nyt olisi minunkin kyllä saatava tehdä joku joulukalenteri! Kai mää sen teen taas omalle mieskullalleni kun tuo meidän pikkuinen ei sen päälle vielä ymmärrä. Tein muutama vuosi sitten miehelle joulusukan, jonne ilmaantuu kaikenlaista hyvää koko joulukuun ajan, mutta kalenteri olisi kyllä hienompi!

Elle kirjoitti...

Hieno!!! :D ja loistava kertomus talon asukeista!

Minna-Leena kirjoitti...

No kyllä! Tämä on TOSI HIENO! Hakkaa mun Mailegin Nisset mennen tullen!

Kesätyttö kirjoitti...

aivan mahtava!

E kirjoitti...

Ihan tosi älyttömän mahtava, ja vielä tuon tarinan kera.

Mun pitäis myös saada kalenteri aikaan, tyttäret ei voi syödä maitosuklaata joten kaupan pahvilta maistuvat pahvisuklaakalenterit saakin jäädä kauppaan. Mutta tottahan sitä pitää saada suu makeaksi joka aamu joulukuussa, niin tää on kätevä kun voi taskuihin sujautella mitä suklaatia tai karamelliä vain haluaa. :)

Emmi kirjoitti...

Kalenteri ja tarina vei kyllä ihan kokonaan tämän sydämen!

Larppa Aliisa kirjoitti...

aivan ihastuttava kalenteri. ja tarina. tämän voisi lukea iltaisin itselleen iltasaduksi. kiitos.

jasmin kirjoitti...

Juu, hieno on! Kyllä maamo on taas kehittänyt ihanan ilmestyksen!

sanna matilda kirjoitti...

Mahtavaa! :D

Tasaraita kirjoitti...

Iiiiihan mielettömän hieno!! Olis niin mun makuun, että mäkin haluun tommosen! Siispä anelen, saanhan kopsata idean, käydä tyylivarkaissa?

Heli kirjoitti...

Siis aivan kertakaikkisen ihana!!! Nyt mää kyllä matkin sua... ehkä, jos jaksan kaivaa ompelukoneen esille..

hr kirjoitti...

Voi hyvänen aika. Kyllä siellä on tyypit. Ja hienot ompelukset taas. Paras on ehkä kuitenkin savupiipun vetoketju. :D

tiina kirjoitti...

Apua, kuolen nauruun! NUOLI!!!! Hyvä Rillis, oot oikea nuolinainen! Ei mutta ihan älyhieno :) Määki tahon tommosen.

Maya kirjoitti...

Ihan loistava. Tyylikästä.

Ja niin hauskaa kerrontaa, että täällähän ihan hihkutaan :D

Krisse kirjoitti...

Ihana loppuhuipennus :)

Lyde kirjoitti...

Sä oot kyllä ihan velho ja ajatustenlukija! Justiin tänään kävin tekemässä hankintoja, että alkaisin pakertaa kankaista joulukalenteria. No, minun kalenteri on kyllä edelleen sillä tasolla että ensin pitäisi lukea ompelukoneen ohjeet läpi, ja siitä sitten opettelemaan...

Joola kirjoitti...

Sinun blogisi on kyllä niin ihana. Ja kalenterikin todella. Olet ollut isona ilona ja ihanaa, että tämä blogi on virkeä, vaikka monessa lempparissa selvästi vedetään happea, hiljaiseloa. Ei sillä, etteikö sille joskus olisi paikka, mutta blogistania on niin paljon kivempi, kuin yksikään löytämäni aikakausilehti, niin on kivaa, että uusia "numeroita" päivittyy jossakin tiiviisti.

Sanoinko jo kiitos, sanon vielä, kiitos.

Rillirousku kirjoitti...

Kiitos kaikille viesteistä ihan näin yleisesti talon sekä itseni puolesta. Ootte <3

Tämän blogin idea on kertoa remontista mutta myös siitä, että tumpelokin osaa tehdä käsillään jotain, kuten vaikkapa uudistaa käytettyjä esineitä tai huonekaluja tai neuloa villatakin tai tehdä joulukalenterin. Tämä blogi on myös sitä varten, että tekeminen saattaisi ehkä innostaa jotain toista tekemään jotain käsillään. Joulukalenterista idean saaminen on siis erittäin suotavaa ja jopa mahdollinen kopiointi on täysin sallittua, sillä idean jakaminen on se syy, miksi tätä blogia päivitän. :)

Nonna kirjoitti...

Aivan ihana! Mutta siis mikä nuoli?

Tasaraita kirjoitti...

Kiitos Rouskutin :). Aattelin käydä vähän tyylivarkaissa sitten ;). Blogisi on koko blogimaailman paras!

Lilla kirjoitti...

NUOLI :DD
Tuo kalentsu on niin hieno, että sun PAINOSTUSVIESTISTÄ vaarin ottaneena menen nyt ihantottavarmasti nostamaan ompelukoneet pöydälle. Lupaan että tytär Beean mekko on tänään valmis. Rili.

leenah kirjoitti...

Olen seurannut syksyn verran tätä blogia. Tässä on sitä jotain. Pakertamisen iloa jatkossakin. ü

Riina kirjoitti...

Teikä on kyllä mainio !!! Kiitos sadusta, ja kaltsukin näyttää aikas hyvältä :-)
Määpä kirjotan sulle mailia ku on muutaki askaa, käys kattoon!

Anna kirjoitti...

Voihan ihanuus.. täällä surruuttelen sairaslomalla kasseja jouluksi. Tässä käy kyllä nyt ehkä niin, että joutuukin ruveta talon rakennukseen. (ja huomenna pitäis mennä jo töihin! ;)

Killi kirjoitti...

Ihana teijän kossi ja ihana tarina ja ihana kalenteri! Ihanaa loppuviikkoa teille sinne ihanaan kotiin. :)

Margareta kirjoitti...

Aivan loistava tarina, pistipä hymyilyttämään moneenkin otteeseen, mutta autas ku pääsin pienen poikasesi kommenttiin! :D Ihana pikkuinen, nuolipa tosiaankin, heh. Oot taitava kirjottamaan!

ryppymekko kirjoitti...

Heippa,
ihan puolivahingossa huomasin sun kommentin vanhassa blogissani,kun jotain siellä pälyilin.Se oli siis jo kesällä jätetty.
Hmm,että voisko mun mies näyttää tutulta sulle,kysyit? No vois,ehkä,taiko mää en oikeen tiiä?! Oon mää kyllä itekki kattonu,että sääki saattaisit olla sillain "ovelasti tutun näköinen" ;)

Tuukki kirjoitti...

Aivan älyttömän hieno! Upea! Mahtava! Hieno idea!

Rillirousku kirjoitti...

Kiitos viesteistä!

Nonna: No onhan tuo talo melko paljon nuolen mallinen kun oikein mielikuvitusta käyttää. ;)

Tasaraita: Kiitos! Askartelemaan vaan, tästä blogista saa luvan kanssa matkia, jos siltä tuntuu. :)

Lilla: Jeejee! Ja kiitos naapurin täti!

leenah: Kiitos! :)

Riina: Kiitos ihtelles kamu!

Anna: Vähän lisää saikkua vaan niin talo on kasassa. ;) Kiitos viestistä! :)

Killi: Kiitos täältä ei aina niin ihanasta kodista ei aina niin ihanien tarinoitten ja henkilöitten keskeltä. ;) Tänään on ollut vähän niinku anti-ihana päivä meinaan. :D

Margareta: Se on ihan selkeä nuoli. :D Kiitos viestistä! :)

ryppymekko: Heissan! En enää muista moista viestiä mutta sen verran jäi kaivelemaan, että pistä mulle sähköpostiin jotain tuntomerkkejä jos jaksat. :D

Tuukki: Kiitos. :)

Anonyymi kirjoitti...

Aivan ihana.
Paljonko pitäisi maksaa, että tekisit minullekin tuollaisen? Tai jonkun vastaavan? Oon ite ihan tumpelo käsistä. =)

Helmina

Rillirousku kirjoitti...

Helmina: Ainahan hinnasta voi keskustella. ;) Tai sitten vain itse tumpelokäsilläsi teet jonkin herttasen luomuksen! :)

Nanainen kirjoitti...

Huikee :D

Dooda kirjoitti...

Voimme siis vetää sen johtopäätöksen, että Pirjo just ansaitseekin sen kauheen pitsipaitulin joululahjaks!

Älyttömän pähee nuoli. Kertakaikkiaan! Kadehdin sun reippautta. Sääkin oot mun idoli. :)

Anonyymi kirjoitti...

Mun tumpelokäsillä ei tehdä yhtään mitään kalentereita -ei ainakaan täksi jouluksi. =)

Keskustellaanpas sitten siitä hinnasta... Hmm. Vai olitko tosissaan? ;) Minä ainakin olen.

Rillirousku kirjoitti...

Nanatsu: Kiitos. :)

Noona: Pirjo on niin paitulin tarpeessa, sillä tuo keltainen on vanha kuin mikä eikä värjäytymät lähde pesussa vaikka kuinka hinkuttaisi. Joten suokaamme Pirjolle pitsipaituli tänä jouluna! Kiitos Dooda, nii sääki mun. Snif.

Anonyymi: Puolitosissani. ;) Laitapa sähköpostia niin keskustellaan! :)

eliisa kirjoitti...

Voi että sä oot niin huippu! tarina on niin mahtava, ja koko kalenteri ja kaikki! miu ilta pelastu ku luin tän jutun!

Rillirousku kirjoitti...

eliisa: Kiitos itselles! :D

Suvi kirjoitti...

tosi hieno kalenteri! :) ja siis nuo tarinat... :D :D :D