Villatakin uudet seikkailut, osa 1.

Lupasin viime viikolla, että tällä viikolla heitetään puikot korin pohjalle ja keskitytään välillä totisemmin remontoimiseenkin. On täällä silläkin saralla edistystä tapahtunut; alakerrasta on purettu eräs turhalta tuntunut tila ja makuuhuone on nähnyt paneelia ja pakkelia. Hidastahan tuo on ja niin äärettömän sotkuista, että ei siitä järin innosta kuvia räpsiä.

Puikot ovat nyt toistaiseksi korin pohjalla mutta lauantaina sai tämä martta pakkomielteen siitä täydellisen keltaisesta villatakista, joka jo ensimmäisestä piti tuleman mutta ei tullut, kun oikeaa sävyä ei oikeassa paksuudessa tuntunut löytyvän. Niinpä tämä kolmas takki syntyi huomattavasti paksummasta langasta ja niin omasta päästä, kuin vain voi. Pikkasen sietäisi tuon tyttösen kasvaa paksuutta, että olisi ihan niinku just passeli. Onneksi tulee vielä kevät ja syksy ja taas kevät, kyllä se vielä joskus tulevaisuudessa istuu kuin hanska. Nyt mennään löysäillen ja kelpaa se niinkin.

Juuri tällä hetkellä elämässä on sellainen hauska tilanne, että vuorokauteen toivoisi lisätunteja ihan vain siksi, että saisi tehtyä ne lukuisat suunnitelmat, jotka mielessä pyörivät. Aina ei ole näin onnellisesti, sillä on myös aikoja, kun ei pyöri yhtään mikään. Ja se ei ole mukavaa lainkaan. Niinpä nautin tästä virtapiikistä ja lähden maalaamaan. Mukavaa tiistai-iltaa kuomat!