10/14/2011

Näin pari yötä sitten unta.
Unessa olin kirpputorilla. Hivelsin oranssia päiväpeittoa ties monettako kertaa, vilkaisin hintalappua ja laskin peiton hellästi takaisin paikalleen. Sama toistui taas seuraavana päivänä. Sitten unessa päätin, että huomenna, kun menen hakemaan tavaranroudauspalkkioni tuolta mainitulta kirpputorilta, niin ostan peiton itselleni kiitokseksi ahkeruudesta. Ja niin siinä unessa sitten tein.

Tuona aamuna heräsin ja ajattelin, että nyt alkaa kyllä olla jo huolestuttavaa. Oli nimittäin täysin totta, että meikämatami ihastui kirpputorilla pahanpäiväisesti. Kyllä te tiedätte. Muijaan. Se oli aivan ryöstöhintainen lasten päiväpeitoksi mutta rakkauteni tuota mainittua kuosia kohtaan on jotain maagista, peitto ei vain kertakaikkiaan jättänyt rauhaan. Jokapäiväinen pöydäntäyttö huipentui aina siihen, kun kävin vaivihkaa hiveltämässä tuota oranssia kaunokaista.

On melko huolestuttavaa nähdä unta jostain tavarasta, olipa se sitten peitto taikka mikä tahansa muu tuikitärkeä esine. Mahtaakohan tuolloin kansalainen olla ihan totisesti niin materialisti, että elämän suurin murhe on saada jokin tavara omakseen?

Mutta kuulkaapa toverit. Niin se on, että mikäli sattuu näkemään unta jostain elintärkeästä tarpeistosta, kuten vaikkapa peitosta, niin sehän on vain hyvä merkki: elämässä on kaikki sen verran hyvin, että onnistuu näkemään noinkin pinnallista unta.
Tai sitten voi ajatella niin, että jos arki sattuu kovasti potkimaan päähän juuri tuolloin, niin onpahan hyvä, että sentään yhden yön saa olla elämän tosiasioita karussa nähdessään materialistisia unia.

Ja kyllähän te tiiätte. Tein sen minkä uni käski tekemään. Eikä kaduta yhtään.

24 kommenttia:

Sanna kirjoitti...

Ihan oikein teit! On se vaan niin hiano!

Enni kirjoitti...

No johan on komia muija! Ei voi muuta sanoa. Melkein harmittaa etten eilen ehtinyt kyseiselle kirppikselle ja ostanut tuota samaista muijaa..:) No ei sentään. Olen onnellinen sun puolesta kun olet saanut kaipaamasi! (oliko kauniisti sanottu??:)

Mut kyllä minäkin olisin ostanut jos olisin untakin jo nähnyt jostain himoitsemastani tavarasta. Ja hei, kerrohan sitten hinta..:)

Merja kirjoitti...

Muikeat värit peitossa!

Jos joku noin uniinkin jo hiipii niin kyllähän se silloin on omaksi otettava..

kehrä kirjoitti...

Just hyvä! :)
Sain bongattua huutiksesta takkimekon samaa kuosia ja väriä tyttärelleni. Ja on kyllä tosi herkku! :)

Peurankello kirjoitti...

Juurikin tuohon kuosiin liittyy niin paljon muistoja:) Olen ajattellut niin, että koska lapsuudesta jää niin paljon muistoja kankaista, huonekaluista ja astioistakin...niin ei se voi olla merkityksetöntä millaisia ne ovat. Siksikin voi joskus sijoittaa hilloa enemmän niihin:)

Lilla kirjoitti...

On kyllä niin komia muija, että kannatti panostaa!

Poika tuossa kuvassa on niin syötävä, että tahon teettää omista kisuistani pari kuvaa. Eikä tuo oo yhtään liian iso, niinku meinasit.

Kirpparikeiju kirjoitti...

Oi hieno on! Meilläkin on pojan huoneessa oranssi peitto:) Se on oikeasti vanha täkki, mutta tykkään siitä hirmusti:

http://imageshack.us/photo/my-images/205/img2065o.jpg/

Onneli kirjoitti...

Kateellinen tapahtuneesta, itse nimittäin yksi yö tein ihan itkettävän hyviä kirppislöytöjä ja oli suru puserossa kun aamulla heräsi eikä sitten oikeasti ollutkaan kirpparia josta ne olisi voinut käydä korjaamassa pois.

Tuo oranssi Muija on ihana, itselläni on siitä essu ja patakinnas. Ja nyt pohdinnassa minkä värisestä Muijasta meille tulee olkkariin kapat. Kaksi vaihtoehdoista sopisi täydellisesti.

Niinu kirjoitti...

On se ihana:) Oliko se edes loppupeleissä kallis?

Satu kirjoitti...

Oi mikä peitto. Ei kaduttaisi minuakaan!

Anonyymi kirjoitti...

Ennen kuin luin kirjoitukseni, huokailin täällä, että ei vitsi, sulla on tuota Muijaa päiväpeittossakin! Ja juttu kertoikin sitten siitä.

Aivan huikea, kyllä tuo kannatti itselleen lunastaa :).

Pinja kirjoitti...

Tuo kuosi on kyllä kiva. Ja tuollaisia verhossa olevaa kuosia olen miettinyt jo pitkään lastenhuoneeseen, mutta miettinyt, sopiiko se verhoksi. Näyttää sopivan, jee.

terkuin Pinja (kikatan.blogspot.com)

Anonyymi kirjoitti...

wou mikä taulu Peekistä! :)

Mami kirjoitti...

Ja Elian päässyt seinälle Pekan vanhassa karvareuhkassa. Ihana:)

zalla kirjoitti...

mä en oo ihastunu muijii, jätkät passaa paremmi, kuten toi taulun peekki! Ihan TÖRKEEN hieno taulu meinaan!!!!! :)

Anonyymi kirjoitti...

Mäki meinaan et tarina oli koskettava ja muija hieno, mut toi taulu on vaan jotain! Vov, ihana! Ryösti kyllä tarinan pääosan. :)

-Alf

Annu kirjoitti...

Me pelastettiin mökiltä kaksi päiväpeittoa - Muijaa nekin. Vihreellä pohjalla muistaakseni vaaleanpunasia kukkasia. En vaan ole keksinyt vielä käyttöä niille. Mutta tallessa ovat!

Tiina kirjoitti...

Hieno!! Miksei ne tuota väriä tee uustuotantona.. plääh. Mutta sain kuin sainkin kuukauden odottelun jälkeen sitä mustapohjaista, olin jo aamulla liikkeen ovien auetessa odottamassa, kun eilen soittivat että sitä olis nyt saatavilla. ;)

Rillirousku kirjoitti...

Lyde: Nii o! :)

Enni: Kiitti kuomis! Usko mua, et olis ikinä pistäny niin paljon rahaa vaivaseen peittoon! :-O Mutta ei edes kaduta! :)

Merja: Niin on. :)

Kehrä: Vau, kuulostaa kadehdittavalta! :)

Peurankello: Niin on. Tosin en muista yhtäkään asiaa omasta lapsuudestani tuolla kuosilla mutta jostain kumman syystä se vain osuu ja uppoaa. :)

Lilla: Taulu näyttää luonnossa isommalta. Tai sitten se tietoisuus, että sen olis pitäny olla huomattavasti pienempi. ;)

kirpparikeiju: Oranssi on jee! Ainakin pieninä annoksina. :)

Onneli: Tuo kuosi olis kyllä verhona(kin) kiva! Kiitti vinkistä! :)

Niinu: Usko pois, oli! En oo ikinä maksanu kirpparilla mistään, edes huonekaluista yleensä, noin paljoa. :D

SatuK: Se on! :)

Juulia: :) Se on just hyvä tuohon mihin se kuuluukin. :)

Pinja: Ehottoman hyvin passaa! :)

Juli: Siitä piti tulla A4+ muttaaaa tulikin vähän isompi. ;)

Mami: Reuhakuvan piti tulla olkkariin mutta tilasinkin vähän isomman mitä piti niin päätyi sitten Peukun unia vartioimaan. :)

Zalme: Kiitti rouvis! Otetaanko teitin pojuistaki? ;)

Alf: Taulu kiittää. Kuten jo mainittua, niin hivenen liikaa tuli taululle kokoa siihen mihin se oli suunniteltu, mutta ehkä se jää nyt tuohon. :)

Annu: Hyvä! Pidä hyvää huolta tovereista. :)

Tiina: Noniin Tiina, niin sitä pitää. Munki pitää ilmeisesti lähteä siis apajille, kiitos tiedosta! :)

Johanna kirjoitti...

Iiik, hiano! Siis peitto, sänky, verho..kaikki!

maara kirjoitti...

Mulla on tuommosesta kankaasta mekko ostettu vuonna 1977 vanhimman lapsen ristiäisiin, ostin Joensuun Marimekosta, on Piian et Paulan mekko, oikein hörhylä emännän essu semmonen pitkä ja ihana.
Tallessa ja säilytän elämäni loppuun asti sen. Enää ei tehdäkään niin hyvälaatuista kangasta.
Kallis se mekkokin oli, vaikka oli alessa, hieno löytö.

Rillirousku kirjoitti...

Johanna: Iih, kiitos! :)

Maara: Joitain asioita ei totisesti halua unohtaa tai hävittää. Vaikka olisi liikaa hörsylää ja kaikkea, niin silti ne vaan on tärkeitä. Tai ehkä just niitten hörsylöitten takia. :)

Pilke kirjoitti...

Kyllä kannatti uskoa unta, niin kauniilta näyttävät punainen, oranssi ja hitunen keltaista. Tuolla näkee varmasti kauniita unia :)

Rillirousku kirjoitti...

Pilke: Kiitos! Toivon myös, että näkee. :)