Nuiva päivä.

Toisina päivinä lähtee ja toisina ei. Ei tässäkään päivässä mitään vikaa ole, aurinkokin paistoi ja oltiin hypyssä koko päivä, silti ei vain jotenkin iske. Jotain tekemistä saattaa olla sillä tosiasialla, että meikämartta neuloi villahousuja yömyöhään. Aivan niin, takista housuihin, saa nähdä tuleeko niistä käyttökelpoiset.

Pihalla varaston seinustalla on kesäkukkien jäljiltä monta ruukkua sekä muutama raato, jotka ovat armeliaasti jo kupsahtaneet talven tieltä. Mutta seinällä oleva yksilö sen kun vain kukkii. Yhä ylös yrittää sitkutella kuusi isoa valkoista kukkaa, jotka eivät kuole sitten millään. Ne ovat sateelta suojassa ja niitä on kasteltu viimeksi kesäkuussa. Melko pitkäikäisiä kavereita ovat nuo, sillä ne on isketty lootaan joskus huhtikuussa ja silloin oli vielä lunta. Melekosia sissejä, pitäs ottaa mallia eikä tuskastella.

Karkkitehtaan täti tietää kuinka tanakan matamin perinteinen syksystä jouluun-karkkilakko pistetään jäähylle. Postilaatikkoon kolahtaneesta paketista oli ihan välttämätöntä taittaa pala tai parikin. Tuo on sitä suklaata, jonka lapsena mielsi aikuisten suklaaksi, ehkä se oli se kiiltävä paperi. Kuten kuvasta näkyy, niin karkinsyöjän geenit perinyt nelivuotias otti lahjasuklaista kaiken irti.

Nyt tämä matami lähtee suunnittelemaan viikonlopuksi jotain oikein mehevää ja virkistävää tekemistä, jotta esikoisensa ei tänä iltana toistaisi eilisiltaisia sanojaan: "Kuule, sun ei pitäis olla Rilla Hermoaja vaan sun pitäs olla Äiti Kaunis." Hiukan saattoi rinnasta rouhaista tuo edellinen lause.

Kohti parempaa viikonloppua kuomat, mennään vaikka retkelle!