Lastenhuone sai tänään seinälleen hyllyn.

Törmäsin kaupassa kaupungissa asuvaan velupoikaani. Tuo samainen kertoi eilen perheensä leiponeen pullia, joten tulipa kaamea hinku niitä kohtaan. En muista moisia väännetyn tässä talossa asuessa, joten olisikin jo korkea aika. Saattaapa olla, että illalla kohoaa niin pulla- kuin sämpylätaikinakin, sillä talon nuori mies hinkuu tuoreen suolaisen puoleen. Tämä leipomisinto saattaa hiipua kuitenkin seuraavan viiden minuutin jälkeen olemattomiin, joten mitään en vanno.

Tämän perheen ainoa aikuinen mies totesi viime viikolla, että lastenhuoneeseen olisi saatava jonkinlainen hylly, jolle nelivuotias voisi asetella rakkaimmat aarteensa hyvään säilöön ja turvaan pienemmiltä kiusankappaleilta. Aivan oiva hylly löytyikin ja tänään tähtäiltiin se paikalleen seinälle. Meikämaamo asetteli kirjat riviin ja muutaman punaisen seinää piristämään mutta kuten kuvasta näkyy, niin itse hyllyn omistajakin pääsi järjestämään alahyllylle rakkaimmat kaaransa sekä possun ja nallen. Lastenhuoneessa on käynyt tornado, mutta me ei välitetä siitä tänään.

Nyt tämä martta lähtee miettimään, että vaivautuisiko sitä ihan oikeasti muka tekemään jotain niin kotosaa, kuin pullien vääntäminen. Toisaalta, kyllä tuo perhe on pullat ansainnut vaikka saavatkin varmaan tyytyä ihan vain voisilmiin. Ei näin sateella kovin kummoisia vääkylöitä jaksa pyöritellä.