Kirpputori voitti tänään kädenväännön melko reippaasti.
Kuluneen kesän ja syksyn aikana on meikämatamiin iskenyt ylenpalttisesta tavarasta johtuva kuvotus, joka kesän aikana äityi jopa sen verran suuriin mittasuhteisiin, että kaikki kesän ulkokirpputorit jäivät koluamatta yhtä lukuunottamatta. Ja kaikkihan sen tietää, että ne on just niitä paikkoja, joissa tehdään parhaat löydöt.
Tämä materiaähky on nyt mennyt siihen, että kirpputoripöytää täytetään kohta kolmatta viikkoa. Tänään pengoin taas kaappeja tuntitolkulla ja voi veljet mää sanon - mistä sitä tavaraa oikein tulee? Kirpputoreilta tietysti.
Tänään sitten pitkästi aikaa niinku niin lankesin. Kävin uskollisesti täyttämässä oman pöytäni ja poistuin puljusta ilman ainokaistakaan ostosta. Tuossa ei sinänsä ole nykyään mitään outoa, sillä perin harvoin onnistuu mukavat tavarat hyppelehtimään näköpiiriini. Sen jälkeen hoidin tuikitärkeän työasian ja menin kierrätyskeskukseen ostamaan nappeja, sillä sieltä niitä saa sata eurolla kun nappikaupassa samalla rahalla ei välttämättä saa yhtäkään nappia.
Sitten se tapahtui, retkahdin. Ostin lampun ja sitten ne napit ja sitten vielä tuon värikkään pinon muoviastioita ja siis aevan ihan vanhan punaisen suomalaisen emalimukin yhteishintaan kolme euroa ja kakskyt senttiä. Aika herttasta silti langeta, kun kassalla lopputulos näyttää alle vitosta.
No siitäkö martta innostui ja kirmasi lastensa keralla samantien toisellekin kirpputorille, kahville muka. Kahvila oli sattumalta kiinni, mutta valkonen hauskarunkoinen tuoli siellä oli, kangas vaan ruma kuin mikä. Sikäli onnekasta, että Muija on vihdoinkin saapunut kauppoihin (ehkä vähän nolottaa kertoa tämä asia, että kolme viikkoa kangasta kyselleenä marssin tänään kauppaan kiljuvan jälkikasvuni keralla ja kysyin: Onks Muijaa näkyny?) ja ilonkyyneleitä tirautellen läimin tuoliin uuden kankaan.
Lisäksi langat saivat uuden kodin. Korissa päällimmäisenä syy kolmeen jättimäiseen rakkoon kämmenen sivussa. Outo paikka, mutta eipä nuo rakot paljon kysele.
Kyllä vain, se on keltainen neuletakki.
12 kommenttia:
Nyt en voi sanoa muuta kun että olen kateellinen! Noista neliöistä lautasista olen haaveillut siitä lähtien kun noita astioita aloin keräämään mutta YHTÄKÄÄN en oo vielä löytänyt syvänä, matalanakin vaan muutaman!
Onnea löydöksille ja koitahan parantua rakoista!:)
Nähdään joku päivä? Tuu käymään!!??
Mahtavia löytöjä! Onko takki sulle itsellesi, mistä langasta ja ohjeella? Pieni kysymystulva, mutta näyttää niin herkulliselta tuossa korin päällä retkottaessaan!
Siis väää, minen tuu tänne kuules enää, kun kuolen joka kerta kateudesta. Siis ihan PIKKASEN pähee tuoli. Ja kipot. Ja korit. Ja keltanen neuletakki!!
Niin samanlaisia ajatuksia tavarapaljouden suhteen minullakin viimeaikoina, että nyt oli pakko jättää kommenttia:)Siis samaistuin ajatuksiisi. Kesällä löysin blogiisi ja ainakin viikottain olen seurannut, koskaan aiemmin en ole uskaltautunut puhelemaan. Mutta olen ihastellut luovuuttasi ja ideoitasi sisustamiseen, kun itsekin remontoimme, tosin huomattavasti hitaammalla tahdilla. Kiva kun jaksat päivittää ja kuvata kauniita yksityiskohtia. Käsityöt vievät minuakin mukanaan, aina kun kodin ja lastenhoidolta ehdin.
t.Hanna Hämeestä
Voi tokkiissa oot tehny mahti löytöjä. Noi sarvikset, mää en kestä! Jos alkaa kyllästyttää nii voisin ottaa meille :D
Kateeksi käy, että siellä päin Suomea kotiin pompahtelee tommoinen kasa muoviastioita pilkkahintaan. Ei löydy täältä, ei sitten kaivamallakaan.
Keltainen takki näyttää hienolta!
Aikas kiva tuo värikäs pino. Kyllä kelpaa noista popsia. :) Ja mihin hintaan!
No kyllä kannatti langeta! Minäkin olen hieman hamstraillut noita muovisia "sarviksia", vaikka ei suurta tarvetta olisi. Pistetään sitten ikean muovisia pois...
Tuo muija on hieno tuolissa. Minä kaivoin esiin vanhan essun ja huivin, jotka olen aikanaan tehnyt kässätunnilla juuri tuosta muijasta!
Vautsi mitä löytöjä! Noi emalimukit on ainakin täälläpäin ihan huikeissa hinnoissa, hyväkuntoisesta saa pulittaa useemman kympinki! Ja emäntä se löytelee niitä parilla eurolla. Ei oo kyllä reiluu, sanon minä. Pitäisköhän muuttaa sinne kauaspois, niin tulis mullakin vähän halvemmaksi toi kirppisharrastus :-D
Hmph. Täällä vaan ei näy muijia vieläkään. millonkahan ne ehtii näin kauas sivistyksestä..
Matamin löydöt, varsinkin Muija ja emalipotta, olivat kerrassaan mainioita! http://www.laatutavara.com/?page=tuote&id=10116&ryhma=0&aliryhma=16
Enni: Kah, en oo tiennytkään, että nuo neliskanttiset on niin tiukassa! :-O Pitää pistää korvan taakse jos joskus tulee vielä lisää vastaan. :) Nähään!
Jasmin: Kiitos! Takki on tytsylle. Lankana on Kelo, joka on puoliksi villaa ja puoliksi akryylia.
Dooda: Siis vää! Mää en ala jos et tuu! Niin että tuut! ;)
Hanna Hämeestä: Kiitos paljon viestistä! Mukava, että rohkaistuit jättämään viestiä! :)
Luulen, että tämä tavaramäärän karsiminen ja materiainho kuuluu jonkinverran myös syksyyn mutta kyllä tämä on myös jotain ihan muuta. Siis RAKASTAN kauniita esineitä mutta silti ne vähän ällöttää. Outoa. :D Joskus tekis mieli myydä kaikki ja alottaa ihan alusta, ihan tyhjästä. Mutta ei uskalla. :) Remppaintoa teillekin!
Anniina N: Pistetään korvan taakse! ;D
maria: Kiitos takin puolesta! ;) Ei noita täälläkään yleensä pompi. Huomasin, että kierrätyskeskuksen täti ei ollu yhtään perillä niin käytin tilaisuutta hyväkseni. :D
huuuhtala: Kyllä lasten kelepaa. :)
Nonna: Sama juttu, tosin tarvetta kyllä on. On niin vasta tuo tyttökin tullut siihen ikään, että syö itse, joten muoviastioita ei voi ikinä olla liikaa. :)
Lyde: No oon ehkä vähän yllättynyt tuon emalimukin arvosta. :-O Katoin kyllä, että pohjassa lukee Finel Made in Finland mutta en arvannut arvostaa noin kovasti. Mutta kaunis se on kuin mikä ja ihan takuuvarma nuotioretkikuppi tästälähtien!
Tiina: Kyllä ne muijat vielä tuloo. ;D
Anonyymi: Kiitos linkistä. Aika huima tuo hinta, hui. Itehän maksoin 0,20e. ;D Joskus onnistaa ja joskus ei, niiso. :)
Lähetä kommentti