Haravalle töitä.

Kulunut viikko on sujunut mukavissa merkeissä. On tavattu vanhoja ystäviä, ja uusiakin. On ihmetelty vieraanvaraisuutta ja kauniita koteja. On tiuskittu väsyneinä mutta naurettukin. Tänä iltana saimme vielä kummitytön perheineen kylään, suunnitelmat pistettiin hautumaan. Oikein hyvä viikko.

Neuletakin jäljiltä jäi lankaa, joten uusimman Kotivinkin opastamana nelivuotias sai kohokuvioisen raitapipon. Tuon ikäiset osaavat olla ovelia, sillä jos päähän pistettävä ei ole lippalakki, niin se kutittaa armottomasti. Koska lippalakkia ei näillä keleillä enää pidetä, niin sitten pitää olla se ainainen sama lempparipipo, jota pidetään tietysti lempparipaidan ja lempparikenkien kanssa. Vaan suottako siitä äläkkää nostamaan, onhan meillä aikuisemmillakin lempivaatteita, joita tekisi mieli pitää päivästä toiseen.

Kuuleman mukaan talvi tekee tuloaan. Tällä kertaa tämä maamo on ollut kaukaa viisas ja hommannut jälkikasvulleen talvivaatteet jo keväällä, kun halvalla sai. Pikkusiskon takki tosin löytyi veljensä perintölaatikosta mutta kaikki muu haalareita myöten on hommattu jo hyvän aikaa sitten. Tuo ei meinaan ole tälle matamille lainkaan ominaista, joten hieman oman selän taputtelua tässä nyt on havaittavissa.

Ei tarvitse olla kovinkaan tarkkanäköinen huomatakseen, että haravalle olisi tällä tontilla töitä. Odottelemme kuitenkin tyynenä, että loputkin noista kymmenistä tontilla seisovista puista pudottaisivat lehtensä, jotta päästäisiin lopullisesti asiaan. Ei ole hyvä hötkyillä. Muistakin se, ensilumi!