.

3/31/2012

Sama pää kesät talvet. Ja pääsiäiset.
Tänään on tapahtunut suuria asioita remontin osalta, sillä yläkerrassa on nyt lähes kaikki uudet väliovet paikoillaan. Vanhat ruskeat ja sympaattiset laakaovet olisivat muuten saaneet armon jäädä mutta olivat jonkin verran saaneet koloa ja osumaa vuosien saatossa, joten vaihtoon meni. Nyt on valkoset ja aj että kun on nätit!

Miehelleni kuuluu kunnia tämän päivän uurastuksesta, sillä toisen ahkeroidessa meikämarjatta makasi sukulaisten leponojatuolissa makuuasennossa ja luki Aku Ankan-taskukirjaa. Ohimennen toki määräilin ja passasin myös kahta omaa ja yhtä lainalasta mutta pääasiassa lusmusin ja kasvatin sanavarastoani. Tänään on myös vastaanotettu ensimmäiset takkihaasteen takit, tästä se lähtee!

Tämän päivän mainitun ahkeroijan lapsuustavaralaatikosta löytyi aika makonen peilikuva ralliautosta. Se pääsi heti aitiopaikalle olohuoneen hyllylle. Pääsiäiskukan työnsin nurinpäin käännettyyn jauhopussiin.

Jaa että miten se oli, sama homma joka vuosi. Huomennako sitä taas pitäis olla oven raossa munat ojossa?

3/30/2012

Arvoituksellisen elämän pinnallinen puoli.
Syksystä asti jatkunut täydellisen takin metsästys on päättynyt. Pari päivää sitten toveri opasti meikämartan kauppaan, jossa tuo haaveksittu yksilö roikkui. Tämä on takuulla monen vuoden takki ja se verran makonen, että sen avulla pääsee todella huikeisiin poseeraussuorituksiin sotkuisessa keittiössä. Tai ainakin takakenoisiin.

Kenkäkauppa Spartoo auttoi nelivuotiaan kesäkenkävarastot sille mallille, että tennareitten lisäksi hankitaan enää sandaalit ja se on siinä. Tilaus saapui nopeasti, enää odotellaan viime yönä satanutta lunta sulavaksi. Kyllä se kesä sieltä vielä tulee! 

Materia ja muu pinnallinen muuttuu toisarvoiseksi kun elämä yllättää. Voisin luopua kaikesta mitä omistan, jos sillä korjaisi yhden pienen sydämen.

3/29/2012

Torstai on toivoa täynnä.
Tämä siivouspäivä on muuttunut myös pienimuotoisesti sairastelupäiväksi, kun jälkikasvusta toinen makoo sohvalla peiton alla ja tärisee. Toivomme pikaista paranemista, sillä sääliksi käy pieni kuumakalle. Toisaalta on nähtävä sairastelun hyväkin puoli. Nimittäin se, että talossa vallitsee varsin leppeä ja rauhallinen ilmanala, joten siivous juoksee.

Parin päivän takaisin kuvin vaihdetaan aiheeseen vaatteet. Nyt kun tämä maamo on päässyt yli kässäntuntitraumoistaan, niin on erittäin mukavaa, että voi osittain tehdä jälkikasvulleen vaatetusta myös omin kätösin. Erityisen makosaa on pukea toveri iltojen kähmeessä neulottuun villatakkiin tai napittaa päälle takki, josta ei ainakaan tunnetta puutu.

Ulkovaatepuolella on siis rohkaistuttu yrittämään ominkin voimin mutta sisävaatetus vaatii vielä hieman aikaa. Siksi onkin mukavaa, että on olemassa vaikkapa Mini Rodini, jonka mielikuvitusrikkaasta mallistosta löytyy varmasti jotain jokaiselle. Meillä ihastuttiin erityisesti keltaisiin pillisammareihin ja saman väriseen huppariin, yllättäen kevään väreissä. Yritys on perustettu Tukholmassa vuonna 2006 ja nyt Mini Rodinia löytyy nettiputiikeista ympäri maailman, Suomesta vaikkapa täältä ja täältä.

Sylvanian Families ilahdutti pienellä kissalähetyksellä, joten enää ei pupuperheenkään tarvitse reissata yksin. Sataa sataa ropisoo, se tarkoittaa ke-vät-tä! 

3/28/2012

Paikka kaikelle.
Eilen kävimme hankkimassa taloon uudet väliovet sekä muuta pientä tarpeellista rakennustarvetta. Kevät on tuonut pienen innostuksen myös remonttisuunnitelmiin, sillä makuuhuoneen suihku on vihdoin taas pelissä mukana ja vessassa on uusi ovi. Remonttilapsen tuntee siitä, että kodin valmiusaste on myös nelivuotiaan huulilla: "Hei äiti, voinko mää sitten kertoa sille mun kaverille, että meillä on vessassa uus ovi?"

Tänään matami ruuvaili omin luvin makuuhuoneen vaatehuonepuoliskon seinään peilin sekä muutaman vaateripustimen. Sattuu nimittäin olemaan niin, että tämä martta tässä on ihan tolkuttoman laiska laittamaan tavaroita oikeille paikoilleen ja illalla nukkumaan mentäessä vaatteet tipahtavat milloin minnekin, yleensä johonkin sängyn liepeille, josta osa sitten päivän mittaan vilahtaa sängyn alle pölykoirien seuraksi. Asiaan on tultava muutos!

Rautakaupasta löytyi mainioita lankavetimiä, sekä pienempiä että isompia. Valkoisten koukkujen avulla niistä tuli oivia roikuttimia juuri noille puoliksi käytetyille vaatteille, jotka muuten vaeltaisivat päämäärättömästi ympäri lattioita. Jospa jatkossa jaksaisi ottaa kaksi askelta sängyn vierestä vaatehuoneen suuntaan ja ripustaa vaatekappaleet helposti ja sulavasti koukkuihin. Peräseinälle ruuvasin kauan aikaa paikalleen pääsyä odottaneen peilin, joka on siitä kätevä, että saranoitten avulla siitä pääsee poseeraamaan myös toiseenkin ilmansuuntaan. Että kelepaa!

3/27/2012

Tämän on kässän-open painajaisen takkihaaste.

Menneenä syksynä kässän-open painajainen haastoi ensin itsensä ja sitten teidät toverit mukaan takkitalkoisiin. Olihan se hulppeata katseltavaa minkämoinen villatakkien virta haasteeseen lopulta päätyi mukaan ja erityisesti varsinkin se, kuinka monta kässäntuntitraumaa tuohon villatakkimereen hukkui.

Tänään ollaan kohta keväässä ja villatakit saa taas pikkuhiljaa kaivella kaapeista takin virkaakin toimittamaan. Mutta kah, eipä pelkkä villa pidä kansalaista lämpimänä, tarvitaan myös ihan oikea takki! Sen vuoksi tällä kertaa pitäisikin heittää puikot kaapin perälle ja kaivaa ompelukone esiin.

Ehkä joku muistaakin vajaan kuukauden takaa erään tapauksen, jossa lensi ärräpäät ja lopulta koko takin raato takaovesta lumihankeen  yön yli rauhoittumaan. Se oli kova koulu, voin kertoa. Silloin otettiin marjatasta mittaa ihan todenteolla, sillä perhesopu ja itsetunto alkoivat olla jo kovasti koetuksella.
Kuinka ollakaan kävi kuitenkin niin, että emännällä lähti homma hanskasta. Kun ensimmäisen on taistellut raivolla ja tuskan hiellä valmiiksi, niin seuraava on jo vähän helpompi. Mieheni uhmaa kohtaloaan ja tilasi seuraavaksi itselleen kalastustakin. Rohkea mies.

Haaste tulee tässä:

- Otappa ompelulehti kätösiin. Jos et itse sellaista omaa, niin lainaa naapurilta kuten meikämartta teki, tai mene kirjastoon.

- Etsi joku hyvä takin kaava oikeassa koossa. Tai sitten hupparin, josta saat pidennettynä tai muuten vähäsen muokkaamalla takin. Koko on aivan ompelijan itsensä päätettävissä oleva asia, se voi olla sopiva lapselle tahi aikuiselle. Piirrä kaavat, leikkaa kankaat ja ompele takki.

- Loistava vuoritetun takin ompeluohje löytyy täältä.

- Takin ompelija saa olla ensikertalainen, ammattilainen tai jotain siltä väliltä. Työn jälki ei ole tämän haasteen pääpointti.

- Jotain sääntöjäkin saattais olla hyvä olla, joten ne tulee tässä: takissa täytyy olla vuori, jotta se on kelpo tähän haasteeseen. Lisäksi siinä on oltava huppu, että löydetään  kaikista osallistujista jokin yhdistävä ulkoinen tekijä. Takki saa kuitenkin olla mitä materiaalia tahansa, pitkä tai lyhyt, vetoketjulla tai napeilla, yksivärinen tai kuviollinen. Ainoat kriteerit ovat vuori ja huppu.

- Kuvaa valmis takki ja lähetä se sivupalkissa näkyvään sähköpostiosoitteseen. Liitä mukaan pieni tarina takin synnystä sekä takin nimi. Kuvia otetaan vastaan aina 15.4 saakka, joten aikaa on riittämiin.

Haasteeseen vastanneet takit ovat mukana tulevaisuudessa järjestettävässä äänestyksessä, jossa voittajatakki ja sen tekijä saavat runsain määrin mainetta ja kunniaa sekä luultavimmin jonkin materiaalipalkinnonkin.

Kaikki innolla ompelukonetta rökittämään!

3/26/2012

Keltaista.
Ei ole epäilystä mikä on ollut tämän talon viehätysväri numero yksi viimeisen vuoden ajan. Tomaatti ja vihreä pönöttävät vankasti jaetulla kakkossijalla mutta ihan ehoton ykkönen on vuodenajasta riippumatta aina vain keltainen. Leijonankeltainen, oranssinkeltainen, sitruunankeltainen, tipunkeltainen. Näin keväisin ihan mikä tahansa keltaisen sävy enemmän ku passaa tälle matamille.

Pääväreissä pysyttely on mukavaa mutta onhan tämä kevät tuonut tähänkin taloon pieninä paloina hempeät pastellit. Ei sentään liiallisin määrin tai ylihempeät mutta pieninä paloina ne istuvat aivan mainiosti päävärien kanssa yhteen. Pääväreillähän meinaan noita, joita sekoittelemalla muut väri syntyvät, kuten tiedätte. Mintunvihreä on alkanut näyttämään mahottoman kauniilta, kuin myös haalea keltainen ja vaalea beige. Konsaan ei kansalainen tiedä miltä maalipurkilta itsensä löytää.
Materialisti kevätmielellä.
Kevät on jännittävää aikaa ihmisen elämässä. Se on odotuksen aikaa mutta hyvin vahvasti myös uudistumisen ja uudistamisen kulta-aikaa, ainakin mitä uuden tavaran hankkimisen ja vanhan roinan hävittämisen suhteen tulee. Tämänkään matamin pääkoppa ei ole poikkeus, sillä siellä pyörii materia tähän vuodenaikaan mitä suurimmassa määrin ja jos rahavarantoja olisi suotu loputtomasti, niin keväisin postipoika saattaisi heilua lievän hermoromahduksen partaalla aina materiaalirohmun postilootaa lähestyessään.

Kaksi kuvissa nähtävää valaisinta löytyi kirpputorilta viime kesänä ja ovat siitä asti odotelleet kaikessa rauhassa kaapin uumenissa. Mummolan lamppua peitti tahmainen ja pölyävä kangas, joka sai lähtöpassit. Tuon punarunkoisen lampun idea on jonkun aivan muun kuin tämän martan keksimä ja varsin runsaasti ympäri nettiä nähty mutta siitä huolimatta, tai juuri siitä syystä, aina yhtä raikas. Rangan väri jäi miehen päätettäväksi ja autotallista ilmaantui juuri se mitä pitikin, tomaatti. Keltainen lamppu päätyi lastenhuonetta piristämään.

Koska materialistinkaan elo ei ole mukavaa yksin, niin päätin hankkia myös teille tovereille vähän naputeltavaa ja virikettä pääkoppaan. Alla kollaasi poikineen tämän tanttaran suosikkikaupoista, joista löytyy melkein ihan mitä vaan ja jonne saisi uppoamaan loputtoman määrän varantoa. Ehkä näistä poiminnoista pomppaa verkkokalvoille jokin herttasa löytö, joka muistuttaa olemassaolollaan juuri tästä keväästä.
Kevättä keittiöön: punainen Purnukka-purkki, Muija-patakinnas, Sagaform-yrttiruukku, Sky planter-kukkaruukku ja Lapuan Kankurit-keittiöpyyhe Stockmann, keittiöpyyhkeet Ellos, Normann Copenhagen suola- ja pippurisirottimet, Ferm Living-pannumyssy, Rörstrand-säilytyspurkki, Ferm Living-kananmunakupit ja Chess-koukku Room21.
Olohuoneen päivitykseen: Ferm Living-nalletyyny, Flower pot-kattovalaisin, Muuto-säilytysjärjestelmä ja Röshults lehti/puuteline Room21, mintunvihreä ruukku Ellos, palovaroitin, Marimekko-tyyny ja valopallot Stockmann.
Makuu-/työhuoneeseen: punavalkoiset koukut, vaalea Bill-ripustin, Nud-lampunjohto, kirjainkortti ja keltainen String-hylly Room21, musta säilytyshylly naulakolla, Orion-riippuvalaisin, oranssi Casa Stockmann sekä raidallinen Marimekko-pussilakana Stockmann.
Kevät tunkee myös vaatekaappiin: takki ja remmisandaalit Ellos, nilkkurit, maiharit, tennarit ja puukengät Spartoo, shortsihaalari ja laukku Finnish Design Shop. Eikä pidä unohtaa Stockmannin houkuttelevaa takki-ja mekkovalikoimaa.

Kevät!

3/24/2012

Viikonloppuna.
Viikossa on viikonlopun lisäksi parasta arkipäivät. Kotomaamon elossa saattaa joskus käydä niin, että huomaa olevansa sen verran ulapalla, että viikonpäivän muistaminenkin tekee tiukkaa. Täytyyhän se todeta, että ainakin tämä matami nauttii täysin siemauksin vielä tästä tiedottomuuden tilasta, kun saa olla kotona ja elää viikonloppumielellä jokaisen päivän.

Toki viikonlopuissa on sitä jotain. Tämän viikonlopun ensimmäisen päivän osalta tuo jotain on meikätätin kohdalla tarkoittanut yhtä asiaa: ompelemista. Onneksi eilen sentään olimme kaakaoretkellä, jotta jälkikasvu säästyisi liian suurilta ompelutraumoilta ja tänään saisi vapain mielin könytä lankakasassa.

Makuuhuoneessa on tapahtunut pieniä edistymisiä, suihkuverho ja muutama lamppu ovat päätyneet oikeille paikoilleen. Keskeneräisyys ei ole yöunia häirinnyt, sillä joka aamu on yhtä mukava herätä valkoisuuden keskeltä uuteen aamuun. Tämän päivän aamu ei tosin ollut ihan niin keväinen kuin olisi voinut toivoa, mutta loppuihan se lumisade iltaan mennessä kuitenkin.

Sain haasteen haastaa teidät toverit mukaan takkitalkoisiin. Syksyllä ilmoilla kiiri kumea kaiku kaikille kässän-open painajaisille ja varsin monta villatakkia lopulta saatiinkin kasaan. Tällä kertaa pitäisi huuteleman kevättakkien puolesta, sillä lapsosten takit eivät kuuleman mukaan muuten valmistu. Palatkaamme asiaan siis!


Thank you!

3/22/2012

Tänään mielessä neljä kysymystä.
Viikko sitten vietimme rattosan iltapäivän jäällä. Mukana monta mukavaa sekä lapikkaani. Nuo mainitut kengät eivät ilmeisimmin pitäneet mönkijäajelusta ja nuotiolla istumisesta yhtä paljon kuin omistajansa, sillä imivät itseensä vettä kuin viimeistä päivää ja kuivuivat märän näköisiksi. Ovat rumat kuin mitkä ja mitä ilmeisimmin pilalla, mikä avuttomille avuksi?

Vuosi sitten muutimme taloon, jonka ala- ja yläkerran erotti tukevat portaat muovimattoverhoilulla. Muovimatot ovat saaneet häipyä, vain liima jäi muistoksi betonin pintaan. Tuota olemme katselleet jo reilun puolen vuoden ajan mutta pelkällä katselulla ei näemmä tule tulosta. Mikä portaisiin pinnaksi?

Makuuhuoneessamme majailee suihkukoppi sekä wc. Huoneen makuuosiota ja toilettitilaa ei erota mikään vaan sängystä on suora näköyhteys suihkuun sekä ääniyhteys vessakopperoon. Suunnitelmat jonkinlaiseksi näkösuojaksi ovat olleet kovasti mietinnässä mutta tila on ollut täynnä makuuhuoneremontista jäänyttä työkalua ja maalipurkkia. Tänään, vain kaksi kuukautta makuuhuoneen valmistumisen jälkeen, tämä matami tempaisi itsestään irti sen verran, että siivosi koko helahoidon. Kysymys kuuluu: onko mahdollista olla näin ylettömän laiska ja tympääntynyt remontointiin?

Työhuone on kuin tornadon jäljiltä, sillä siellä on lähipäivinä ollut niin huvipuisto kuin uimahallikin. Lattia on täynnä patjaa ja peittoa, tietokoneen löytää työpöydältä kun vähän kaivelee. 
Talon yksivuotias on osoittanut omaa tahtoa ja pätevän emännän elkeitä parin kuukauden ajan mutta nyt sama on iskenyt myös nelivuotiaaseen. Jos asiat eivät suju toivomallaan tavalla, niin kaveri pistää ranttaliksi. Tavarat lentelevät ja suusta hypähtelee melkoisia sammakoita, eikä mikään tunnu kelpaavan. Tuo samainen kaveri osaa kuitenkin välillä olla myös leppeä vanha itsensä ja eilen esittikin pyykin viikkauksen lomaan ilmaantuneen halailutuokion jälkeen tärkeän kysymyksen: "Äiti tiesitkö, että hali tulee sydämestä?"

3/21/2012


Aku Ankka-päivä.
Se on taas kastelu-keskiviikko. Vihertäjät ovat edelleen voimissaan, joka on varsin hyvä merkki tulevaisuutta silmälläpitäen.

Pöytäliina ja verhot saivat eilen uudet elämät takkeina. Kuvissa näkyvä vaaleapohjainen sekä toinen ruskeapohjainen apilakangas muuntautuivat, jotta lapsella olisi lämmin kevät. Tämän talon lapsoset on tosin varusteltu jo varsin hyvin kevääseen, sillä ikävä kyllä asia vain on niin, että kolme keväistä takkia saattaa olla ihan riittävästi yhdelle lapselle. Syystä tuosta nuo takit löytyvät täältä ja etsivät uusia omistajia.

Takit on ommeltu tällä kertaa ilman voimasanoja, ne eivät ole levänneet lumihangessa ja niihin on lisätty teknisen taitamattomuuden vastapainoksi runsain määrin armastusta. Olisi suotavaa, että kässän-opet ompelisivat takkinsa itse ja jättäisivät nämä kaverit jonkun toisen ompelutumpelon hoiviin. Ihan vaan varulta.

Keskiviikko on hyvä päivä.

3/19/2012

Tänään on mukava olla olemassa.
Oikein on arkista, pihallakin on tullut lunta vaakatasossa koko päivän. Jäätynyt maa ja uusi lumi ovat yhdistelmä, jotka väistämättä tuovat mieleen pelonsekaisia tuntemuksia liikenteessä mutta ehkä myös hupaisia tilanteita bussipysäkeillä ja postilaatikoilla.

Luin kerran jostain, että häpeä on hyväksi. Välillä pitää tolskata ihan tunteella ja nolata itsensä julmasti suuren kansanjoukon edessä, se kasvattaa. Tuo haastattelun viisas henkilö myös totesi, että jos kaadut rähmällesi typötäydellä bussipysäkillä, niin elä suotta livahda häntä koipien välissä pois tilanteesta vaan kaadu uudestaan tai heitä tapahtuneesta vaikka jokin muheva vitsi.

Postilaatikko päätti tänään pitää meikämarjattaa pilkkanaan. 
Kevätmielellä tennareissa sipsutti emäntä liukastumista peläten postilootalle, joka pienen nyppylän päälle on joskus muinoin isketty. Matami kurkkasi lootaan ja totesi sen olevan tyhjä, seuraava havainto olikin permannolta. 
Parin tunnin päästä oli toisen yrityksen vuoro. Jalkaan pistettiin vähän tujummat kengät, jotta laatikko saisi tällä kertaa pitää hihitykset mahassaan. Hiihtely lootalle, sisään vilkaisu ja TUM, siellä se emäntä taas rojotti maassa ketarat ojollaan. 
Kolmatta kertaa ei kovia kokenut martta meinannut laatikolle enää tohtiakaan. Naapurin Mauri siellä oli ikkunan takana varmastikin ollut jo kahta maanjäristystä todistamassa ja  kenties kuvaamassa oivaa piilokameramateriaalia. Kolmannen kerran loota kuitenkin yllätettiin edestäpäin lähestymällä ja tiukalla tolppaan tarraamisella. Tällä kertaa sisälle päästiin housut kuivina, mainosnippua tiukasti kourassa puristaen.

Tänäänkin on kuvattu valossa kylpevää tomaattia sekä kännykkärosvoa tytärtä. On käyty kierrätyskeskuksessa hamsteroimassa kangasta ja pussillinen nappeja. On vastattu sadannen kerran kysymykseen: Onko vuomenna jo kesä? ja testattu yhtä monetta kertaa kesäkenkiä. On suunniteltu eteisen remonttia ja haalittu tavaraa verkkokalvoille remonttimotivaatiota odottamaan.

(Valaisimet, värikäs johto, virkattu jakkara, lokerikot ja muovimatto Ellos, naulakot ja koukut Finnish Design Shop, kangas Marimekko)
Keskiyöllä.
Kerronpa teille toverit eräästä emännästä, joka juuri tällä hetkellä keskiyön aikaan näpyttää tätä tekstiä ja sitten huomenna valittaa silmäpusseista ja siitä, kuinka pääkoppa unohtaa edellisen lauseen ennen kuin seuraavaa on saanut mieleensä muodostettua. Tämä on se oma aika, joka kostautuu aamulla peiliin katsoessa. Harvemmin nykyään itseasiassa enää edes vaivaudun katsomaan, sama laama se siellä kuitenkin tuijottaa vastaan päivästä toiseen.

Kuluneet kolme yötä ja päivää on kulunut varsin ansiokkaasti jälkikasvun temmellystä seuraten ja heitä palvellen. Olemme saaneet yökylään monta hyvää kaveria ja saaneet itse yökyläillä, kun perheen pää on tuulettanut ylänuppiaan lapin lumilla. 

Tuona aikana on

nukutettu lapsia yöunille kaksi tuntia per ilta
ommeltu takki ja mekko
opeteltu virrattoman auton salaisuuksia
aloitettu vuoden ensimmäinen neuletakki
päätetty karkkilakosta

sekä yleisesti ottaen leikitty ja vietetty monta mukavaa hetkeä hyvässä seurassa. Aika rientää kun on hauskaa, edes suurimman osan ajasta. Tänä viikonloppuna on myös tehty radikaali päätös kampaajalle menosta. Tämän hulppean idean takana on vuoden takainen lupaus kiltille kampaajatätille: Lupaan, että en enää ikinä venytä tänne tuloa näin pitkään! Tehkööt täti kostoksi jotain vähintäänkin radikaalia tähän kulahtaneeseen kuontaloon. Tervetuloa uusi viikko!