Nakuilua.
Menneenä keväänä toveri suri huonokantista ruokapöytäänsä ja tämä martta suositteli ostamaan vahakangasta, jonka sitten niittaisi pöydän kannen alle kiinni. Toveri teki työtä käskettyä mutta tuo vaaleapohjainen kangas osoittautui huonoksi valinnaksi, sillä se imi itseensä tomaattia heti seuraavana aamuna. Kuuleman mukaan kyseessä ei ollut edes valmistusvirhe.
Nyt on päässyt käymään niin, että myös tämän talon kesällä maalattu pöytä on kulunut jo kannen osalta siihen kuntoon, että puhtaana pitäminen oli suorastaan työlästä. Oli siis lähdettävä liinan ostoon. Vaaleapohjaiset houkuttelivat mutta muistaen tuon toverin liinan kokeman katkeran tomaattitappion päätin pysytellä tummassa pohjassa. Tomaateista ei nimittäin ikinä tiedä. Tuo uusi liina niitattiin eilen paikalleen varsin tukevasti, sillä pöydällä on jo ikää eikä ne kolot sieltä mihinkään näy. Aamupalajogurtin jämät ja maitoläntit lähtivät pois silmistä suhinan keralla kuin itsekseen.
17 kommenttia:
Tomaatit tykkäävät valitettavasti Muijastakin :( Kaksivuotiaan edestä on tuo vahamuija muuttunut mustavalkeasta mustapunaiseksi ja pesukoneessakaan ei tuo värivirhe enää korjaannu, plaah! Mutta ihania ne kaikki silti; kaksivuotias, muija ja tomaatit! ;)
-piia
Hieno on!:)
Mä näen aika kummallisia unia, myönnetään, mutta yksi yö näin sellaista unta että oli blogi, jolla monta kirjoittajaa, ja ne kirjoittivat ainoastaan tuosta Muija-kankaasta ja sen eri muodoista :D :D Tuli jotenkin tästä mieleen. Kaunis kuosihan se on, ei sillä :)
Oi, mä haluun käyttökokemuksia vaikkapa kuukauden päästä. Jos on pysynyt hyvänä niin teen saman. Meinasin ostaa jo liinan juurikin tuota muijaa, mutten viitsinyt kun esikoinen vetelee pöytäliinoja koko ajan ja se olis aina vinossa!
Ps. Miten sait nurkat siististi?
Tuossahan voisikin olla vastaus myös meitä piinaavaan pyötäongelmaan. Olen haaveillut maalaavani tuon vanhan pirttipöydän valkoiseksi, mutta se vaatisin ensin ison lakanpoistohionnan, tilan jossa tehdä se, aikaa, jne. Plus että pöydässä on niin paljon lommoja etten oikein tiedä miltä lopputulos näyttäisi, vaikken patinaa itsessään vastustakaan... Lisäksi pitäisi tietysti olla jokin korvaava pöytä siksi aikaa, koska nykyinen olisi luultavasti aika hyvän tovin poissa pelistä. No mutta, laitetaanpa vahakangas harkintaan ;-)
Meinasin edelliseen postaukseen kommentoida, että muijaako ostit, kun vahakankaan mainitsit. Mulla on sama ostoslistalla, nakulta lähti inspis mullakin! Saas nähdä onko sitä lähimarimekossa...
Nappaan kyllä tämän idean meidän neidin pöytään. Se on puinen ja ollaan mietitty, mitä tehtäis.
Hyvä idea!
Nakullakin on ja meillä kans, just tuota muijaa :D hauska sattuma! Mäteippasin jesarilla ja nyt on joulun yli jo pysynyt ihan hyvin.
Sun blogia kun lukee niin tuntuu kuin teillä paistais aina aurinko. :-) kiitos siitä.
Kylläpä on muija magee liinana(kin)!
Hyvä idea!
Ne kerniliinan käpristyvät ja roikkuvat reunat inhottaa ja se että pyyhkiessä koko liina heiluu. Olis toimiva ratkaisu miunkin hermoille ;)
aijee kun hieno! tekispä mieli varastaa idea myöskin.... me ollaan oltu ostamassa lasia tähän mutta tiedä sitten kumpi oli neljän sottapytyn kanssa järkevämpi.
Piia: Niin epäilinkin. Meinasin päätyä punaiseen muijaan mutta sitten kuitenkin rohkaistuin. Se on vaan elämää ja onneksi tuossa on suurin osa kuitenkin mustaa. :)
Virpi: Muija on!
norsis: Hah, tuo oli melkosen mehevä uni! :D Pitäskin melkeen perustaa semmonen Muija-blogi, alkaa oleen tuota materiaaliakin jo melkoisesti. ;)
Anna: Kerron jos tapahtuu jotain poikkeuksellista, siis negatiivista. Muuten voit olettaa, että on hyvä. :) Nurkat taittui melkeen itekseen hyvin, käänsin vaan nurkan suuntasesti ja niittasin alta kiinni.
Lyde: Pöydän maalaamisessa on kyllä hommaa! Mulla oli oikein ärhäkkä kone ja tarpeeksi tujua paperia niin lähti isotkin lommot. Maalin kanssa pitää vaan olla tarkkana, että tulee maali, joka ei vaan imeksi mitään ruokia. Meiän vähän tykkäs imeksiä, oli siis väärä. :D
Nonna: Muija alkaa olla enemmän sääntö kuin poikkeus. ;) No tunnustan! Harkitsin myös muita kuoseja. :)
Ainutlaatuinen: Vuorokauden käyttökokemuksen perusteella vaikuttaa toimivalta. Lisäksi tuon kankaan pinta on erittäin helposti pyyhittävää.
Killi: Naku oli näemmä laittanut maalarinteipillä, juur luin tuolta. Että monenmoista on tapaa, pääasia että pysyy. :)
Täällä ei totisesti paista aina aurinko mutta hyvä jos ne hyvät päivät välittyy silti sinnekin, kiitos kiva Killi. :)
Anonyymi: Niin on! Liinana(kin). :)
Tytti: Se heiluva liina on kyllä hermoja riistävä. Kun kääntää reunat kannen alle tulee melkoisen kätevä ja katsetta kestävä paketti. :)
myyrä: Tuo vois olla. ;) Tai sitten ei, en tiijä. :)
Eip ole meillä enää muijaa! Se lähti tänä iltana, kun pöytä vaihtui. Juuri sain rojektin valmiiksi, enkä tiedä oliko ollenkaan hyvä juttu. Nyt on valkoinen ikilevykansi, eikä tunnu edelliseen verrattuna lainkaan kotoisalta. Ja se muijanpala on uuteen pöytään liian pieni. Harmi! Ehkäpä vanha pöytä raahataan huomenna takaisin kellarista tai sitten piipahdan taas Marimekossa :)
Mitä maalia käytit ruokapöydässä? Täällä just iso hiomis-maalausurakka menossa: tänään oon hionut yli 2-metrisen pöydän lakastaan irti ja nyt oottelen pohjamaalin kuivumista, jotta pääsisin telomaan Empireä pintaan. Olis paras kestää ko. maalin :)
Naku: Oijoi, kyllä se on kaupoille sännättävä! :) Tuommonen täyspuinen pöytä on siitä hyvä, että se on kulkenu mukana jo moooonta vuotta ja vielä tulee kulkemaan, sillä kukapa estää maalaamasta sitä ens kerralla vaikka siniseksi ja pistämästä päälle keltasta muijaa. ;) Kiitos muijalle Muija-inspiraatiosta! :)
Anonyymi: Kummää en muista! :/ Luulen, että se saatto olla jotain ihan tavallista kalustemaalia, vaikkapa helmiä. Se on sen verran pehmeetä, että se imas samantien kahvikupin pohjasta rinkulat ja tomaatista mehut. Kanteen pitäs siis olla jotain kovaamaalia, ei varmaankaan vesipohjasta. Tai emmää tiiä. :)
Uskomatonta miten paljon teillä on saatu aikaseksi tämän vuoden aikana!! Huh huh!
On niin kiva kattoo kuvia mitä on otettu pitkin vuotta ja nähdä miten paljon on tapahtunut!
Lähetä kommentti